Viimeistä viedään osa 2

No olisihan se pitänyt arvata mitä tuollainen uuden vuoden hehkutus tekstit saa aikaan... =/ Milloin sitä oikein oppisi olemaan ihan vain hiljaa ja murehtia jo ennelta tulevaa. Me siis päätämme vuoden pissitulehdukseen, matka vie näin vuoden viimeisinä tunteina kohti päivystävää apteekkia. Mutta positiivista palautetta täytyy tässä kohden antaa eläinlääkäripäivystykselle täällä Oulussa, sillä 5 min puhelulla oli resepti hommattuna ja just sitä lääkettä mitä halusin. ilmeisesti osasin vakuuttaa hänet tiedoillani, Umpan kanssa kun tuosta aiheesta ei taida enää kauheasti olla uutta opittavaa. Mutta nyt kun lenkillä näkyi verta pissan mukana, selvisi syy Umpan aamu herättelyihin. Muuta oiretta kun ei vielä ole näkynyt, mutta neiti on nyt kolmena aamuna minut herättänyt kun ollut levoton. No josko huomen aamulla uni tytöllä maistuisi paremmin. =)

Viimeistä viedään

Se olis taas yksi vaihderikas vuosi takana. Vuoteen on mahtunu niitä ihania onnistumisia ja sit vähän liikaakin sairastelua, no uusi vuosi tulossa entistä parempana! Saa nähdä kuinka meidän kisa hommat lähtee etenemään näin pienen tauon jälkeen. Sitä on jo alkanut kaivata ohjattuja treenejä ja kisoja. Vähän tuossa jouluna käytiin activella fiilistelemässä mitä se treenaaminen taas olikaan ja oltiin molemmat, Kaino ja minä, ihan likeissä!!! =D No 3.1 perjantaina jälleen starttaa ohjatut. Käydään nyt tuossa vähän lähempä Sulkalan Katjan opissa. Katja tunneilla aina silloin tällöin ollaan käytykkin vierailemassa ja myös hänen tunneistaan pidetty. Pari TOKO aiheista kurssiakin on jo ensi viodelle tiedossa joten aikas normi elämän rytmeihin ollaan palaamassa.

Vuoden viimeiseen päivitykseen kuuluu tietysti hieman tokotusta. ;) Iso kiitos Heikkisen Kaisalle kuvista!!!

Löysin ihan huisin hienoja puukorokkeita hallilta, joten tottakai piti heti testata kuinka "takakintut matolle"-temppu onnistuu korokkeella. Ensin tietty Kainon piti hieman tuumailla tilannetta...

 No sit tarjottiin sitä loogisinta vaihtoehtoa,

 Sekun ei mamille passannu niin  sama sivuttain.

 Koska nakkia ei vieläkään irronnut, hoksi Kaikku nopeasti mikä homma olikaan kyseessä. Johan alkoi sitä nakkia sataa! =D On se vaan niin ihanan yrettiliäs tyttö.

 Sit hiukan seuraamista ja liikkeestä istumista kun mami tahtoo jännittää sitä käsky osuutta.

 Tietysti siitä meidän epäonnistumisesta on kuvia. =D Kuinkas muuten. Täytyy sen verran meitä kehua et se oli vain tää kerta ja syy oli taas mamin, TÄYSIN!

 No seuraaminen nyt onnistuu meiltä aina kohtuudella vaikka oli jo 1,5 tuntia treeniä takana.

Nyt meidän ryhmärämä toivottaa kakille oikein ihanan tokorikasta ja leppoisaa uutta vuotta!!!!

Me eksyttiin...

Me vähän niinku eksyttiin pimujen kaa metsään... taas... kun on kävellyt 10 min yhteen suuntaan ja 20min takaspäin eikä autosta ole tietoakaan voi jo arvailla olevansa hukassa. Tarkoitus kun oli Umpan kaa käydä himpun lyhyempi lenkki ja jatrkaa siitä sitten Kainon kanssa pidempi. Siinä keskellä metsää samoillessa (välttelimme jäisiä teitä) kuulin onneksi moottorisahan ääntä ja löysin äänen päästä metsien ritarin joka opasti meidät oikeaan suuntaan. Samalla saatiin ohjeet jätkänkynttilän valmistukseen ja nokipannukahvitkin olis ollu kuulema normaalisti tarjolla, tällä kertaa oli pikareissu vain niitä "kynttilöitä" hakemaan, eikä näin ollen ollut kahvia. Sinällään ei suuri menetys kun en kahvia juo....

Ennen kuin lähestyin miestä jätin pimut maate hieman kauemmas, kun ajattelin ettei varmaan ole kauhean miellyttävää kyseiselle herralle jos pimut olisi rynnänneet täysillä tervehtimään. No arvata saattaa ettei Umella hermo pitäny, vaan neito kirmaili paikalle katseleen. Ei muuta kuin uusi käsky istumaan ja kuunteleen ohjeet reittiin että kynttilän tekoon. Ohjeet saatuani aloin tehdä lähtöä, kysyi mies "huolestuneena" oliko mulla toinenkin tuolla. Varmaan luuli että unohdin =D Tosin ei sekään mikää ihme olis ollu. No kun kävi selväksi ettei hän pelänny koiria pääsi Kainokin tervehtimään. Mies oli kuulema katsonut että toinen olisi ollu saku. :P Kait tuo toko hirmu sakemannistakin menis. =D

Pelottavin osa reissua ei ollut itse eksyminen vaan että olin jo päätellyt oikean suunnan auringonlaskusta! Siis minä!!! Pelottavaa.... Niin ja lenkki oli mitä mainioin kun sai tepastella sammalikossa, nyt vain jännitetään tuon könkän huomista kuntoa, vauhtia hänellä kyllä riitti koko reissun ajan hiukanliikaakin.

Tänään se sitten tuli

Nimittäin Peto tuomaan säpinää tähänkin taloon. ;) Saamme nähdä kuinka meillä taas tauon jälkeen yhteiselo sujuukaan...

 Kaikku päivysti alkuun ovella että mitäs hajuja sieltä pihalta nyt tulikaan. Olotila on jo rauhoittunut lähes normaaliksi eli tuossa neito köllöttelee Umen sohvalla ja kerjää välillä rapsuja mamilta.

Kuusi varkaissa

Tässäpä luvattuja kuvia meidän "kuusenvarastamisreissulta".=) Tosiaan Umppa ei tällä reissulla ollut mukana kun säästeltiin kinttua. Kinttu ei ole nyt oikein mennyt kumpaankaan suuntaan ei huonommaksi eikä paremmaksi. Kunhan arki taas koittaa, on lääkäri aika varattuna, niin katsotaan löytyykö kintusta vikaa. Hyvin on kyllä metsälenkkiä kestänyt, kun tiet ollu armottoman liukkaita ei paljoa ole sinne huvittanut mennä liukasteleen. Onneksi meidän kakkoskodilta löytyy kiva pieni metsäalue heti pihalta. Hyvin siellä on puoliska tunti pyöriessä menny. =) Täytyy lohduttautua että kyllä se mättähältä mättähälle hyppely on rankempaa kuin tuo tasamaa kävely, vaikkei ajat päätä ole huimannu.

Alkuun on tietty kauhea kiire päästä valkkaan parhaat puut.

 Ykä-ukki ei tahdo pysyä meidän neitojen perässä sahan kanssa...

 Matkalla kohdattiin myös esteitä, tosin ne olivat vain pieniä hidasteita.

 Kuusipuu näkyvissä. Toi me otetaan!!!!!

Ja kyllä reissun jälkeen uni taas maittoi.

Hyvää Joulua ja Uutta Vuotta

OIKEIN IHANAA JOULUA JA RATKI RIEMUKASTA UUTTA VUOTTA!

Toivoopi: Kaino ja Umppa




Ohhoh.... Tästä alkaa tulla jo tapa. =D Taas on jäänyt päivitys tuonne tallenna osioon eikä näy kuin itselle... No tässäpä tämä viimein teillekin. ;) Tai uusi vuosihan on vasta tuloillaan, joten en nyt ihan auttamattoman myöhässä ole.

Pimujen joulunalusaikaa

Meillä alkaakin pimujen kaa olla joulutohinat päällä kuumimmillaan. Eilen käytiin Kainon kanssa kuusi"varkaissa" mökillä. Ume ei tälle reissulle päässyt mukaan, kun takakinttu on vieläkin hivenen poissa pelistä... Eli lepo hommilla menee Umpan joulut. Kaino puolestaan nautti täysinrinnoin kun pääsi ihan yksin kuuseen haku reissulle. Jakamaton huomio koko porikalta ja sai kirmailla metsässä ihan itsekseen ja ttäysn vapaana! =) Kuviakin on reissusta enemmänkin, mutta lisäillään niitä sitten myöhemmin..

Syy miksi kuvia ei tähän hätään ole saatavilla on se, että olemme Umpan kanssa nyt töissä. =) Täytyihän Umpallekin järjestää omaa spesuaikaa. Näin komea lahjakortin myyjä löytyy meidän liikkeestä! Ihanaa on myös huomata kuinka iloisesti ihmiset ovat joulumaskottiin suhtautuneet. Umppa kirvoittaa hymyn huulille ja levittää iloista joulumieltä vaikka keli ulkona ei niin valkealta joululta näytäkkään...

Pimut huollossa

 Tänään pimut pääsi käymään kauan kaivatussa hieronnassa. Molemmat on kyllä ollu nii pahasti jumissa, Kainolla sen huomaa ku treenit ei suju ja Ume taas ollu kolmi jalkanen könkkääjä. Lanneranka ja selkä ylipäätään oli molemmilla ongelma kohtana, mutta onneksi oli "tuoreita jumeja" niin aukes helposti. Nyt olikin silläkin hieman jännä reissu että kävimme ns vieraissa... ;) Kaisa kun on niin suosittu olisi ajat menneet todella kauas. Onneksi kaupungista löytyy myös muita osaavia huoltoalan ammattilaisia, joten suuntasimme taas hundspaan. Kainohan  on kerran siellä käynyt ja hieronta auttoi pitkän aikaa Kaikkua pysymään vetreänä. Tuntui nytkin auttaneen hieronta, kun lumitöitä tässä illalla tehdessä oli Umppa ku tulta ja tappuraa. Täyty kyllä pari kertaa karjaista kunnolla ettei nyt liikoja irrottelisi.

Kainon nauttiessa hoidosta

 Odotteli Ume omaa vuoroaan BOTti päällä.

 Ja sitten oli Umpan vuoro nauttia, Kainon lepuutellessa taustalla.

 Onneksi huoneessa oli tyynyjä millä pystyi lepuuttamaan vuoroin etupäätä ja takapäätä.

 Ja kotiin kun päästiin maistui uni molemmille otuksille. Tosin tässä kuvassa Umppa taitaa haaveilla meidän uuden vuoden vieraasta.... ;)

Pirskutan liukasta taas...

Kyllä kelit ei taas helli sitten ollenkaan... Kuinka liukasta sitä vielä voikaan olla, en tykkää eikä tykkää pimutkaan. Aikonaan juurikin yksi syy Tampereelta Ouluun muutossa oli ne etelän kurjat talvikelit. No nyt ne on täälläkin, ekaksi on liukasta, sit kun helpottaa sataa lunta = taas liukasta, jonaka jälkeen lumi sulaa = märkää ja sit tuleekin pakkanen ja on taas liukasta... Huh huh... No tietysti, kun meidän taloudessa asuu tuo rampatyttelikin, on keli rasittanu Umppaa ehkä vähän reilummin kuin Kainoa. Nyt onkin pikku tyttönen himpun könkkä. =/ Mutta onneksi sitäkin iloisempi könkkä!!!! =D Umpan elämän asenteessa olis monelle oppimista, aina on kiva päivä, paitsi sillo ku mökötyttää... Umppa elää hetkessä.

 Mamin äänijänteitä onkin nyt harjoitettu oikein urakalla, kun Umppa olisi kolmijalkaisenakin sitä mieltä että "Nyt riehutaan!". Emme jaa Umapan kanssa tätä tunnetta... Varsinkin kun mamin lompakko kyllä tuntee sen tuskan jos polvet taas paukkuisi. No tyydymme nyt tekemään köpö lenkkejä hittaasti askeltaen ja sekös saa Kainon hermostumaan kun mitään ei tapahdu. =) Onneksi meillä on tällä viikkoa hieronta ajat pimuille, niin saadaan ainakin vähän porukkaa rennommaksi. Kainokin on sen tarpeessa kun eräänä iltana raukka kesken lenkin meni ihan jumii eikä voinu kävellä. Onneksi se oli ohi menevää, mutta selvästi on jumi jossain kun esim sängystä liukkaalle alastulo ei ole yhtään niin hallittu kuin normaalisti. Jäämme odottamaan torstaita.

Mylläystä

Tosiaan kun ne pikkujoulu kiireet on sotkenu meidän perheen arkea, löysin ihania mylläyskuvia koneelta. Nämähän on otettu marraskuun puolella, mutta kelien puolesta taitaa olla kohtuu sopivia tähänkin hetkeen. =) Kelit onkin ollu hyvinkin vaihtelevia täällä pohjoisensuunnalla, milloin tulee vettä ja seuraavana päivänä 20 astetta pakkasta. Plussaa annan lumitöiden vähyydestä!!! ;) Mutta niinhän se menee kun viimein meillä on pimujen kaa se Ukko ketä voisi simputtaa miestenhommilla ei sitä lunta tule. No pitkä talvi vielä edessä...

Kun pakkanen on alkanut paukkua on meillä pitänyt kaivaa toppatakit ja alusasut kaapista esille. Ja kuinka ollakkaan on lenkit ollu Umpan mielestä ihan kökköjä! =/ Ntiä ei ole oikein huvittanu mikään muu kuin jumitus. Tänään alkoi jo kävelykin maittaa, kun vissiin älynny ettei ne takit nyt lähde hetkeen muodista pois. Kaikku nyt on sen verran diiva että vaatteet on ihan ok juttu.

Niin on taas edustuskuvia neideistä....

Kaino RAKASTAA tokottaa, varsinkin kontakti on huippu juttu! Jopa metsälenkillä tyttö käy välillä vetään pikku seuraamispätkät ihan vain huvikseen. On se vaan super ihana pakkaus!

Mutta mikä ihanuus tuli tyttöä vastaan metsätiellä. NAM!!! Ume oli apajilla ensin ja pääsi valikoimaan parhaat palat päältä Kainon kiiruhtaessa paikalle.

Onneksi sieltä vielä löytyi Kaikullekin namia. Pimut kun on tarkkoja mitkä osat voidaan syödä ja mitä ei.

 

 

Ja lopuksi kohti auringonlaskua tai siis autoa. SIllo ei enää ehdi edes myllätä kun on kiire kotiin lämpimään.

Pyykkipäivä

Se on sit pikkujoulukausi alkanut täydellä teholla ja sen kyllä huomaa... Töissä on saanut viihtyä ihan mukavasti josta syystä kaikki muu tahtoo vähän jäädä, kuten tämä blogikin. Pimujen kanssa ollaan kyllä arkea pyöritetty ihan entiseen malliin. Treenit on ikävä kyllä tahtonu välillä jäädä vähille, mutta sitä enempi on laatua ollu treeneissä! Viimeviikolla sainkin loistavan idean kun älysin et meidän työpaikan parkkihallihan on lämmin. =D No yhdet parkkistreenit takana ja hyvin meni. Tietty kun pohja on kovaa betonia ei siellä kauheasti riekuta, mutta kaukoja yms rauhallista pystyy ottamaan. Molemmat pimut toimi ihan loistavasti vaikka oli todella haastava ympäristö.

Nyt kun on pitkät vapaat päätin räjäyttää pyykkikorin sisällön ja vähän enemmänkin. ;) Pimatsujen lelut alkaa taas olla aikas karmeet joten osa päätyi jo koneeseen. Täytyy jatkaa pyykkäystä kunhan nämä telineellä olevat päätyvät laatikkoon takas. Ei passaa Umen maailmaa järkyttää liiaksi, neiti varmaa saisi sätkyn jos kaikki aarteet katoaisi kerralla!

Kerrankin pyykkiteline näytti aikas iloiselta.

 Tosin kuin Kaino joka älysi että mamin aamupala on nyt syöty ja pitää nousta sohvalta pois. =) Telkkusohva on pimuilla käytössä vain rajoitetun ajan, joten se on sitämyöten paraspaikka ikinä. Varsinkin, kun välillä pääsee ukon kainaloon ja mamille ei jätetä kuin pieni sohvasiivu jalkopäähän.

Pikku prinsessa ja sen "kaveri"

Kaikku-Viekku on omaksunu tän perheen prinsessan roolin aikas perusteellisesti, kuten kuvasta voi huomata. en ole ihan varma oliko tyynyjä ja pehmikkeitä sohvalla tarpeeksi, mutta hyvin unet tuntui maittavan tuossa. Itseasiassa tuossa läjässä olin itsekkin ja Kaikun kaa köllittiin poski poskea vasten. =) Myös tuo iso sänky on huokutellut tyttöä puoleensa. Toissa yönä olin taas heikko ja annoin tyttöjen jäädä yläkertaan nukkumaan omille paikoilleen. Samantien kun sammutin lukuvalon kuului tassujen rapinaa lattialla ja Kaikku kömpi viereen nukkumaan , kun Ukon paikka oli selvästi tyhjillään... Eikä ollut neito siirtyä vaikka kuinka komensin ja tönin. No Mami kuiten sai erävoiton tälläkertaa....

Ume taas on jatkanut portailla hengailua. Tässäpä tyttö katselee mun ja Kainon tokotreenejä alakerrassa. =) Harmi etten ihan ehtinyt ottaa kuvaa kun neito myös hienosti venytteli portaita apuna käyttäen. On se vaan hassu ötökkä! =D

LUNTA!

Viime yönä oli satanut paksu lumikerrospihalle, mikä luonnollisesti tarkoitti lumitöiden tekoa! Me pimut saatiin tällä kertaa ottaa tää homma hieman kevyemmin, kun ollaan saatu mies taloon. No ei vielä ihan pysyvästi, mut sillee sopivan tiuhalla vierailu tahdilla. ;) Mutta tyttöjen lumitöitä katsellessa huomasin sen muistuttavan hyvinkin paljon muita syksyn pihahommia, esim. lehtien haravointia. Vai mitä mieltä on muu porukka?

 Mutta ohhoh, kesken lumitöiden tuli pieni vaatetus kriisi. Aivan siinä se on. Ume pudotti oman pantansa työn tiimellyksessä.

 Erona muuhun pihahommailuun oli Kainolla kieliakropatia tauko. Tässä rullailua.

 Pientä kylmä hoitoa ja suoristelua.

 Tämän liikkeen nimi onkin sit varmaan pyrstöilyä. =)

 Joulun tunnelmia... Kaino naamiotui selkeästi tiettyä valkopartaa muistuttamaan. =)

 Ja paluu takaisin töihin.

 Ja ympyrä sulkeutuu Umen vasempaan tassukoukkuun.

Illalla oli vielä vuorossa metsälenkki Mökön kanssa mutta harmillisesti alkaa nuo päivät olla jo sen verta lyhyitä, ettei enää kuvia siinä vaiheessa voinut ottaa. =/ Tokottukkin ollaan ja Ume loistaa edelleen niin hienona tokopimuna että! Tässä jo alkaa vähän innostua.... Kainon kanssa ollaa vaan haettu fiilistä kaukoihin ja pikkuhiljaa temputtamalla sitä alkanut tulla. Saa nähdä riittääkö fiilis kisoihin asti.... No ne onneksi on vasta ens vuoden puolella!

Umppa löysi aarteen

Tänää ollaan taas puhailtu ulkona ja laitettu taloa ja pihaa talvikuntoon. Isä oli niin ihana että kävi asentamassa uudet ulkovalot. Nyt näkee pihalla liikkua ja saatiin vielä kunnon valo nurmenpuolellekkin, joten pihatokokausi jatkuu nyt pidempään! =) Myös myrskyn satoa tuli keräiltyä, piha oli vuorattu kuivilla koivunoksilla. Tässä puuhassa Kainokin auttoi mamia, Ume vaan rallatteli... ;) Rallattelun seurauksena pimu löysi upean aarteen!! Sen kanssa juostiin ja pompittiin tovi kunnes mami taas pilasi kaiken kivan ja takavarikoi vaarallisen löydöksen. Lelu piti nostaa ihan kunnolla piiloon, kun leikkimökin kuistilta se kummasti hävisi parempiin suihin...

Ja kuten arvata saattaa, mamin ja Ykä-ukin raataessa pihahommissa, oli pimuilla ruhtinaallisesti aikaa myllätä kahdestaan. Tuntuu tuota virtaa riittävän nykyisin molemmilla. Eilinen yötoko ja lenkki ei tuntnut paljon tassuja painavan. Tosin illalla lenkin ja ruuan jälkeen uni tuntui tytöille maittavan.

Alkuun ihan perusjytät... Tuntuu olevan suosikki asetelma tässä torpassa.

 Niskan bodausta. Bullmastiffi käyttää päätään monella tapaa. ;)

 Umppa the kuminaama. Tällä neidolla kyllä ilmeita riittää...

 Kainon purutyyny meni vissiin rikki tai sit siltä loppui voimat.

 Pari napakkaa vetoa,

 Niin johan se käynnistyy uudelleen.

Nyt kun ollaan Kainon kaa lyhyellä kisatauolla on ollut hyvää aikaa testailla viimeviikonlopun tokotunnin ja koulutusohjaajakurssin vinkki satoa. Oltiin Kainon kanssa mallikoirakoina kurssilla kun haluttiin erityyppisiä koiria malliksi liikkeisiin ja niiden opetukseen. Kaino nyt on ehkä himpun "erityyppinen" kun toko koirat yleensä. =D Yksi mielenkiintoisimmista vinkeistä tuli perjantain tunnilla täyskäännökseen. Naksu annetttiin just ennen kääntymistä. Alkuun sitä kyllä ihmettelin, mutta näyttä toimivan. Täytyy tieten toivoa kontaktin olevan hyvä sillähetkellä ku naksuttelee. Idea on että koiralla on kiire tulla palkkanamille ja samalla se täyskäännöskin on ripeä. Nyt ollaan testailtu ja hyvin tuntuu toimivan. Kurssilla sattui puolestaan hauska tapaus Kainolla ruudussa. Kun Kaino ruutuun mennessä kuulema kovasti kuuntelee taakse millo käsky tulee haluttiin siihen vauhtia lisää, joten päätettiin ottaa ihan läpijuoksulla ruutuunlähetys. Muuten hyvä idea, mutta Kaino on sen verran älynny ruudun ideaa ettei viivoja ylitetä ja veti lukkojarrutuksen takanauhalle. =D On se vain fixu. No seuraavana otimme ihan pentumaisen treenin eli veimme namin yhdessä ja sit juosten pois ja lentävälähtö niin johan onnistui ja nauhat oli muisto vain. Jostain kumman syystä otin kyllä pari nillitysruutua sit loppuun kun kokeetkin oli tulossa. Ja hienostihan se Kaino Kannuksessa ruudun taas suoritti.

Umekin on innostunut tokottamaan ihan täysillä. Tosin tyttö on enempi innostunu välin leikkiajoista, mutta innostunu ku innostunu. Ihana nähdä kuinka kintut on vissiin alkanu toipua leikkauksista kuntoon. No eihän sitä koskaan tiedä josko meidän nuorimmainenkin saataisiin edes jonkinlaiseen ALO kuntoon jonain päivänä. Uusia sääntöjä odotellessa, kun  tuntuu olevan paljon hauskemmat liikkeet tiedossa jo alemmissa luokissa!!! Jeeeee! =D