Rantsu tokoa

Helle se vain on edelleen hellinyt meitä täällä. Lämpöjen nousu aiheuttaa aina hieman päänvaivaa harrastusrintamalla. Meillä kun moottori alkaa hiipua samaa tahtia lämpöjen nousun kanssa. Tosin mamin pitkän sairasloman vuoksi on Kaino ollut hieman enempi liekeissä tuon treenamisen kanssa.

Tuossa sain eräänä päivänä töissä lukija toiveen aiheesta "kuinka motivoida tahmatassu kisaan ja treenaan kuumalla ja varsinkin seuraamaan". Helppo ohje kisaamiseen oli: älä kisaa kesällä. =) Meillä kisakausi on elo/syyskuu-huhti/toukokuu. Juurikin kuumuudesta johtuen. Mutta se motivointi on sit toinen juttu...Tässäpä pari vinkkiä jotka toimii meillä.

Kesällä meillä on mukavaa, treenit on lyhyitä ja mukavia. Emme siis kauheasti treenaa kisamaisia juttja tai valmiita liikkeitä, taannumme pentutreeni juttuihin. Me ollaan opeteltu seuraaminen molempien kanssa perusasennon kautta. Kun paikka ohjaajan vasemmalla puolella on myyty haluaa koira siihen hakeutua. Jopa Umppa on alkanut noin 3 vuoden treenin jälkeen hoksia asian ja iloisesti (halutessaan) siihen kimpoaa kun treeni vermeet kaivetaan esille. Näitä sitten on helteellä helppo ottaa kun ei tarvii liikkua. Kontaktin kestoa vain kasvattamaan. Samoin perusasentoon tuloa tarjoamalla ja paikallaan käännöksiä yms otamme aikas paljon. Ja kun matkaa haluamme treenata pitää siellä olla jotain kivaa välissä, puunkiertoja, kapulan hakua, puolenvaihtoja. Mielikuvitus vain rajana!

Toinen on et paikka missä treenataan on huisin mukava. Kylmällä me treenataan just siellä missä treenataan, mut helteellä suosin Kainon lemppari treenipaikkoja. Neiti kun kiihdyttää itse itsensä silloin iskuun. Jos se on agikenttä niin sinne sit. Hyvästä mpätkästä saa sujahtaa putkeen yms mukavaa. Me ollaan nyt uutena alettu treenaan rantsussa. Saa hyvät alku lämmöt kun hakee keppiä vedestä ja samalla kroppa viilenee kun turkki märkänä. Ja mitä ihanaa häiriötä rantaviivalla seuraamiseen saa kun pitää istua aaltojen keskelle ja muutenkin laineiden liplattaessa tassujen alla. En kuitenkaan suosittele ihan uimavesille tätä, vaikkakin uimahullunkoiran kanssa ihan kokeilun arvoinen juttu. ;D

Tässäpä toko hirmu Kaino hakemassa palkkaansa vedestä. Kaitsu RAKASTAA noutamista ja varsinkin aaltojen keskeltä. Näin seuraaminen on kiva palkata lennosta veteen. Samalla vähän säännöstellään läähätyksen tasoa.

Loppuun taas kertomus kun taas eksyimme metsään. Lyösin uuden hienon reitin rantaan joka paluumatkalla venyi 45 min aijottua pidemmäksi... Normaalisti ajan suoraan rantsuun, mut nyt päätin jättää auton tien varteen ja kävellä metsän poikki. Mennessä kaikkimeni ok, mut loppumatkasta päädyimme kivalle metsätielle ja palatessa ajattelin luistaa metsän umpirämpi osuudesta ja katsoa mhin tie vie... No pääsimme kyllä autolle takaisin, mutta tosiaan siinä hetken kesti. Uimisen ihana viilennys oli muito vain kun auto viimein tien laidasta löytyi. Kaverinikin eli hetken jänniä aikoja kun jutteleimme puhelimessa ja kentät hävisi. Viimeinen mitä hän oli kuullut oli mun valittelut et "missä ihmeessä mä olen". Sitten oli puhelu katennut ja yhteyttä ei ollut enää saanu. Onneksi auto löytyi pikaiseen ja sain laitettua viestiä, että olen hengissä ja kunnossa.