Hädässä ystävä tunnetaan...

Vaikka metsäillessä pimut aina vähän kisailee ja kinailee, niin kyllä ne osaa toisiaan tukeakkin mikäli tarvetta ilmenee. =D Näin meillä matkustettiin eilen aamusta ja metsäänhän se matka tästä kotoa sitten jatkui... ;)

Sunnuntai metsäilyä

 Tänää oli pitkästä aikaa aikaa ja upea keli joten ei muuta kuin pimut autoon ja salonpäähän metsäilemään. Parituntia meillä siellä pimujen kaa vierähti maisemia katsellen ja kuvia räpsien. Salonpää on kyllä jokaisen koiranulkoiluttajan unelma paikka kun maisemat vaihtuu perus umpirämpimetsäilystä hiekkamonttuihin. Koirat saa kyllä todella monipuolista liikuntaa, varsinkin kun soppaan lisätään vielä kunnon jytäpainit. =

 Kyllä tää kuva on todella otettu toinen päivä MAALISKUUTA. Huh huh... Ens vuoden kalenteri tulee todella näyttämään omituiselta. Vois vannoa että huhti-toukokuuta mentäisiin.

 

 Montuilla sain kerrankin molemmista pimuista upeita posetuskuvia. Eka umppa

 Ja sitten Kaino. Kepin järsimisen lomassa ehtii katsella maisemia.

 Kainolla oli super vauhti päällä erään "vuorenhuipulla". Nti ravaili edestakas päivystäen missä me muut mennnään.

 Ja lisää posetusta...

 Ja mitä tekee kaksi bullmastiffia kuilun reunalla?

 Tietty pistää painiksi ja mami sai taas kauhulla katsoa milloin jompikumpi putoaa!!! O_o Neksu kun aikoinaan roikasi tuollaisen pystysuoranjyrkänteen alas!

 Jeee!!! Me nähtiin myös pupu. Motocrossailijat sai pupun lähteen vauhdilla karkuun. Meillä pimut oli enempi kiinnostuneita pyöristä ku jänöstä. Parempaa kuvaa en saanu ku tosiaan jänöllä oli aikas hoppu! =D

Sunnuntai Kainon kanssa

 Siis "hyvää huomenta vaan teillekki", kuka pirskule on keksiny moisen sanonnan. Mä olisin kyllä jaksanu nukkua vielä himpunaikaa. 11 tuntia yössä viikonloppuna on ehdoton minimi, varsinki ku pääsee mamin viekkuu kainolopaikalle koisaan.

No ei sit auttanu ku lähteä viemään noi kaks metsään lenkkeilee. Täytyyhän paikanpäällä olla aina yks joka tietää mitä tehdään ja minne mennään. Täs mä tsekkaan hoodit ennen ku jatketaan matkaa turvallisesti eteenpäin.

 Se räkänokka rupee aina jossain kohdin irvistelee mulle! Siis MULLE!!! Siinä ei sit jää vaihtoehtoja ku pyöräyttää se taas ruotuun.

 Mut kyl mäkin salaa nautin jytäämisestä... Täytyy vaan muistaa pikkasen posettaa kameralle tässäkin puuhassa. ;)

 Ja siis mitä taas! Se nulikka jättää kaikki hommat kesken. Tääkin puu piti ihan itte sit käydä kiskoon irti.

 Juma, joku juurikin tääl vielä sojottaa. Lähtee se..... prkl.....

 Hitsit... Ei tainnu lähteä.... Äkkiä vähän maata päälle niin ei sitä kukaa huomaa...

 Mut sit päästiin asiaan. MONTUILLE!!! Jeeee! Mä vedin heti täpöllä eka kukkulan päälle. Joka ekana päällä, on kukkalan kuningatar! Ja sehän olen tietty aina mä!!

 Aivan. Noilla kahdella jää kaikki aina puolitiehen. Tuo juniorikin on sen eksymisen jälkee ollu kokoajan mamin helmoissa pyörimässä.

 Juma, ne päättikin jatkaa matkaa ja mulle tuli iha super kiire. onneksi tuolt vuorelta oli ihan super hyvät näköalat.

 Mä siis vaan kiersin niitä vastaan tälle tielle. Mä kato tunnen nää oikopolut yms. Mamikin kiipes toooosi jyrkän rinteen ylös palatessa ja hah, mä se vaan lönköttelin pikku mutkantakaa ihan vaan loivaa tietä pitkin sinne. Sai siin sit odotella ku mami punnersi mäkeä ylös asti. Hih hih.... tekee sen reisille ihan hyvää...

Sunnuntai Umen silmin

 Sunnuntait on kyllä ihan super hienoja päiviä. Silloin yleensä saa herätä yläkerrasta mun omasta karvakaukalosta, tosin tänä yönä olin sit mylläny noi karvat vähän parempaan järjestykseen. Tässä me tätsyn kaa venataan aamupalaa, sekin oli jaksanu jo nousta sängystä pois. Mä en siel kyl viihdy koko yötä en sit millää. Sitä paitsi mul oli yöllä mahaki ihan hurlumhei... =/ Onneksi kylppärissä on meillä tätsyn kaa ihan sisävessa joka toimii aikas mukavasti, pienellä viiveellä tosin... Mul on siis vieläkin antibioottikuuri siihen pissatulehdukseen... Joku estolääkitys muka.... Ja pöh, mä syön niitä puolukoitakin sen takia, ainaku mulle ne siis maistuu.

Sunnuntaihin kuuluu usein myös metsäily. Mä pääsin sikaosastolle reissaa!!! Jeeee!!!! Seon musta paras paikka cruisailla jos saan valita. Typerät autoilutakitkin oli mami taas pukenu päälle. Onneksi ne otettiin pois ennen mylläystä!

 Ja heti asiaan! Täs mä vähän tuota mummoikäistä tätsky-koiraa yritän saada liikkeelle. Mä siis huolehdin sen lihjoista, muutenhan tossa iässä KAIKKI kertyy vyötärölle... Toisin ku mulla ku olen tällänen timmi sporttipakkaus.

 Jos ei hyvällä niin sit yleensä auttaa ku pikkusen tökkii. Toi täti on vähä toisikko välillä...

Ja johan toimi. Se ei kestä yhtään tollasta.

 Jossain kohdin mä sit pikkasen otin tiukempaa halia tosta mammasta. Johan alko nahka vänyä!

 Nooooo välillä mä sit vaan posetan mamin mieliksi. saatii sekin nainen polvillee tän komeuden edessä. ;)

 Tota lajia riittää sit ihan vaa hetki. Mä pikkusen vinkkasin tätsylle, et "miten olis?"

 Se on niiiiiin helppo! =D Täs me sit taas mennään täysillä. Huisia!!!

 Keppi hommia löytyy tuolta metsästä aina. Tää oli viel kii maassa ja mä en saanu sitä irti vaikka miten sitä ravistelin. Tai siis oikeasti mä vaan tein tolle vanhukselle vähä apuja ku se aina haluu päteä ja pullistella...

 Siis mikä kuva tää on??!!!! Siis tätät en nyt kyllä tunnista yhtään omakseni... No myönnetään joskus sitä vaan sekoo suunnista tai paketti repee ihan muuten vain.

 Sit vihdoin kotona! Me oltiin siel metsässä kaks tuntia, voitteko kuvitella! Mä olin niin puhki. Vähän mä tota jalitsua tapailin, mut jätetään se huomiseen.