Monessa mukana taas

Huh huh, kun nämä viikot on taas hurahtanu niin nopeasti kun on ollu puuhaa. Ohjatuttreenit on edelleen pyöriny kaksi kertaa viikossa koirakoulu kismalla, joka on ollu ihan älyttömän luksusta! Kuinkahan sitä nyt pärjää kuukauden paussin ohjatuista treeneistä? No eiköhän me pimujen kans selvitä kun ohjelmassa on kisoja yms... HUI....

Viime treenit on taas menny niin loistavasti ettei ole kauheasti avautumista. Kaino on taas kuntoutunu iskuun ja homma on rullannu ihan mielettömn hyvin. Varsinkin tiistain treeneissä Kaikku oli ihan huippu! Se merkki!!!!! WAUUUUUU!!!! Siinä olis moni kevyempikin taas kalvennu sen suorituksen rinnalla. Ja se keskikapula jäi omalle paikalleen. Edistystä siis tapahtunu. Hyvin on suuntaustreenit menny portaikossa perille, nyt jopa pienestä pään nyökkäyksestä karataan kupille. =D Jeeee! Eiköhän se kohta mene se silmillä ohjauskin perille. Se kun Kaikusta ollu vähän niinku "TÄH?". Hitaasti hyvää tulee... Tiistai illan treeneissä myös muiden koirien rähinät ja provosoinnit jätettiin ihan omaan arvoonsa. Jospa se mamin hermorakenne alkaa olla kohdallaan..

Umekin loisti tiistaina mut keskiviikona olikin sit toinen tarina. Kun tiistaina kiertoa otettiin ihan vauhdilla niin keskiviikkona oli taas löntystely vaihde päällä. Ume on Ume. =D Kaikku taas puolestaa teki keskiviikkona kivat kaukot. Uusi seiso-istu käskykin alkaa jo toimia. Tarvi 15metriin kaksi käskyä, mutta pakitti hienosti sitten sen istumisen! Katja teki myös kivan paineistuksen kun juuri kun pääsin sinne 15metriin kuului seläntakaa, että "katsokaa kaikki kun Kaino tekee hyvät kaukot". Sen jälkeen iskikin se panniikki!!! =D Mut onneksi K on niin pro.

Torstai aamu taas aloitettiin käynnillä Kaisan luona. Tosin lähtiessä mietin miksi mä sinne noi rakit vien ku ei ollu yhtään yhteystyökykyä lähdössä. Sen kun sain Umen sohvalta pois ja siirryin herättämään Kainoa niin Ume oli sillä välin kivunnut takaisin sohvalle. Vissiin aamun lenkki -15asteen pakkasessa oli se juttu miksi suunnitelmana oli nukkua sohvan mutkassa koko päivä. Kaisa tosin keksi heti syyn, en ollu muistanu sanoa että lähdemme Kaisalle. =D Näinhän se taisi olla!

Sit ei muuta kuin pimut kotiin ja itse hoitoon. Nyt ollaan vetreitä koko porukka! Näin väsynyttä porukkaa mua oli kotiin palatessa vastassa:

Viikko sitten kävin kaverin luona kyläilemässä ja sain muutaman maistiaisen jo kuvista. On se ihanaa kun kavereilla on kamera hulluja puolisoja . =D Harmi että kello oli jo sen verran paljon ettei valoa ollu käytössä tarvittavaa määrää, tai näin minulle kerrottiin kuvaajan toimesta... Itse ihan liekeissä kaikista kuvista mitä pimuista saa! Iso kiitos Rennelle kuvista.

Mustavalkokuvat Renne Ahlqvist