Täällä on taas ollu vahän surua ilon jälkeen. Tai suru taitaa nyt olla liioittelua, sanotaanko huolia. =) Niin mahtavasti sujuneen kisapäivän lopuksi koin kauhean järkytyksen illalla. Loppupäivä meillä sujui pimujen kans lenkkeillen ja kyläillen ja kaikki oli ihan jees. Mitä nyt K alkoi olla vähän illalla jo väsy kaikesta suhaamisesta. Ilta ruuan jälkeen annoin pimuille tuttuun tyyliin iltaherkut että saavat jäädä alas unille. Kun pääsin yläkertaan kuului kauhea rääkäisy. Juoksin alas takaisin ja siellä se K just hyppäsi alas sängyltä ja seisoi keskellä eteistä silmät ihan vadinkokoisena. Nopea tsekkaus koiraläpi enkä löytänyt mitään arkaa paikkaa yms. Otin sit varalta BOTin pois päältä ja vielä sen sängynkin kävin käsillä läpi josko löytyisi joku syy. Ei löytynyt. =/
Maanantai aamuna tietysti soitin sitten lääkäri ajan joka meni tällepäivää asti, eikä edes päästy meidän omalle lääkärille. Onneksi löytyi sit varalääkäri. ;D Koska mamin suokkari pimu oli vaisu ja kipeenä, nosti mami ihan ylimääräisen patjan tuohon eteisenlattialle, että K pystyi siitä seuraan maailman menoa.
Tänään sitten aamupäivä oli Umen. Umella oli pihalla tärkeä tehtävä valvoa aidan korjaus hommia. Sirkkeli oli todella mielenkiintoinen, mitä käytiin ihmettelemässä useankin kertaan. Samalla sitten pystyi valvoa kahta kolmesta talkoilijaa. Pirjo-mummi oli niin villi et olikin aidan väärällä puolella. Tuolta takaa näkyvältä tähystyssohvalta Ume sit huolestuneena seuraili tapahtumia.
Ja kun Ume jotain haluaa Ume sen ottaa. Umpalla oli ollut Ykä-ukin kans keskustelut saako kyseistä kapulaa ottaa. Se kun oli tunkkia varten mukaan otettu. Umppa taas oli sitä mieltä, että se on otettu UMPPAA varten. Tässä on tapahtumassa varkaus nro3, jonka mami tylysti keskeytti.
Mutta ymmärtäähän sen, että kepit ja kapulat pitää olla tallessa ja omalla paikallaan. ;D Oneksi kapula oli helppo löytää. Täytyy Umpan kunniaksi (jos Umpalta kysytään niin tämä on häpeällinen paljastus) myöntää että kielto nro 3 tuotti tuloksen. Kolmas kerta toden sanoo!
Mutta Kainoon. Tässä pimu lääkäristä tullessa. Me kuvattiin koko koira, kyynäreet, olkapäät, selkä ja lonkat. Ainoan pintapuolisen reaktion lääkäri sai juuri vasemmasta etujalasta. Kaino ei halunut koukistaa sitä, tosin nukutuksessa liikerata oli ihan hyvä. No ne kuvat oli loistavia uutisia täynnä! Kyynäreet oli puhtaat, no jos nillitetään (ja lääkäri todella painotti, että NILLITETÄÄN) oikeasta kyynärästä löytyi pienen pieni muutos, ei siis oikeasti mitään mainittavaa. Olkapäät oli täysin puhtaat vaikka olisi nillittänytkin. Lonkat oli ihan samassa kunnossa kun virallisilla kuvilla. Niitä vähän pelkäsin kun Virallinen tuloshan on D/D ja alkava nivelrikko. No siitä nivelrikosta ei ollu hajuakaan!!!! Huippua!!!!!
Selästä löytyi keskeltä ja hännän tyvestä pientä spondyloosan alkua, mikä on täysin normaalia vanhoilla ja raskailla koirilla. No nielusta löytyi sitten punotusta ja turvotusta. Tämä voisi selittää sen ulahduksen, kun herkkuna oli possunkorva. Syytä punoitukseen ei löytyny, mut voi olla jotain flunssan alkua yms. Varalta otettiin sit antibioottikuuri, ettei vain mikään piilevä tauti joka sit saattaa mennä hetkessä vaaralliseksi. Nyt seurataan ja katsotaa miten lähtee menemään. Varmaan Kaikku kolauttanut sen kyynärpäänsä metsässä Umen kanssa peuhatessa johonkin. Kuka tietää, kun ei nämä kauheasti sano mitään... Paitsi Ume, jos varpaille astuu... =D
