Eka me mentiin lintutornille missä kasvaa makoisimmat heinikot. Täällä pitää jokakerta maistaa ainakin pari varpua.
Mutta mikäs vesipeto se sieltä rantautuu?
Ja kimppa kahluut on aina mukavia.
Mitä nuoret edellä vanhukset perässä. Nam!!!
Ja sitten olikin aika vaihtaa maisemaa kun vartti kului ihan huomaamatta. Hei hei lintutorni...
Ja here we come grillikota! Kaino jo tietää nää hoodit sen verran hyvin ettei mamia odotella.
Mutta missä on Ume? Umpalle tuli kiire kun huomasi muun poppoon olevan jo kohta perillä.
Ja jipii!!!! Jos lintutornilla on makoisimmat kaislikot, grillikodalla on vauhdikkaimmat.
Ja se vesipeto jälleen elementissään. Tässä onkin pikku kuvasarja mitä tapahtui ku heitin Umpalle kepin veteen...
Niin se palautettiin tonne vastarannalle... Ne kuvat ikävä kyllä ei onnistunu, mutta onneksi loput onnistui ihan julkaisukelpoisiksi asti. Tässä ekaa yritystä tulla takas. Turha haave, että se keppikin tulis samalla. =D
No tää eka yritys meni sukeltamiseksi...
Uukkarit ja takas vastarannalle. Niin samamatka olis ollu perille... ;D
Hetken mietintä ja toiminta suunnitelma ennen uutta yritystä.
Ja lähtö hyvä, mutta vissiin reittivalinta ei...
Sillä kolmasyritys se taitaa aina olla se the juttu.
Lähtöliuút
Ja kroolausliikkeet.
PERILLÄ!!!
Kaino katseli rannalla et harmillisesti keppi jäi, mutta Ume saatiin takas. ;D
Vähän se Umekin juhannusneitoili.
Tietysti vauhtikaislikossa painittiinkin, mutta ne kuvat on aikas vihreitä.
Paluumatkalla autolle nähtii kummia.
Iiiiih ihania lampaita. Muina vuosina täällä on loikkinu vastarannanpuolella lehmiä. Saa nähdä tuleeko nekin tänävuonna.
Kaino tyytyi katselemaan kiltisti rannalta.
Ja just kun ajattelin, että monikohan koira roikasee tosta yli väärällepuolelle, näin sen mun toisen koiran tuolla tapailemassa jo vesistöä... UMPPA!!! No kiltisti pimu tuli pois pahoilta teiltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti