Uusivuosi ja uusia kujeita

Näinhän se joka vuosi tuppaa olemaan. Tosin tää koko porukan sairastelu vuoden vaihteessa voi jo vaihtua uudeksi kujeeksi eli et terveinä oltais. No vaikka mami on maannut ihan voimattomana sängynpohjalla ja joutunu oleen pois töistäkin, ei se treenejä ole hidastanu. Tai siis on, mutta ei estäny. =D

Umen kans kävimme kokeileen Rally-Tokoa ja hui, me tykättiin siitä!!!!! Mamihan on ihan solmussa kylttien kans, mut Ume selvästi tykkäs lajista. Vieläkö mami muistais et nyt saa höpöttää ja huitoa mielin määrin. Tai ainakin näin alussa. Mestariluokassa alkaakin se mun rakastama nillitys. =D =D tykkään. Näin nopeasti yhden kerran jälkeen hauska laji jossa todella luokkavaihdot tuovat lisää haastetta. alemmat ovat kyllä mukavan letkeitä ja sitten kun osataan aletaan nillittämään. Päätin jo et tässä on kainollekkin hyvä eläke harrastus ja os me ei sitä TVAta ikinä saada, voihan sitä yrittää koularia tästä. ;D

Nillityksestä puheenollen, mulle viimein selvisi et uudet tokon sääntömuutokset koskee myös EVLää!!!! Mä luulin et pystyi huokaseen helpotuksesta, mut toisaalta olin jo ihan liekeissä tästä hyppy ohjatusta. Jeee.... Tässä linkki liikkeeseen. Me jo vähän Kaikun kans tätä tapailimme ja hienosti se pimu täs hoksi. Otimme kyllä ilman kapulaa... Mutta tuskin on iso juttu nakata se siihen mukaan. Jos jotain etua oudoista treeneistä niin tälläiset ei tuu shokkina. Niin ne haitta puolet on ollu omituiset ratkaisut koetilanteessa... =D

Nyt jäämme nauttimaan rakettien paukkeesta pimujen kans. Onneksi meillä ei kumpikaan niistä isommin välitä. Umella hieman pissaamis keskittymiskyky herppas ku piti katsella ja kuunnella, tosin siihen riittää välillä pikkulinnut ja syksyiset lehdetkin. Ajatus ei vaan pienellä aina pysy kasassa. Kaino puolestaan piehtaroi hangella ja nautti olostaan rakettien poksuessa ympärillä. Oli varmaan mielissään kun mami kerrankin pihalla mukana, kun ollu tosiaan niin poikki taudista et nakkonu pimut aina keskenään pihalle.

Ai tärkein oli unohtua. Kaino ollu mulle päivän ihan möksis kun jäi eilen yksin ja läksin Umen kaa treeneihin. Normisti sängylläkin (nyt kun mami kaivannu TLCtä oikein roimasti saanu olla vieressä) röhnöttää keskellä sänkyä ja ihan kylessä kii, viime yönä käpertyi ihan toiseenlaitaan jalkopäähän pikku kerälle ja nukkui koko yön siinä. Onneksi nyt alkanut jo lämmetä mulle taas. Huomenna sitten laatuhetkiä metsässä, vaikka nämä keuhkot kassissa mukana!

Mallipimut

Tuossa alkutalvesta/loppusyksystä mainostin että kävimme pimujen kanssa vähän valokuvattavana. Tän vuoden pimupäivyri onkin sit laadukkaampi ja erilaisempi ku aijempinavuosina. Itseasiassa pimupäivyri ON tänä vuonna erilaisempi, kun saimme Kaisalta ihanana muistokalenterin yhteiseltä taipaleelta. Näin tän vuoden kalenterissa on myös pojat Mökö ja Jymy hyvin edustettuina. =) Ei voinut kun hymyillä kun tuli muistot mieleen kalenteria katsellessa.

Mutta asiaan eli meihin. ;D Tässäpä nyt sit kuvapläjäytystä oikein urakalla!

Ja loppuun mun suosikki yhteispose. 

Kuvat Renne Ahlqvist

Jouluposetukset

Tänään oli ohjelmassa normi metsäilyn lisäksi jouluposetuskuvien otto. Ja kuinka arvata saattaa ei Umppa ollut yhteistyökykyinen tälläkään kertaa... Tuloksena oli haravointi urakka, kun kamera katosi jonnekkin kinokseen. Onneksi se sieltä löytyi ja nyt kuivaa tuossa pöydällä osina... Huokaus... Olin kyllä sen verran kiukkuinen tapauksesta, että Kaino pääsi etsinnän ajaksi sisälle lämpimään, kun Ume joutui etsimään sitä kaverina (lue pysymään pois haravoinnin tieltä!).

No toisella kameralla sain muutaman kuvan sitten napsastua, mutta ne metsä kuvat joulun tienoilta on nyt panttivankina siellä toisessa kamerassa. No tässä kuitenkin uljaat joulu-pimut.

Metsäänkin taas suuntasimme. Tällä kertaa ilman poikia, kun Jymyn  ja Mökön kans olemme nyt muutama päivänä käyty kimppalenkeillä. Pakkanen on ollut ihanan kirpsakka n. - 15 asteen tienoilla. Jouluaattona kun päästiin jo yli tai siis alle -20! Umea kun tuli taas parjattua, täytyy kertoa että näillä kimppalenkeillä on Ume ollut ainoa jonka nimeä ei ole tarvinnu moneen kertaan huudella. Kaikku on vielä vähän hapan Jymyä kohtaan ja opettaa pojalle kuinka vanhoja rouvia lähestytään. Jymy taas välillä kyllä lällättelee rva koiralle niin, että meidän täytyy Jymbelle välillä sanoa ettei se käy laatuun. Hra Mökö puolestaan on intohimoisesti pitänyt kiinni jäniksenjalastaan sekä protestoinut lumipaakkuja tassujen välissä. Ume on siis ollut ainoa tasainen kävelijä. No kerran alkoi vähän viirata ja kiusattiin tätiä hihnassa, mut muuten ei voi kuin kiitellä!

Umppa, se on out... eiku uniikki

Jouluaaton olimme pimujen kanssa mummolassa. Pimut taas tykkäs ku lahjoja ja nameja sateli. Pimut saivat uudet hienot lelut. Umppa nuorimmaisena sai valita ekaksi omansa ja nuoriso valikoi tietysti tuon playboypupu hahmon. =D Lisäksi lahajasäkistä löytyi nakkipaketti, jonka Umppa tyhjensi niin sanotusti ykösellä Ykä-ukin avustuksella. Ukki laittoi n.5 nakin nipuissa Umelle setin suuhun ja Ume imeskeli nakit sisuksiinsa ahnaasti. Kainolle jäi vain pari kalkkuna siivua lohdutukseksi.

Kainolle jäi näin ollen tuo iso keltainen nalle. Tosin Kainolla on oma pervessionsa keltaisille leluille. ;D Harvoin enää lelujen kans tuusaa, mut aurinkotyynyt ja -reppu on vieläkin ihan supereita! Pirjo-mummi olikin ihan innoissaan kun Kaino jaksoi kanniskella omaa leluaan pitkän tovin.

Kotona odotti sitten lisää paketteja meille kaikille. Tässä Kainon jo tovin kuolaamat kanafileet. Nyt on iltaherkkuja hetkeksi.  Joulun kunniaksi sai kaino ihan kaksi. =)

Koska Umppa on perheen kuopus oli paketteja vähän enempi. Uusi laatikollinen mahalevyjä ja Rapsu. Mami sai hyviä säväreitä sohvalla kun Rapsusta pääsi ääniä. Rapsun sisällä on tyhjä muovipullo joka rapisee kivasti.

 Tuossa jo aijemmin julkaisin Umen passikuvan ja nyt jouluna sain kuulla tarinan kuvan takaa. Umen lempipuuhaa mummolassa oli ollut ukin tuijotus. Kuulema Umella oli vakipaikka mihin hän istui ja alkoi tuijottamaan ukkia sinnikkäästi tai jos ukilta itseltää kysytään niin ihailua katseessa. No onhan se hyvä että koira osaa keksiä ihan itsenäisesti tekemistä. =D Ume on nyt aina tykänny katsella milloin telkkua ja milloin itseään peileistä tai heijastavilta pinnoilta ylipäätään. Tää kuva on siis Umen vakivaklauspaikalta.

Tietysti piti toivoa Kainosta samanmoinen "WANTED"kuva. =D

Kaino, sen tuntee kaikki

Hih, ihan olen unohtanut tässä joulu ja reissukiireiden lomassa kertoa hauskasta tapauksesta, kun kävin viemässä eläinlääkäriin meidän joulutervehdyksen. Paketin vastaanottanut hoitaja sanoi kiitosten jälkeen juuri heidän Kainosta puhuneen leikkaussalissa, että onkos se Kaino Turusta? Mihin tietty että sieltähän meidän pimut juurikin on, Lisbethin kennelistä Miialta. Tähän sitten hoitaja, että ilmankos Kaino kuulostanu tutulta kun nähnyt tyttelin jo pienenä pentuna. Kyseinen hoitaja ollut ennen Ouluun tuloa juuri kasvattajan vaki eläinlääkäriasemalla töissä missä pentutarkastukset yms hoidetaan. =D Näin on pieni maailma jälleen...

No kun eläinlääkäristä päästiin puhumaan, me Umpan kanssa päätämme vuoden perinteisesti pissatulehduksen merkeissä. =/ Aatonaattona olimme Mökön ja Jymyn kanssa metsäilemässä koko porukalla ja huomasin Umpan pissassa verta. Onneksi vielä oli toinen vaki asemamme Lemmikki avoinna. Ei muuta kuin soitto ja saimme lääkkeet vaivaan. Sovimme että tulemme pyhien jälkeen kontroliin kun tuo vaiva ei vaan ota loppuakseen. Taas niitä juoksuja odotamme ja siihenhän tuo vaiva juurikin viittaa... Vähän pelottaa se leikkuupöydälle vienti kun Kainon kanssa kävi miten kävi, mutta ehkäpä se oli vain huonoa tuuria. Mutta toinen kauhu on se, että Raija meidän super huippu omalääkäri oli lopettanut hommat. =( Raijaan on kyllä pystynyt luottamaan vaivassa kuin vaivassa. Kiitokset näin blogin välityksellä kuluneista vuosista!

Toko-hirmu Kaino-Vieno

Kaino on voinut paremmin kuin koskaan, tai taas tulee liioittelua mutta ihan huippu vireessä tyttö on ollut! Tiistaina halli treeneissä otin kuuntelua ruudun ja ohjatun merkeissä. Ruudun rakensin ihan toiseen huoneeseen eli ruutu piti hoksia oviaukosta, tosin aukko oli normi ovea leveämpi. Tämä ei tuottanut minkäänlaista ongelmaa Kainolle. =) Seuraavaksi lähetys samalle merkille ja kapula odotti ruutunauhalla. Jo lähettäessä Kaino selvästi lukitsi sen kapulan eikä ruutua, joten homma oli helppoa kuin heinän teko! =D Sitten otin vielä sen ruudun ja homma toimi hyvin. Tietty otimme vielä liikkeelle lähtöjä yms ja vaikka hali oli jälleen hiukkavaarassa himpun kuuma, ei se läähiksiä enempää hidastanu. Kakku on niin huippu!!!!

Viikonloppu pimuilla olikin mummola lomaa mamin reissatessa maailmalla. Itseasiassa tässä istutaan lentokentällä ja päivitellään blogia, joten vielä en pimujen puuhailuista ole tietoinen... Jotain pientä säpinää pimut aina järjestävät vanhuksille. ;) Mutta kuvaterveisiä olen saanu Umesta. Näyttää huolirypyt oijenneet naamasta... Kohta on taas paluu rankkaan arkeen ja treenailu hommiin. Umekin on ilmoitettu rally-tokoon!!! Saa nähdä meneekö harrastuskaveri heti eka tunnin jälkeen vaihtoon... :P

Pimut ihan puhki

Tänään oli pimatsuilla oikein tiukka päivä. Aamupala oli vain kaukainen haave ja nälissään piti reissuun lähteä. Ohjelmassa oli pikku alku verkkojen jälkeen kuvaushommia. Kaverini opiskelee koirahierojaksi ja heillä oli tehtävänä kuvata kolmen eri tyyppisten koirien liikkeitä. Pimut oli yllättäen siinä "voimakoira"osiossa malleina. =D Kaikku hoiti kolmio juoksun ihan vanhalla rutiinilla, reipas liike ja hienot käännökset kulmissa. No se vapaana seisominen oli taas niin Kaikkua pyllypystyssä. Ume taas oli täysin yhteistyökyvytön tapaus... Kuinkas muutenkaan... No saatiin se juoksu purkkiin parilla otoksella ja seisominen olikin sit hieno. Ja mamilla pusero märkänä tän session jälkeen! =D

Kaikku sai ottaa ohjatunoikeen ja ruudun. Edes kapulan ja ruudun vieressä olleet putkien suut ei pimua hämänny! No pikku kauneus virheitä tuli eka ruudussa pieni nauhojen haistelu ja eka kutsua ei kuunneltu kun otin paluuta, mutta kakkos kierroksella kaikki meni todellakin hienosti. Teki mieli kirjoittaa putkeen, mutta ei taida nyt olla oikea määre... ;D Loppuun kaikku otti hyppynoudon joka oli ihan ok ja kuunteluna merkiltä hypyn kautta nouto. Hitsit kun oli hienoa treenata!!!

Sitten treenien jälkeen 45min loppulenkille ja siitä suoraan Univetiin ottaan Kainolta verikokeet. Hienosti oli taas arvot lakusuunnassa. Ulkoa en muista kuin sen bilirubiini arvon, joka aiheuttaa sen ihon keltaisuuden. Lähtötilanteessa eka kerralla arvo lähenteli 500, seuraavalla kerralla se oli tippunu jo 140 tienoille ja nyt oli enää 38 jäljellä. Arvo saisi olla 2-10 välissä. Hyvältä nuo alkaa jo näyttämään. =) Ruokakin on alkanut maistua ihan normaalisti, joten nak nak pahin taitaa olla jo takana!

Ja jälleen kerran oli Kaino odotettu potilas asemalla! Verikokeiden jälkeen tuloksia odotellessa kävin heittään pimut kotiin ja tuloksia kun kävimme läpi kertoi lääkäri eräänkin hoitajan kyselleen Kainon perään. Oli joutunu kertomaan että kotiin ehti jo lähteä. Kaikku taitaa olla aikas suokkari. ;D

Pikku potilas tokottaa

Kaino etenee parantumisen suhteen hirmu harppauksin. =D Keskiviikko aamuna mietin et tänään kyllä tokotaan Kainon kanssa kun nti ollut sen verran reippaana ja terhakkaana. Päivän aikana sää päätti tehdä meidän aikeista ihan turhia, räntää, vettä, loskaa ja kovaa tuulta oli pihalla tarjolla. No joskus se universumi muistaa meitäkin! =D Sain töihin viestin että haluisinko ostaa illan tokot  Katjan tunnille. No mehän haluttiin, tai siis mami halus ja illalla kävi ilmi että kyllä se Kaikkukin halusi!

Ume oli eka vuorossa ja Umella olikin ne TAHMATASSUT jalassa tänään... Huokaus... Että osaa pikku koira olla RASITTAVA!!!! Alkuun otettiin ihan kontaktia ja seuraamisen alkuja yms. Ja hermohan siinä puuhassa menis kokemattomammalla harrastajalla. :P

Seuraavana oli sitten Kainon vuoro päästä halliin ja WAU!!!!!! Otettiin eka ihan itsekseen starttina kontakti, seuŕaamista ja lätkälle täppäämistä. Ei valittamista missään liikkeessä. Seuraaminen oli kuin sähkölevyilla tepsuttulua. Huokaus... Ja ihan erisyistä ku Umen kohdalla. Sitten päästiin Katjan silmänalle tekeen seuraamisen ja luoksetulon putkeen. Seuraaminen oli mykistävä! Alussa oli pari täyskäännöstä vähän väljiä, mutta mun uusi "ei odotella koiraa" tyyli kantoi hedelmää ja vipat olikin nopeita ja Kaikku oikein kiihdytti et pääsee mukaan. =D Pakki oli vähän alussa kans vino ja se "suurin" virhe oli paikka paikoin aikas voimakaskin EDISTÄMINEN! =D Ei muuten haittaa yhtään!!!! Siis en voinu uskoa, että meidän seuraaminen on taas tuon näköistä! =D Siitä sit suorilta luoksetuloon ja sekin tehtiin LAUKALLA! Siis oikeasti laukalla! En tiedä onko me ikinä tehty tuollaista luoksetuloa. Kaikku ku lähti tuleen olin varma ettei siitä vauhdista pysähdytä, mutta kyllä se toppi sieltä tuli! Pari askelta venyi, mut se näytti siltä että vauhdin vuoksi massa ei vain topannu niin nopeaa. Ilmeestä huomasi että käskyyn kyllä reagoitiin heti. Siitä "tule" käskyllä taas lähdettiin laukalla ja "maa" olikin nopea. Vieläkö se perusasento tehtiin laukalla oli aika juosta loppikselle!!!

Loppiksesta puheenollen on nyt joutunu keksiin uuden loppiksen. Onneksi mielikuvistustoimii kun pakko ja hoksin broitsu/kalkkuna/vihannes piltit. Kyllä näytti maistuvan ja samaa herkkua kun nakkaa napuihin lusikallisen menee kipolline kuivia raksuja iha hujauksessa. Ei oo kauheasti lisäaineita yms niin paljon parempi vaihtoehto kuin entiset pussikoiran/kissanruuat. =)

Tunnin päätti Ume hypyn kanssa. Ja kyllä se 3 sekunnin viive on nyt todistettu. Eka otettiin irtomista ja se onnistui loistavasti, Ume jopa karkasi kerran! =D Sehän meille sopii... Toisen aoli paluu hyppy takas. Eka otin sillä sivulle käskyllä, mut piti antaa toinen käsky joka oli tule. Katjan ehdotuksesta koitettiin sit sitä ja homma oli yhtähidas. Sit älysin ton 3 sekunnin viiveen ja testattiin molemmilla käskyillä ilman sitä toista kannustus käskyä ja siltä se Ume tuli ihan yhdellä, mutta se 3 sekunnin miettimisen jälkeen. =D On se hassu ötökkä, siinä raivostuttavuudessaan maailman suloisin.

Meillä kummittelee

Nyt on kyllä juurikin näin, että meillä käyskentelee joku tänne kuulumaton olio tai sitten Umpalla on mielikuvitusystävä. Niin tai näin se vaivaa mamin yöunia vilkkaan mielikuvituksen vuoksi. Pari päivää sitten kun annoin pimuille iltaherkut alakertaan ihan joka iltaiseen tyyliin ja menin itse sänkyyn tarkoituksena saada ajoissa unta. Ei tullu uni ei, koska hetken päästä kuului Umen kumea haukunta. Koira joka ei yleensä paljon hauku, paitsi kesällä siileille, joita ei sitten enää viime kesänä näkyny. Muuttaneet rauhallisemmille alueille. Mutta tarinaan... Arvata saattaa että siinä nousi tukka mamilla pystyyn ja olin varma että meille on tulossa murtovarkaita tai jotain. Ei muuta kuin hiippailemaan alakertaan ja tarkastamaan kaikki sängynalustat ja komerot, ei näkyny mitään eikä ketään. Paitsi Kaino matolla unilla ja Ume sohvalla istumassa silmät teevadin kokoisina. =D Äijä sitten kysyi minulta tarinan kerrottuani, et päästinkö koirat pihalle? Siis mun pienet halinallet??? En todellakaan!!! Menin sinne itse! suljin vielä ovet varmuuden vuoksi ettei lämpö karkaa. =D =D =D Näin jälkeenpäin ajatellen pelottavuusaste olisi ehkä suurempi jos päästäisin noi koirat! =D

No sitten saatiin yksi yö nukkua ihan normaalisti, kunnes taas juuri kun uni oli tolossa silmään alkoi Ume hiippailla alakerrassa ihan intisinä ja oikein läähätyksen kera. Ei siis mitääntuskaista läähätystä, vaan sellaista intopiukalla läähistä. Tietty oletin,e t sieltä se isäntä palailee kotiin. Ja mitä vielä, vaikka kuinka kuuntelin ja tihrustin ei sieltä alakerrasta kyllä mitää ihmisen ääniä kuulunu eikä valoja sytytetty... Umpasta mamin silmäpussit on selvästikin alkaneet uhkaavasti pienentyä! =D

Ja loppuun Kainon kuulumiset. Mamille tuli nirppailuun piste ja totesin, että jos ruoka ei maistu voi olla syömättä! Ja mun väsäämä puuro aiheutti Umpalle kuolajengat suupieliin ja nti olis sitä selvästi halunnu. Kaikkukin tuli niin ketterästi perässä , kunnes älys että pitäisi ihan siitä kupista itse syödä. Ei kato nyt potilas pysty moiseen. Ja mami taas syötti käsin pikku annospaloina. Huoh.... Tänään se ei sitten maistunu kupista aamulla eikä illalla, enkä sortunut syöttämään. Umpan kupinalusia lokkeiltiin ihan innolla johon tietty puutuin, niitä ei enää norkata olleskaan. Mami moppaa ylijäämät. No oman kupin alta löytyi yksi nappula ja se syötiin ahneesti. Pätin sit kokeilla kuinka ne meidän id nappulat kelpaisi tänä iltana ja hyvällä ruokahalulla ne sit vedettiin alas. =) Pakastin notkuu nyt kanaa ja lohta ja pikku potilas päättikin loppujen lopuksi syödä niitä napuja. Mä en taas kestä... Huomenna on tietty päivä uusi ja uudet ruokahalut ja -mieltymykset.