Rankkaa elämää Umen rinnalla

Kainolla ei ole käyny ihan kauhean hyvä tuuri laumakaverin valinnassa. Tai ainakin se näin sivusta katsottuna välillä siltä vaikuttaa... Tässä taas yksi kuvasarjaa eräästä monttulenkkeilystä. Ume röyhkeys nyt ei tule kauheana ylläri, kun muistaa tarinan pentulaatikosta. Kun pikku pallerot oli saanu omat ruokakuppinsa (huom monikko!) pentuhuoneeneeseensa oli Ume syötyään päättänyt tyhjentää myös naapurien kupit. Neiti oli kylmän röyhkeästi marssinut naapuri kipolle ja runtannu muut pallerot kupilta syrjään ja jatkanut syömistään. =D Ihan kuin ruoka olisi siinä torpassa joskus päässyt loppumaan... No tän tarina varjossa kasvattaja mamma jaksaa aina puistella päätään ja nauraa kuinka ihmeessä mä olensaanu tuommoisesta pennusta nirpan! Mami taitaa olla vain turhan hyvä ottaa käskytyksiä ja toiveita pimuilta vastaan. ;D

Mutta sinne lenkille. Tällä vauhdilla se alkoi kun autosta päästiin ulos.

Hetken haistelut

Jonka jälkeen Ume oli sitä mieltä, että montuilla täytyy tapahtua jotain!

Kaikku yritti välillä karistaa Umen kannoiltaa jotta saisi hieman nauttiakkin hajuista ja tuoksuista... Mutta Umpan terävä katse zoomaili montun pohjaa.

Karkuun voi yrittää...

 Tässä kuvassa näkyy myös se pakenevakin osapuoli tuolla kuvan yläkulmassa...

Mutta pakoon on turha kuvitella pääsevänsä!

Umppa on kuin ohjus joka löytää kohteensa!

 Edes keppihommia ei Kaiku saanut yksin puuhastella...

Umpan oli saatava se sama keppi.

AINA!

Taas se täti on yrittänyt kadottaa Umen kannoiltaan ja Umpan laserkatse haravoi aluetta.

Hetken nautinto ihan omissa oloissaan. Aaaaahhhhhhhhhh tuumaa Kaino.

Ja sitä nautintoa ei sitten kauaa kestänytkään. Jos tätsy ei halua juosta ja painia, sopii Umelle myös pikku maantasoärmyilytkin.

Tässä ylpeä ja super onnellinen keppivaras saaliinsa kanssa.

Kaikku löysi jonkun ihan aarteen. Keppi joka oli jumissa maansisällä. Siinä sitä puuhaa piisasi kun keppiä kaivetiin ja välillä nitkutettiin hampailla irti maasta. Todella pikkutarkkaa ja sistiä työtä Kaino tekikin.

Kunnes Ume saapui paikalle ja tarttui keppiin.

Yksi riuhtaisu ja keppi oli irti! 

No kosto on suloinen... ;D

Niinpä, siitä herkullisesta läjästä ei tädin merkailujen jälkeen paljoa namia irronnut Umelle.

Lämpiman syksyn vitsaus on nuo himskatin hyttyset joita taas riittää!!!! Ja Ume parka on meidän perheen herkullisin osapuoli ja vetää kaikki puoleensa aterialle. Neito olikin illalla kuinrupisammakko kun patteja löytyi tosi paljon. =/

Pieni vivoittelu lammella kuuluu tietysti aina metsäilyyn.

Pikku tuumailut pylly pyllyä vasten.

Ja ylläri! Niin sitä mentiin taas... Ja Umen tyyliin täysillä. Tosin taitaa tuo tätsy vielä kunnon vastuksen antaa.

Loppuun kuvaterveiset Umelta, joka halusi väittää terveiset kaikille lukijoille ettei hän missään tapauksessa ole kuvatunlainen riiviö, vaan rauhaa ja hiljaisuutta rakastava tytteli, jonka mieli puuhaa on kukkakedoilla kävely kukkia tuoksuttaen. Uskoo ken haluaan... (toim huom.)