Uupuneita naisia

Niitä meillä on tosiaan talotaynnä! Mami on jo ihan puhki lenkkeilystä ja pimut taitaa olla kans. =) Ei menny se suunnitelma putkeen että kun taloon tulee lenkkeilyhirmu, pimut sais olla jo vähän enempi rauhassa... Mamilla on kokoajan niin huono omatunto, ettei pimut saa samaa määrää lenkkeilyä kuin Tärppä. No nyt on yritetty löytää jo tasapaino meille kaikille. Alkuun piti tuo mies väsyttää, että normi arki lähtee rullaan.

Kaikku näyttää tässä mallia kuinka sitä otetaan rennosti!

Ja välillä sitä ollaan valloitettu Umenkin sohva. Reteesti on luu ulkona myös sillä sohvalla. =D

Mutta ei se Umppa ole jääny ollenkaan huonommaksi. Tyynystä tiukka ote ja untenmaille. Huomatkaa taas komeat kuolatahrat.

Vaikka metsäilyt sujuu jo mallikkaasti (eka 10 min aina vähän heikommin ja loppumatka sitten hienosti...) ei koko sakki ole vielä sisällä kimpassa. Helpompi kaikille kun ei sisällä ole sitä tilaa väistää niin hyvin kuin ulkona. Tärppä kun käy välillä aikas kovilla kierroksilla. Onneksi poika on jo oppinut rauhoittumaankin, kotona ja reissussa.

Tärpällä onkin ollut kovasti kaikkea uutta puuhaa. Automatkailua ollaa treenattu todella paljon. No ei siinä matkailussa mitään, mutta alkuun tuo auton aja oman häkin puolustus oli aikas raivokasta. Nyt vain selvästi lähellä olevat ilmoitetaan ja äänenlaatu ei ole ollenkaan niin raivo. =) Tai ehkä siihen vain alkaa tottua... Kaupungilla ollaan käyty kaksi kertaa. Eka kerralla pieni poika oli aikas paineessa eikä pallo tai nami maistunu, mutta hienosti käskyt meni kyllä läpi paniikista huolimatta. Samalla reissulla moikattiin ystävä pariskunta sekintoimi vaikka oli kauhujen kävelyt takana. ALkuun Mikkoa vähän väistettiin, mutta ei siinä kauaa menny ku hänkin oli super ihana! =D Toisella kaupunki kierroksella homma meni jo paljon paremmin. Vetokaan ei ollu niin kova kuin eka kerralla, osan matkaa käveltiin nätisti vieressä!!!

Kakkos kaupunki reissulla käytiin  myös eläinlääkärissä puntarilla ja tutustumassa ihmisiin. Ei voinu kuin ihailla Tärppää. Kun vastaan tuli rähisevä koira, johon jo reagoitiin nousemalla, mutta kun sanoin "anna olla" käänsi poika pään pois ja oli ihan rauhassa. Sisälläkään kyseiseen koiraan ei kiinnitetty mitään huomiota. Niin ja henkilökunta pusutettiin ihan kunnolla ja se puntari näytti 22.8kg!

Tuo oppimisen nopeus on aivan uskomatonta. Kohteen kierto otti 3 treeni kertaa ja kosketus alusta kaksi. Tietty vaikeu aste on vielä matala, mutta kuiten voi jo todeta sen osattavan. Hui! Tässähän alkaa ihan huimata moinen vauhti. ;D