Nyt on kelit olleet kyllä sen verran trooppisia, ettei paljoa olla pimujen kaa jaksettu tehdä mitään. Tai no.... Musta tuntuu et meillä aina joku juttu meneillään, mut yllättävän rauhallisesti ollaan oltu. =)
Tietysti metsäilyt kuuluu keliin ku keliin. Ja metsässä on aina niin muksaa! Uusi kamera on jo saatu latausasteelle, mut kyllä tuon vanhan ison rohjakkeenkin aina välillä on jaksnu ottaa mukaan. Silloin vain täytyy mamin dementiasauvat jättää autoon.
Viime monttuilu reissun kuvia ei olla vielä saatu, mutta tähän väliin edellinen reissu viikolta. Viime reissu olikin sen verran jännä, että sille omistetaan kyllä ihan oma kappaleensa! Luvassa on jymy ylläri. ;)
Alkumatka otettiin tietenkin heti täysillä. Mitä sitä säästelemään.
Väliin sit pikku piehtaroinnit. Taitaa hitsin hyttyset piinata pimujakin vaikka kovasti jotain yrttisuihketta olen yrittäny käyttää. Punkkihäätö kun tänä vuonna hoidettiin tableteilla.
Umpan versio piehtaroinista...
Pikku tuumaustauko ja maisemien ihailua. Vedimme osan lenkistä täysin umpirämpiä keskellä sammalikkoa.
Ja koskaanhan ei ole liian kuumaa painia sammalikossa!
Ehkäpä nyt oli, jos Umpan ilmeestä voi jotain lukea.
Kysymys "kuolaako ne paljon?", on aikas suhteellinen... Mikä on paljon? ;D
Koska ei ainakaan Kainossa näy paljoa olevan.
Pikkasen saattaa juomisen jälkeen Kainoltakin roiskahtaa, mut kyllä tuo Ume hoitaa meillä kuolaamiset ja räkimiset!
Ja koska helteellä ei ruoka maita normaaliin tahtiin saa pimut ruokansa jäisessä muodossa. Hassua kyllä näistä on tullu iso hitti! =) Menee himpun ei niin suositut lihat siinä missä herkutkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti