Meillä kummittelee

Nyt on kyllä juurikin näin, että meillä käyskentelee joku tänne kuulumaton olio tai sitten Umpalla on mielikuvitusystävä. Niin tai näin se vaivaa mamin yöunia vilkkaan mielikuvituksen vuoksi. Pari päivää sitten kun annoin pimuille iltaherkut alakertaan ihan joka iltaiseen tyyliin ja menin itse sänkyyn tarkoituksena saada ajoissa unta. Ei tullu uni ei, koska hetken päästä kuului Umen kumea haukunta. Koira joka ei yleensä paljon hauku, paitsi kesällä siileille, joita ei sitten enää viime kesänä näkyny. Muuttaneet rauhallisemmille alueille. Mutta tarinaan... Arvata saattaa että siinä nousi tukka mamilla pystyyn ja olin varma että meille on tulossa murtovarkaita tai jotain. Ei muuta kuin hiippailemaan alakertaan ja tarkastamaan kaikki sängynalustat ja komerot, ei näkyny mitään eikä ketään. Paitsi Kaino matolla unilla ja Ume sohvalla istumassa silmät teevadin kokoisina. =D Äijä sitten kysyi minulta tarinan kerrottuani, et päästinkö koirat pihalle? Siis mun pienet halinallet??? En todellakaan!!! Menin sinne itse! suljin vielä ovet varmuuden vuoksi ettei lämpö karkaa. =D =D =D Näin jälkeenpäin ajatellen pelottavuusaste olisi ehkä suurempi jos päästäisin noi koirat! =D

No sitten saatiin yksi yö nukkua ihan normaalisti, kunnes taas juuri kun uni oli tolossa silmään alkoi Ume hiippailla alakerrassa ihan intisinä ja oikein läähätyksen kera. Ei siis mitääntuskaista läähätystä, vaan sellaista intopiukalla läähistä. Tietty oletin,e t sieltä se isäntä palailee kotiin. Ja mitä vielä, vaikka kuinka kuuntelin ja tihrustin ei sieltä alakerrasta kyllä mitää ihmisen ääniä kuulunu eikä valoja sytytetty... Umpasta mamin silmäpussit on selvästikin alkaneet uhkaavasti pienentyä! =D

Ja loppuun Kainon kuulumiset. Mamille tuli nirppailuun piste ja totesin, että jos ruoka ei maistu voi olla syömättä! Ja mun väsäämä puuro aiheutti Umpalle kuolajengat suupieliin ja nti olis sitä selvästi halunnu. Kaikkukin tuli niin ketterästi perässä , kunnes älys että pitäisi ihan siitä kupista itse syödä. Ei kato nyt potilas pysty moiseen. Ja mami taas syötti käsin pikku annospaloina. Huoh.... Tänään se ei sitten maistunu kupista aamulla eikä illalla, enkä sortunut syöttämään. Umpan kupinalusia lokkeiltiin ihan innolla johon tietty puutuin, niitä ei enää norkata olleskaan. Mami moppaa ylijäämät. No oman kupin alta löytyi yksi nappula ja se syötiin ahneesti. Pätin sit kokeilla kuinka ne meidän id nappulat kelpaisi tänä iltana ja hyvällä ruokahalulla ne sit vedettiin alas. =) Pakastin notkuu nyt kanaa ja lohta ja pikku potilas päättikin loppujen lopuksi syödä niitä napuja. Mä en taas kestä... Huomenna on tietty päivä uusi ja uudet ruokahalut ja -mieltymykset.