Ja kun kunto ei riitäå köveleen oltiin, ylläri, metsässä. Niinkuin maanantai aamunakin...
Tällä reissulla tapahtui kyllä paljon kaikenmoista kivaa ja ei niin kivaa. Kivaa oli se, että koko poppoo leikkii jo aikas päheesti keskenään. Tai toinen versio on, että Kaino on alkanut huolehtia Umpasta. Aina kun Täpän kiusaaminen yltyi liian villiksi oli Kaikku huolehtimassa Umesta. Onhan se niinkin että kyllä Kaikulla on yksin oikeus Umpan kurmuutukseen. ;D
Ume sitten komppasi taustalla hienosti!
Ja villiinnytti kaveria kun huomasi taustatuen olevan kunnossa...
Mutta aina ei tukijoukot tule pelastamaan.
Ohhoh... nyt on jäänyt pikku malinöös monsterprässin väliin. =D
Ja pikku lirkuttelut tätsylle on aina paikallaan... Ume sitten jälkipörhistelee paineja.
Kaikku antaa samalla mitalla takas. Kylmä kirsu hanurissa ei taida tuntua Täpästäkään kivalta!
Ja niihin vakio keppileikkeihin...
Täpän hieno "oma" keppi. Ollaan vähän tuota tunnaria aloiteltu metsässä. Hienosti se löytyy jokakerta! Nak nak... toivottavasti helpompi opettaa se virallisempikin versio.
Kaikku nautiskeli kans kepeistä tuttuun tyyliin.
Ume päätti patsastella sen aikaa...
Ja kun me muut oltiin lähdössä keksi Ume noi kepit... huoh... Ume...
Tärpällä ja Kainolla on jo aikas kiva yhteinen sävel. Musta tuntuu että sielut kohtaa enempi kuin tuon meidän tollukan kanssa... ;) Keskinäinen kunnioitus on aikas kivaa katsella!
Ja ennenkuin päästiin kotiin nukkuun ne kiukut. Ja ylläri on taas ihmisten koiran pito aiheena... Jo kun saavuttiin metsään näkyi montujen pohjalla näitä autolenkittäjiä. Koirat pois autosta ja menoksi itse ajaen. Katoin et aikas kaus autosta ne koirat sinkosivat mutta lähtivät kuiten perään. Mutta se tie osuus on aikas "vilkas", näin metsätieksi. Itse en siellä enää liiku kuin arkena päivällä ja siitä huolimatta tulee joskus joku vastaan. No seuraava irtokoira tulikin metsässä alku taipaleella. Onneksi näin jo kaukaa että joku vilahti ja käännyttiin lujaa toiseen suuntaan. Oltiin jo kaukana kunnes näkyi mustia hahmoja koiran kera. Siinä olis voinu taas käydä kuinka vain... Se ei lohduta jos ollaan ylpeitä että oma koira tulee luokse tilanteessa kuin tilanteessa jos itse ei ole paikalla!!!!! Ja grrr ja mrrrrr autolle kun palasin oli kunnon rähinät jo päällä minulla ja joillain marjastajilla....
Kaukaa katoin et onko mun auton perässä joku toinen auto ja tuskaisena mietin että kuka pysäköi ihan viereen... siellä kun sitä lääniä piisaa. Lähemmäs kun pääsin näin koiran jollain tytöllä ja irtihän se oli. Koirat kii ja jäin odottamaan josko huomaisi. Ei huomannut tai näin jälkeenpäin halunnut huomata. Lähdin meneen lähemmäs, mutta jostain syystä en halua ottaa tällä laumalla sitä riskiä että jotain käy. Eikä mua huoleta se naapurin rakki vaan se että meidän lauma on vielä nuori ja hauras suhteiltaan. En halua rähinä tilanteita millään lailla ja tiedän että Kaikku ja Täpä kyllä suojelee meidän porukkaa kaikelta. Yritin monta kertaa huutaa onko koira kii yms mutta tyttö pyöri vain omiaan. Jokainen mut tunteva tietää että mulla on kohtuu kantava ääni... =/ No sit ei auttanu muu kuin laittaa Kaikku ja Täpä kii ja lähteä Umen kans lähemmäs katsoo tilanne päästäänkö me kotiin. Ume autoon ja ja vielä kerran pyysin ottamaan koiran kiinni. Ei mitään reaktiota... Tässä kohdin huomasin heillä olevan kaksi joista toinen oli hihnassa. Eikä edelleen reaktiota ja mulla leipoi kii ja tuli kyllä kohtuu painokelvotonta tekstiä. Siinä kohdin alettiin kyllä räkyttää takas ja sanottiin koiran olevan kiinni enkö näe. Itse en koe koiran olevan kiinni jos lapsi halaa sitä ja sen ilmoitin. Ei mitään vaikutusta.... Ilmoitin että seuraavat koirat eivät siedä naamalle tulijoita enkä siedä minäkään. Edelleen koira irti siinä lähettyvillä. Hain ekana Tärpän ja Täpällä oli kyllä asiaa kun jotku olivat liian lähellä autoa. Siinä kohdin kohti lähtenyt perheen isä ei sit tullutkaan lähemmäs vaan jäi marjaan. Täpä autoon ja luukku auki että varmasti pysyvät kaukana... Kun sitten tulin Kainon kanssa oli se irtokoira viimein saatu kauemmas, jo niin kauas, et olikohan jo pientä liioittelua. ;D Sitten oli vielä auton irroitus kun tie oli upottavaa hiekkaa ja heidn auto perseessä kii. Onneksi mulla ei ole auton suhteen mitään hävittävää vetäisin siitä kylkee hipoen, samalla kytäten ettei heidän tiellä edestakaisin mopoileva muksu jää alle. Onneksi on työpaikalla ahdas halli joten I can do it! ;) Että niin hyvällä miellellä kotii. Joskus miettii kui ihmiset on omaan napaansa tuijottajia... Miksi sen oman koiran kiinni laitto voi olla niin vaikeaa jos joku sitä pyytää? Se että koira on hallussa on hieno homma, mutta kyse on kuitenkin eläimistä! Jostain syystä se sanallinen hallinta voi pettää ja sitten sattuu isoja vahinkoja, molemmin puolin.
Mutta meillä kyllä nukuttiin ilta sitten kohtuu rauhassa ja pöristen. Jopa pikku malinöös otti tirsat ennen ku piti taas päästä ulos juokseen! =D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti