Uusivuosi ja uusia kujeita

Näinhän se joka vuosi tuppaa olemaan. Tosin tää koko porukan sairastelu vuoden vaihteessa voi jo vaihtua uudeksi kujeeksi eli et terveinä oltais. No vaikka mami on maannut ihan voimattomana sängynpohjalla ja joutunu oleen pois töistäkin, ei se treenejä ole hidastanu. Tai siis on, mutta ei estäny. =D

Umen kans kävimme kokeileen Rally-Tokoa ja hui, me tykättiin siitä!!!!! Mamihan on ihan solmussa kylttien kans, mut Ume selvästi tykkäs lajista. Vieläkö mami muistais et nyt saa höpöttää ja huitoa mielin määrin. Tai ainakin näin alussa. Mestariluokassa alkaakin se mun rakastama nillitys. =D =D tykkään. Näin nopeasti yhden kerran jälkeen hauska laji jossa todella luokkavaihdot tuovat lisää haastetta. alemmat ovat kyllä mukavan letkeitä ja sitten kun osataan aletaan nillittämään. Päätin jo et tässä on kainollekkin hyvä eläke harrastus ja os me ei sitä TVAta ikinä saada, voihan sitä yrittää koularia tästä. ;D

Nillityksestä puheenollen, mulle viimein selvisi et uudet tokon sääntömuutokset koskee myös EVLää!!!! Mä luulin et pystyi huokaseen helpotuksesta, mut toisaalta olin jo ihan liekeissä tästä hyppy ohjatusta. Jeee.... Tässä linkki liikkeeseen. Me jo vähän Kaikun kans tätä tapailimme ja hienosti se pimu täs hoksi. Otimme kyllä ilman kapulaa... Mutta tuskin on iso juttu nakata se siihen mukaan. Jos jotain etua oudoista treeneistä niin tälläiset ei tuu shokkina. Niin ne haitta puolet on ollu omituiset ratkaisut koetilanteessa... =D

Nyt jäämme nauttimaan rakettien paukkeesta pimujen kans. Onneksi meillä ei kumpikaan niistä isommin välitä. Umella hieman pissaamis keskittymiskyky herppas ku piti katsella ja kuunnella, tosin siihen riittää välillä pikkulinnut ja syksyiset lehdetkin. Ajatus ei vaan pienellä aina pysy kasassa. Kaino puolestaan piehtaroi hangella ja nautti olostaan rakettien poksuessa ympärillä. Oli varmaan mielissään kun mami kerrankin pihalla mukana, kun ollu tosiaan niin poikki taudista et nakkonu pimut aina keskenään pihalle.

Ai tärkein oli unohtua. Kaino ollu mulle päivän ihan möksis kun jäi eilen yksin ja läksin Umen kaa treeneihin. Normisti sängylläkin (nyt kun mami kaivannu TLCtä oikein roimasti saanu olla vieressä) röhnöttää keskellä sänkyä ja ihan kylessä kii, viime yönä käpertyi ihan toiseenlaitaan jalkopäähän pikku kerälle ja nukkui koko yön siinä. Onneksi nyt alkanut jo lämmetä mulle taas. Huomenna sitten laatuhetkiä metsässä, vaikka nämä keuhkot kassissa mukana!