Viimeinen päivä

Se ihan viimeinen päivä me vietettiin mummolassa, Kainon suosikki paikassa. Mummolassa on aina lupa köllötellä olohuoneessa huomionkeskipisteessä aina kun huvittaa. Myös namien saanti on mummolassa taattu! Kuuluu mummoloiden peruspakettiin. Mummolan vieressä on myös ihana pikkumetsä joka on koirille hyvinkin tuttu yökyläilyiltä, sinne mekin suunnattiin sille viimeiselle lenkille haistelemaan ja maistelemaan maailman tuoksuja ja makuja.

Mamin tuntien ei kimppa poseilta vältytty tälläkään kertaa ja pariskunta hoiti homman raudankovalla ammattitaidolla.

Ja tietysti ne mummon yksilöposetkin.

Emme sitten ikinä selvittäneet tarkkaa syytä miksi Kainon kunto heikkeni niin rajusti ja mikä oli lopullinen syy. Vahva epäily on se maksa joka jo vuosia sitten sanoi yhteistyökyvyn poikki. Oireet viittasivat kyllä maksaan vilunväreineen ja huonovointisuudella. Onneksi tuohon huonoon vointii auttoi viimeisinä aikoina ruuan vaihto ja oksentelu ja sisälle pissaaminen loppui. Kun saavuimme luottoeläinlääkäriin Lemmikkiin ei meidän tarvinnut Riitta-Liisan kanssa paljoa puhua onko päätös oikea vai ei. Sen verran oli mummokoiran olemus kuihtunut lyhyessä aikaa, että aika oli kyllä tullut. Näin viikkoja tapauksesta alkaa tulla se huojennus, että osasi tehdä päätöksen ja pysyä siinä. Näin mieleen jää ihania muistoja kaikesta mitä teimme yhdessä, eikä sitä hätää ja tuskaa, jos kunto olisi lopullisesti romahtanut. Tosiaan mummokoiran maksa-arvo ALT on jo vuosia ollut 500-600 luvun tienoilla kun se pitäisi olla 10-125. Kesällähän arvo nousiva niin reilusti ettei mittari näyttänyt enää ALTin kohdalla kuin >1000. Toinen maksa-arvo ALKP olikin jo 1485, kun sen pitäisi olla 23-212.  Nämä tiedot jo kertoivat lopun lähestyvän. Siitä huolimatta Kaino eli ihan täysipäiväistä koiranelämää treeneineen, lenkkeineen ja harrastuksineen. Jopa näyttelyissä käytiin loppuunsaakka hienosti pärjäten! Messukeskukseenkin ehdin Kainon ilmoittaa, mutta loppu tuli niin yllättäen ettei sinne sitten koskaan päästy. Vielä täytyy kiittää Showlinkkiä ihanan osaanottavasta palvelusta ja me saatiin myös ilmottaumismaksut takaisin.

Arkistojen kätköistä

Ihan oli tämmöinen eeppinen luontopolku reisuu jäänyt päivittämättä. Vakkari posetukset kielellä ja ilman.

Ja yksi onnistunutkin otos oli joukossa.

Ja mummokoira sellaisena kun me hänet muistetaan. Totinen kun mikä, mutta pinnan alla kuplii. ;)

Ja tässä se eeppinen osa. Siis Kainolla oli nyt lopussa pakko päästä aina kahlailemaan lenkillä mikäli mahdollisuus aukeni. Kumma homma kun maksan tuhoutumisen pitäisi aiheuttaa vilun väreitä, mutta ottaa noista mummokoirien ajatuksen juoksuista aina selvää. =D

Viimeisiä viedään

Vielä tekee tiukkaa kirjoittaa mummokoirasta. Luopuminen on ain raskasta, mutta joidenkin kohdalla se on vieläkin rankempaa. Meillä oli Kainon kanssa todellinen tyttöjentiimi loppuun asti. Jos jotain ihanaa niin Kaino sai lähteä pilvenreunalle kumirouhetta anturoiden välissä ihan kirjaimellisesti. Viimeiset yhteiset viikot vietettiin tutuissa Haukkukeitaan maisemissa todella tiiviisti lenkkeillen ja treenaillen. Mummo suoratsaan rakasti kun pääsi mukaan hallille. Tässäpä kuva satoa meidän viimeisiltä yhteisiltä ajoilta. Tässä kohta oli toiveet vielä korkealla että matkaa saataisiin vielä jatkaa pitkäänkin lisää.

Tää hullunkurinen pariskunta saa mut aina hymyilemään oli tilanne mikä vain. Vielä nytkin. =D

Haukkukeitaalla on ihanat ulkoilumaastot ympärillä. Tää polku oli meidän vakireitti kun Kaino oli vielä uraansa aloitteleva harrastuskoira.

PK-kentän laidalle paistoi aurinko ihanasti. En tiedä nauttiko kuvaus kohteet auringosta ihan niin paljon kun minä... Lämmöstä ainakin, auringonsäteistä silmissä tuskin.

 Ja ne treenitkin ikuistettiin videolle. Ruutu meni yhtä hienosti kuin nuorenakin. Ruutu oli aina Kainon pravuuriliike ja tuomarit olivat ihmeissään kun sora ja hiekka pöllysi kun nti ampaisi käskystä liikkeelle!

 Tunnarin kanssa me taisteltiin ja taisteltiin, mutta heti kun mami osasi oikein kertoa mitä siinä haetaan niin sinne se upposi bullmastiffinkin aivoihin. Tässä tetstit miten se tehtiinkään. Eka kierroksella tuli aivorupsu...

Toinen kierros olikin sit priimaa!

Tietysti treenien päälle me tehdään aina loppulenkit. Kainohan veti loppuun asti pitkät lenkit aamuin illoin. Jos mummoa ei huvittanut ei ollut pakko lähteä mukaan, mutta aika usein se huvitti. No ihan viimeisinä päivinä mummo keksi oikopolut ja heti kun tarpeet oli tehty vedettiin lyhintä reittiä kotiin. =D Siinä kohtaa se olikin jo sallittua.

No tää on ihan meidän viimeisiltä metsälenkiltä. Kainon ilme on hulvaton. On varmaan kaikille selvää mitä mieltä mummokoira oli tuosta kepistä ja ylipirteästä malinoisista. ;D

 Ja vielä Postimiehen poset, kun käytiin mökillä. Mummo ei reissuun päässyt, vaikka oli vielä launataina hyvässä iskussa. Sunnuntai iltana mummokoiran kunto alkoi romahtaa...

Tampereen TOKOt

Meillä täällä Postimiehen kanssa arki jo rullaa normaaliin tapaan treeneineen ja lenkkeineen. Kisaamaankin oltiin ilmottauduttu Tampereelle niin ei se auttanut kun pakata kimpsut ja kampsut autoon ja baanalle. =) Hassua kun autossa oli tilaa ja muutenkin reissuunlähtö sujui vauhdilla, kaikki nämä koiralliset vuodet kun on saanut kannustaa ja tsempata kyytiläisiä liikkumaan.

No reissu ei ollut turha vaan heti toinen ykköstulos napsahti voiton kera meille. Vireet ei ollu ihan niin hyvät kuin edellisessää, mutta nyt alkaa olla paketti kasassa!!!!  Meillä oli vielä epäkiitollinen lähtönumero 1, tosin ilmottautumisessa totesin että josko se olisi enne. ;)

rivi oli taas komea kaukojen 7½ lukuun ottamatta... Eli kaukot onkin meidän seuraava pilkunviilauskohde luoksetulon ohella.

Liikkeet tehtii 3 osassa. Eka setissä oli

Hyppy-kiertohässäkkä josta 9. Vähän hidas istu ja vino perusasento.
Tunnari 8. Vähän oli taas kiire ja tullessa rouhaistiin kapulasta muutaman kerran. Sinällään nenätyö hieno.
Kaukot siis se 7½. Kamalat- =D

Seuraava setti starttasi
Ruudulla jossa ei muuta mainittavaa kuin eteen lähetyksessä jäi yksi tassu tassunverran ulkopuolelle!!!! NOOOOOOO! No onneksi yksi korjauskäsky riitti ja pisteitä 8.
Seuraaminen 8. Vähän liian PK tuomarin mieleen ja peruutus ei ollut kyllä hyvä.
Ohajattu 9½. Vähän jännitti lähettää kun olin tehnyt kaikki esivalmistelut tuli tuomari suoraan eteen seisomaan ja suorittamaan arvonnan kumpi kapula haetaan. Onneksi Postimies ei hämääntynyt moisesta.
Zta onnistui kerrankin ja pisteitä 9!!! Pari vinohkoa asentoa oli joukossa.
Luoksetulo 8. Itse olisin ehkä nipistänyt vielä pisteen... Mutta otin siitä kyllä erittäin mielelläni 8 vastaan. ;)

Lopuksi sitten paikkikset ja istuminen ja makuu molemmat 10. Vähän olisin toivonut vauhtia luoksetulo osuuteen mutta en valita. Jos kaikki ei tiedä evln paikallaanoloja niin eka koirat jätetään istumaan  ja me ohjaajat ollaan piilossa.Kun aika on täynnä mennään takaisin kehään ja pyydetään koirat yksitellen maahan. Kun tämä aika täyttyy pyydetään koirat luokse päin vastaisessa järjestyksessä kuin ne oli pyydetty maahan.

Pisteitä kertyi 273,5 joten ykköstulos ja luokka voitto!