Ne kelithän ei sit yhtään parantunu juhannukselle, mutta sehän ei meidän narttulaumaa hidastanu yhtään. No ne alkuviikon rakeet olis hidastanu, mut onneksi nyt ei tarvinnu ihan niin huonoissa keleissä keskikesänjuhlaa viettää. =) Aattona aurinko pilkisti senverran, että sain päähäni läteä rantsuilemaan pienen metsälenkin kera. Ajatus hyvä 10... noin tunnin lenkistä paisui tuplaten pidempi maratoon kerä umpirämpiä ja kaislikkoa. Me siis eksyimme ihan totaalisesti matkalla. Jännitysä loi pikkusen lisää kun puhelin alkoi piipittää lisävirtaa taskussa. Onneksi pikku eräkävijä ei taaskaan jäänyt neuvottomaksi ja ihan meren kohnan mukaan pääsin metsästä pois ja sit vain rantaviivaa mökkejä väistellen kohi kotia. Kaiken varalta laitoin viestiä kotiin missäpäin liikun ja akku loppu, et jos en kuitenkaan löytäisi kotiin...
Alkumatkasta oltiin vielä TOOOOOOSIIII reippaina koko porukka, myös Ume.
Pienet painitkin vetäistiin heti kärkeen.
Myös askellaji oli tässä vaiheessa täysillä kun tietkin näytti näin hyviltä.
Ei kauaakaan kun reitti näytti jo tältä... Tässä kohdin sanoin kasvattajalle lopettavani puhelun ja keskittyväni suunnistukseen.
Ja kiva ansalanka löytyi puskista. Onneksi ehdin kiljaista "odota" käskyn Kainolle ettei jyränny täysillä tohon. Mrrrr miksi näitä jätetään tonne luontoon???????!!!!
No vihdoin löytyi se rantaviiva ja hoksin lauttasataman olevan oikealla joten autolle pitäisi löytyä suuntaamalla reitti vasemmalle. Meillä kaikilla oli jo vähä kuuma ja jano tässä kohdin.
Matka jatkui sit läpi kaislikon ja puskien, välillä ihmisten kesämökkejä väistellen. Ylläri, niis oli näin jussina porukkaa. Ikävä kyllä ei ulkona, et olis voinu kysyä neuvoa missä hitsissä oikein olen a mihin mun pitäis mennä. onneksi mökeissä oli talonumerot niin suuntasin alaspäin vaikkakin tie näytti ettei se olis sinne suuntaa jatkunu.
Sit se paratiisi avautu: meidän ranta! =) Helpotusta loi tieto missä olen, mutta samalla tieto loi tuskaa, kn älysin et autolle on vielä matkaa....
Pimut tietty hengaili biitsillä normaaliin malliin. Mamia vielä vähän tunnin umpirämpi hukassa kuumotti. ;D
Ihania vaahtopallojakin löydettiin.
Umella on aina aikaa pienelle patsastelulle.
Ennen kuin niitä aaltoja piti taas metsästää.
Tässä saalistusvaihde ennen iskua.
Uusia kivikasoja piti tukia tietysti tarkemmin.
Tassuttelua.
Rantsun jälkeen jaksoi taas painia. Pimut ei tainnu arvata ettei se auto tälläkertaa ollu ihan lähellä...
Vielä kerran yritin vähän "oikoa" metsä läpi, mutta jo ekan tien haaran jälkeen päädyin takaisin isolle tielle, niin oli turvallisempaa ottaa pimut hihnaan ja kävellä taatusti tuttua reittiä autolle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti