Siis voiko tää talvi olla todellista.... =/ Vuoroin räntää, sohjoa ja kauheeta pakkasta, onneksi jälkimmäistä ei nyt ole näkyny. Ei paljoa kerry kuvia ensi vuoden "pimupäivyriin". No kameran kuitenkin metsään raahasin mukaan torstai aamuna ja saatiinhan sieltä edes muistojen arvoisia räpsäyksiä, mutta ei näitä kyllä mihinkään painotuotteeseen kehtaa laitella. Josko tänään saisi kuvia, kun ei sada ja melkein paistaa aurinkokin (lue: ei sada lunta eikä ole muutenkaan tuhruista). Jäälläkin ollaan käyty, mutta siellä ne kelit varsinkin eilen aamuna helli... =D Eihän se jäähiletuisku myötätuuleen mentäessä paljon haitannu, mut jossain kohdin ennen ku piti kääntyä takas rantaa kohden se iski tajuntaan. Kotiinpäin mentiinkin sitten hupusta tiukasti kiinnipitäen ja hieman huppua venytellen että edes vähän suojaisi. Pimut tosin oli sitämieltä et paras keli ikinä, ainakin jos vauhdeista pystyi jotain päätteleen. =D Nyt onkin uni maittanu tän aamua, taitavat tietää että kohta taas mennään!
Perjantain treenitkin meni taas ihan mukavasti. Kaino ei ihan niin tykki ollut kuin viimeaikoina, mut taitaa nää meidän himo metsäilyt painaa tassuissa. Oli väsystä se hyvä puoli et sain vedettyä tosi hyvät kisa kaukot. Vielä oikein imin pimusta loputkin mehut ja kisa istumisen jälkeen siirryimme kaukopaikalle ilman palkkaa ja BINGO! Kaikku onneton teki molemmat kisamokat! Jeeeee!!! Eka vaihto meni hyvin kakkosen kohdalla tuli taas jumi... Täytyy näköjään alkaa palkkaa toisesta vaihdosta kaukaa ekan sijaan (taas tyypillistä bullmastiffia, kun yleisesti sanotaan jos ekan tekee tekee muutkin ; ) ). Kolmas vaihto oli seiso-istu ja johan alkoi istuminen valua maahan. Nää on niin hyviä kun saa virheistä kii treeneissä, siellä kun näitä ei yleensä tapahdu ja kisoissa ei oikee viitsi alkaa kouluttaa. Seukki sarja menikin kivasti ja tyttö pääsi loppikselle. Ume oli kans mukana treeneissä ja sai tehdä paikallaanolot ja vähän kroppajumppaa. Hassua, Kaino on ikänsä tehny jumppia ja sivuttain kävely on ihan tuskaa vieläkin. Ume puolestaan vetää piiiiitkän pätkän pohkeenväistöä tuosta vain eikä koskaan ole tarvinnu sitä opettaa. =D No saa Umekin loistaa jossain, kun täti yleensä paistattelee parrasvaloissa.
Mutta niihin metsäremellyksiin.
Heti alkuun löytyi jotain todella mielenkiintoista...
...niin mielenkiintoista että mamin oli pakko mennä kans katsastaan tilannetta. Ja ämpäri sieltä löytyi, en edes halua tietää mitä siellä on ollu. Näytti joku muukin sitä kaivaneen esille. Hitto että ihmiset kehtaa roskittaa luontoa! Mrrrrrrrr!!!! =/
Mutta sitten tulikin jo kiire peuhaamaan. Kyllä metsä-monttuilu on niin paljon hauskempaa kuin tasaisella jäällä meno.
Taas meno voisi tottumattomampia hirvittää.
Jälleen Kaino näyttää kuinka bullmastiffi käyttää päätään. :D Ja ihmiset aina ihmettelevät kuinka paksut niskat näillä on... Miksiköhän ne on paksut?
Tätsyä alkaa aina välistä vähän kyllästyttää rymyäminen ja yleensä Ume on toistamieltä asiasta.
Keppihommathan kuuluu osana metsäilyä. Tikkuihin voi purkaa paineet ja turhautumat.
Ume löytää kepeistäkin ne haasteellisemmat ja niihin suhtaudutaan suurella tunteella: "Lähteese keppi irti prkl!"
Loppuun vielä pienet myllytykset.
Hieman komeilua.
Joo, mutta se kaunis hetki ei meillä kauaa kestä! Takaisin "normaaliin"...
Paluumatkalla ihmettelin, kun Ume lähti yhtäkkiä aukean poikki kauheella kiireellä. Mietin et mihin ihmeeseen se oikein ampui ja ei auttanu ku Kainon kanssa rämpiä perässä katsomaan. Olisihan se pitänyt tietää. NAM NAM mitä taas löytyi kinoksen alta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti