Ume liikuttaa

Kun mami edelleen on joutunut olemaan liikunta ja hikoilukiellossa, on meidän lenkkeilyt enempi ja vähempi edelleen suuntautuneet tuonne metsään ja montuille. Mökö kun ei ihan aina pääse mukaan, niin onneksi on PT ihan omasta takaakin. Ume ollu viime aikoina aikas vauhdikas pakkaus. Mikään ei tunnu riittävän tytsylle, paitsi perus hihnalenkkeily on edelleen ihan sika tylsää! Mutta tokotus on alkanut maistua myös nuoremmalle neidolle kelien viilentyessä. =)

Mutta kuva saldo on nyt hallittua kaaosta montuilla. Jätetään nuo hallitut tokoilu päivitykset seuravaan kertaan...

 Näin ne meidän lenkit nykyään alkaa. Kainolla olis jotain omaa puuhaa, mutta Umppa on sitämieltä että PAINITAAN!!!

Mikäli kauko pomput ei tuota haluttua tulosta voi aina kevyesti tökkiä vähän kauempaa...

 Ja jos sekään ei auta niin sit vaan TÄYSILLÄ suoraan iholle.

 Yleensä siinä käy hetken Umen tätsyä tökittyä näin. =D

 Mutta koska Umppa on hyvin sinnikäs ei leikistä ikinä luovuta kovin helpolla.  Kun Umppa jotain haluaa niin Umppa sen sitten haluaa ja piste.

 Ja kyllähän se tiukkapipoinen tätiotuskin alkaa jytäämään.

 Tosin täti on senverran iskussa vielä, että tahtoo töminä pikkusen horjuttaa Umen tasapainoa.

 Sitä saa mitä tilaa...

 Hetki voidaan yhdessä katsella maailmanmenoa josko löytyisi jotain muuta kivaa.

 Patsastelua ei meillä yleensä kauaa kestä vaan koko homma alkaa taas alusta.

 Kainolla on viime aikona ollut tätä veteraanioireilua, että hän tietää kaikesta kaiken ja kyllä on paremmin kartalla missä mennään tai tullaan. Muutamia kertoja olen pimut nyt jättäny ihan yksikseen jollekki metsätielle kun ei ole kiinostanu tulla kutsuista huolimatta luokse. No näin kävi montun pohjalla viime lenkillä. Itse olin jo ehtinyt hiekkavuorenhuipulle ennenkuin pimut älysivät mamin kadonneen.

 Sit ei auttanu muu kuin pongata mami. Ume on sen viime syksyisen eksymisen jälkee jo aikas hyvä pongailija, varsinkin jos antaa pikku vinkkejä. Kuten kuvasta huomaa Umella on jo suunta oikea kun Kaino vielä patsastelee...

 Mutta löytyihän se mami viimein ja sitten vauhdilla luokse!

 No pakkohan se on pikkusen sitä tokoakin tähän loppuun laittaa... Jos painihommilta millään ehtii on Kaino kunnostautunu taas kontaktikävelyssä. Hetken se olikin hukassa, mutta nyt on pikku pömpöm löytänyt vanhat vinkeet. Ja kyllä sen on vain treeneissäkin huomannu, et se seuraaminen on parantunut huomattavasti. Mutta eipä tällä kertaa enempää tätä treenihommelia sillä tulossa on kuva pläjäys kun tokot ei ihan taas menny putkeen.... :D