Kaino tokottaa

Kainon vointi menee nyt päivä kerrallaan ylös ja alas... Mutta ikävä kyllä niitä alas alkaa olla enemmä. Lopullinen päätös alkaa olla jo siis käsillä, mutta vielä mummo jaksaa innostua kun pääsee hallille hommiin! Yhtä aikaa on ihana katsoa mummon tuikkivia silmiä kun muori syttyy tekemiseen, mutta samalla se muistuttaa siitä ettei noin aktiivinen koira ole onnellinen sohvan nurkassa... Mummo kun on alkanut viihtyä alakerrassa omassa kömmänässään. Tietysti osa syy on, että portaiden nouseminen on jo työlästä. Ruokakaan ei Mummolle oikein maistu mutta nyt on löytynyt taas pari asiaa mitkä uppoaa! Ei se auta ku lähteä markettiin hakemaa hauhauta. =D katsotaan kauanko se maistuu, mutta näin päivän jälkee on pysynyt sisällä hyvin. Tietysti ei ole se paras ruoka maksavammaiselle koiralle, vaikkakin on ihan kana pohjainen, mutta ei taida olla tässä kohtaa enää väliä muulla kuin maistu uudella!

Mutta tässä mummon tokotukset, nauttikaa! Toi pilke ja roihu silmissä on niin ihanaa katsottavaa ettei mitää rajaa. Vähän oli kyllä tän keikan jälkeen hankaluuksia hypätä hallin kynnyksen yli ja uni maistui pitkään. Niin ja pakko mainita että kaukojen tekniikka ei ole varmaan koskaan ollut noin hyvä paikallaan pysymisen osalta!!! =D 

Toi viimeisen videon palkka siili on pysynyt kesto suosikkina kaikki nämä vajaa 11 vuotta! Kaino sen ihan itse löysi meidän talon pihalta kun muutimme tänne ja siitä lähtien se on ollut se THE palkkauslelu. Muut lelut on tulleet ja menneet mut tää siili on ja pysyy. Kerran se oli hetken hukassa kun mamin heittokäsi ei ole niin tarkka ja ehdittiin ostaa jo uusi siili (mikä ei tietysti ole ollut yhtään niin hyvä), mutta lumien sulaessa Kaino koki ihanan jälleen näkemisen ja siitä lähtien on siiliä vahdittu haukkana!