Kisavalmisteluja

Tältä siis näytti eilen aamuna mun harrastuskaveri... Nyt on mami malttanut olla treenaamatta! Olen ylpeä itsestäni. ;D Helppoa se ei ole ollut, mutta hengissä on selvitty. Tietysti tässä on vielä muutama tunti ennen h-hetkeä pilata kuviot täysin... Mutta miksi Kaikku näyttää noinkin voipuneelta ilman rankkoja treenejä, on käynti Kaisalla fysioterapiassa. Taas saatiin oikein kunnolla neulotusta ja muuta hoitoa. Kaino osasi kuviot jo niin hyvin ettei mua siellä enää tarvita. =D Taitaisi osata jo reitinkin jos aamulla kertoisi mihin mennä.

No Umpan kohtalona oli venailla hoidon ajan kotona ja katsella maisemia ikkunasta. Itseasiassa olisi ollu Umpan vuoro päästä rentoutumaan, mutta nuo juoksujen jälkimainingit hieman estivät. Umppa kun on niin omintakeinen tyyppi muutenkin, niin ei nää juoksutkaan ole siitä normaalimmasta päästä... Huoh... Viimeiset päivät on meillä aikas tuskaa. Haju on ihan järkyttävä, edes "pahalle" ei kuvaa hajua tarpeeksi... Samoin vuodon määrä kasvaa ihan älyttömäksi. Normi terveysside on työpäivän aikan niin täynnä niinku sinne olis lirahtanu jotain muutakin. Onneksi kyseistä tilaa ei kestä ihan kauhean pitkää aikaa! Nyt alkaa jo olla viimeiset tipat. Joka tapauksessa ajattelin kanssa eläjiä ja en tunkenut Umea hoitohuoneeseen, haju tuskin olisi hälvennyt koko päivänä...

Huomenna sitten koittaa meillä kaikun kanssa tosi paikat. Hui jännitys jo kasvaa kovaa vauhtia. Luottavisin mielin kyllä olen lähdössä voivottelemaan, mutta en taisa uskaltaa siitä 1 tuloksesta vielä haaveilla.