.

.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Tokotusta kuvin

Tässäpä kuvasarjaa kisoista... Hyvin tulee selväksi kuinka bullmastiffi on kielivyönalla helteestä (mitä on nyt tällä hetkellä vaikea uskoa kun ulkona sataa lunta! ) ja mami yrittää tsempata kisat loppuunasti äärettömillä vartaloavuilla ja kannustuksilla. Töitä sai tehdä, mutta videolla meno ei näytä yhtään niin karsealta kuin se tuntui. No karseeta se on kyllä katsella videoltakin. =D Mut todella taas opettavaista katsella mitä siellä ite puuhastelee.

Tässä me seurataan.
 ja edelleen seuraaminen.
 Ja loppuhuipennus.

Seuraavana Ztaa. Toppi oli loisto pätkä!!!!
 Ja lähtise bullmastiffi mukaankin. Seuraamiset oli tän kisan parasta antia.
 Ja vipa makuu Ztassa.

Luoksetulonse "vauhdikkain" osuus...

Toppi tehtii ihan ok.
 Mut maa vain valui ja valui ja valui...

Ohjattu. Pikku avulla se vasen sit löytyi.

Metallin hakua. Aikas letkeet oli hypyt. Ja mami mokas! :P

Tunnari. Ihan oli ylpee ku jaksoi haistella vaikka kauhea läähis ja puhuna pimulla päällä. Kieli pysyi siis hetken sisällä.
 Tulossa ollaan!
 Lopun kaukot. Kyl se pylly jaksoi parikertaa nousta, istua ei.
 Paitsi lopun perusasentoon ku sit pääsee loppikselle!!!!!!! Kaikku tietää. =D

No niinpä teitysti!!! =/ Sitä yllämainittua videota en sitten saanut tänne julkaistavaksi.. Mrrrr ja grrrrrr. .. Täytynee alkaa etsiä sopivia uhreja jotka sen mulle voisivat muokata sopivammaksi. Tosin ei ehkä hirveen huono asia meidän tokomaineelle jos kyseinen pätkä ei leviä julkiseen jakoon. =D =D

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Ei sit mentykkään marjaan

Toissapäivänä käytiin taas yllärinä metsäilemässä pimujen kans, kun mamin hikoilu ja liikkumiskielto kumottiin. Nyt saa huhkia mielensä mukaan alakropalla, mut yläkropan täytyy antaa huilia vielä hetki. Metsäillessä löydettiin aivan upeat marja-apajat ja hetken mielessä kävi ajatus josko viikonloppuna ottaisi ihan ämpärin mukaan ja kävisi poimimassa marjoja pakkaseen. Universumilla oli jälleen mun osalle ihan muita suunnitelmia... Alla oleva kuva kertoo kuinka tätä viikonloppua on sit vietetty... Ei sillä, pimut on ollu iskussa, mut mami aloitti sairastelun 38asteen kuumeella joka hyvin nopeasti muuttui vatsataudiksi. Great! =/ No sainpa katsella parvekkeelta, kun mun iki ihanat äiti ja isi korjasivat ja maalasivat meidän aidan kuntoon. Nyt kelpaa taas katsella pihalle hymyissä suin kun aita on niin komea! =D






Metsäretket alkaa ja jatkuu yleensä yhtä vauhdikkaasti kuin monttulenkitkin.

Aivan, taas en ihan ymmärrä mitä kuvassa tapahtuu tai on tapahtunut...

Tää on sitten tutumman näköistä hommaa. Samalla kun mami pongasi ihanat mustikat ja kahmi niitä kaksin käsin suhunsa, päättivät pimut käyttää ajan hyödyksi kuntoillen. Umelle marjat ei maistunu, mut Kainosta mustikat oli super NAM.





Tässäpä vielä todisteet kuinka mehevistä apajista olikin kyse. Ei olisi paljoa tarvinnu kyykkiä ja etsiä poimittavaa.


Ja loppuun kuvia kuinka päivät on meillä sujuneet. Bullmastiffien ehdottomasti yksi ihanimmista luonteenpiirteistä on  nää unenlahjat. Mami kun ollu ihan raato eikä todellakaan ole pystyny ajattelemaankaan lenkkeilyä, on pimut vaan nukkunu ja nukkunu. No eilen saivat pimut olla Pirjo-mummin mukana maalaushommissa pihalla koko päivän ja tänään aamulla Kaisa haki Sadun ja Mökön kans pimut metsäilemään. Kaino oli kuuleman lenkin ajan huolehtinut ettei Satu vaan joudu hukkaan ja seurannut tyttöä tiiviisti. Hivenen sain sellaisen kuvan äänensävystä, että sana "tiivis" ei ihan olisi tarpeeksi kuvaamaan tilannetta. =D Kaikku kun tykkää lapsista niin paljon!

Antti-fantti taipuu moneksi. Tässä Ana on tyynynä etupuolella, eräänä iltana se toimitti virkaa Umella myös istuinpehmikkeenä
.

Ume puolestaan tykkää soffalla halata tyynyjä. Useimmiten ne kyllä löytyy sit hetken päästä lattialta.

Rankkaa elämää Umen rinnalla

Kainolla ei ole käyny ihan kauhean hyvä tuuri laumakaverin valinnassa. Tai ainakin se näin sivusta katsottuna välillä siltä vaikuttaa... Tässä taas yksi kuvasarjaa eräästä monttulenkkeilystä. Ume röyhkeys nyt ei tule kauheana ylläri, kun muistaa tarinan pentulaatikosta. Kun pikku pallerot oli saanu omat ruokakuppinsa (huom monikko!) pentuhuoneeneeseensa oli Ume syötyään päättänyt tyhjentää myös naapurien kupit. Neiti oli kylmän röyhkeästi marssinut naapuri kipolle ja runtannu muut pallerot kupilta syrjään ja jatkanut syömistään. =D Ihan kuin ruoka olisi siinä torpassa joskus päässyt loppumaan... No tän tarina varjossa kasvattaja mamma jaksaa aina puistella päätään ja nauraa kuinka ihmeessä mä olensaanu tuommoisesta pennusta nirpan! Mami taitaa olla vain turhan hyvä ottaa käskytyksiä ja toiveita pimuilta vastaan. ;D

Mutta sinne lenkille. Tällä vauhdilla se alkoi kun autosta päästiin ulos.



Hetken haistelut

Jonka jälkeen Ume oli sitä mieltä, että montuilla täytyy tapahtua jotain!

Kaikku yritti välillä karistaa Umen kannoiltaa jotta saisi hieman nauttiakkin hajuista ja tuoksuista... Mutta Umpan terävä katse zoomaili montun pohjaa.

Karkuun voi yrittää...

 Tässä kuvassa näkyy myös se pakenevakin osapuoli tuolla kuvan yläkulmassa...

Mutta pakoon on turha kuvitella pääsevänsä!

Umppa on kuin ohjus joka löytää kohteensa!

 Edes keppihommia ei Kaiku saanut yksin puuhastella...

Umpan oli saatava se sama keppi.

AINA!

Taas se täti on yrittänyt kadottaa Umen kannoiltaan ja Umpan laserkatse haravoi aluetta.

Hetken nautinto ihan omissa oloissaan. Aaaaahhhhhhhhhh tuumaa Kaino.

Ja sitä nautintoa ei sitten kauaa kestänytkään. Jos tätsy ei halua juosta ja painia, sopii Umelle myös pikku maantasoärmyilytkin.

Tässä ylpeä ja super onnellinen keppivaras saaliinsa kanssa.

Kaikku löysi jonkun ihan aarteen. Keppi joka oli jumissa maansisällä. Siinä sitä puuhaa piisasi kun keppiä kaivetiin ja välillä nitkutettiin hampailla irti maasta. Todella pikkutarkkaa ja sistiä työtä Kaino tekikin.

Kunnes Ume saapui paikalle ja tarttui keppiin.

Yksi riuhtaisu ja keppi oli irti! 

No kosto on suloinen... ;D

Niinpä, siitä herkullisesta läjästä ei tädin merkailujen jälkeen paljoa namia irronnut Umelle.

Lämpiman syksyn vitsaus on nuo himskatin hyttyset joita taas riittää!!!! Ja Ume parka on meidän perheen herkullisin osapuoli ja vetää kaikki puoleensa aterialle. Neito olikin illalla kuinrupisammakko kun patteja löytyi tosi paljon. =/

Pieni vivoittelu lammella kuuluu tietysti aina metsäilyyn.

Pikku tuumailut pylly pyllyä vasten.

Ja ylläri! Niin sitä mentiin taas... Ja Umen tyyliin täysillä. Tosin taitaa tuo tätsy vielä kunnon vastuksen antaa.

Loppuun kuvaterveiset Umelta, joka halusi väittää terveiset kaikille lukijoille ettei hän missään tapauksessa ole kuvatunlainen riiviö, vaan rauhaa ja hiljaisuutta rakastava tytteli, jonka mieli puuhaa on kukkakedoilla kävely kukkia tuoksuttaen. Uskoo ken haluaan... (toim huom.)

lauantai 20. syyskuuta 2014

Uusikaarlepyy tokot

 Kun kisat päättyy ylläolevan kuvan tunnelmiin voi jo arvata miten meille taas kävi... =D Näin viikko jälkeenpäin jo huvittaa koko kisa. Kaino oli niin keskitassupystyssä kuin vain pieni bullmastiffi vain pystyi olemaan. Keli oli upean aurinoiken ja sehän tietää aina täyttä katastrofia meidän tokotuksille! Sopivastihan se varjovaltasi kenttää heti kokeen päätyttyä... Mutta emme taas lannistu ja olemme jo innolla katselleet uusia kisoja ja varautuneet uusiin pettymyksiin. ;D

Tässä me vielä Kainon kanssa punomme viimeiset taktiset kuviot ennen kehään menoa.
Tietty me tutustuttiin kenttäänkin alkuun. Jos jotain hyvääkin Kainon seuraamisvire oli kyllä näissä kisoissa kohdallaan! Jopa juoksuosuus vedettiin kunnialla läpi. Pari väljää täyskäännöstä, mut muuten oli ihan huippua tehdä Kaikun kans yhdessä!

Joo tosiaan ne kisat ei ihan putkeen menny. Mua taas jännitti se kehään meno ihan sikana... Kun kaverina oli aussiterrieri. Meillä kun ei niistä ole ollu hyviä kokemuksia... Mutta mitä vielä kyseinen yksilö oli ihan äly huippu ja kiva!!!! Näin sitä täytyy taas muuttaa omaa asennettaan tiettyä rotua kohtaan. =)

Tässäpä meidän pisteet jaaritteluineen.

istuminen      0 (juu tippui heti maahan. Ei kauhean yleinen ongelma ole ollu, mut koko koiran olemus oli plaaaaaah... Ja omaa mokaa etten kauheasti omalta jännitykseltäni nostanu Kainon fiiliksiä)
paikallaan makuu    8 ( Muuten ihan jees, mut kaksoiskäsky istumaan nousussa. Itsestäni olen ylpeä kun muistin kävellä koiran taakse vaikka liikkuri sen unohti liikkuroida)
seuraaminen   8½ (kuten jo kirjoitin tää oli huisin mukava liike!!!! se olis voinu vaan jatkua ja jatkua ja jatkua )
Z-kävely     6  (Pisteistä huolimatta kiva liike ja hyvä draivi. Mokat tapahtui valmistelussa. Liikkuri kasasi rataa samaa tahtia kun tehtiin, mikä aiheutti piiiiitkiä pausseja tekemiseen. Tässä kohdin liikkurin mittaillessa tötteröiden paikkoja jäin tuomarin kans suustani kii. Pahaksi onneksi olin jo menny lähtöviivalle valmiiksi ja liikurin palatessa liikealkoi ja se valmistelu jäi sit aikas lyhyeen... eli liikkeelle lähtöön tuplakäsky ja eka jäävä väärin. Loppu mentiin sit hienosti, jos ei yhtä pikku tötterönkiertoa lasketa.Taisin kiilata Kainon turhan lähelle merkkiä ja neito teki hienon pikku mutkan tötterön takaa palaten hienosti asemiin ja teki loisto maahanmenon.)
luoksetulo    6  (juu-u kyllähän se tehtiin... Tässä kohden oli Kaikku jo ihan läähis ja puhki. Jouduin tsemppaan ihan hartia voimin et pääsimme edes lähtöpaikalle. Jättäessä jo nauratti mitä tuleman pitää... Kyllähän sieltä jopa liikkeelle lähdettiin leppoisalla ravilla, mikä oli jo puoli voittoa mamille. Toppi tehtiin ihan ok, tosin tuosta vauhdista sen tekemiseen ei paljoa vaadita. =D Seukki pätkä käveltiin sit hitaaaaaaasti, oikeasti taas mietin että kuin hitaasti koira voikaan kävellä. Maahanmeno suoritettiin ja kyllä sieltä sit sivullekkin tassuteltiin enempi tai vähempi ravissa. Tuomarin kommentti oli että "vaikka ottaisi rodunomaisen tempperamenti huomioon, niin olihan se hidas". Ai oliko??? :P  )
Ruutu       0   ( Tää oli jo sit katastrofi. Merkkiä ei löytyny vaan neito suuntasi suoraan ruutua kohden. Pysäytin, mikä onnistui hienosti, jonka jälkeen Kaino löi hanskat tiskiin totaalisesti! Piti ihan viedä merkille ja kun itse jo päässäni näin sen lopun 10 arvoisesti, lähti Kaino löntystelemään käskystä ruutua kohden. Puolessa välissä vielä oikein katsoi taaksepäin minua ja näytti sitä keskaria. Ruutuun kun pääsi hakeutui "täppää" käskyllä keskelle ja kun sanoin "maa" alkoikin pudota. No siihen se sit tyssäs! Kain päätti jatkaa maahanmenoa sit kokomatkan mua kohden, jolloin puolessa välissä kävin ihan paikanpäällä pysäyttämässä. Nyt se raahastaminen tehtiin sellasessa puolikyyryssä. =D Voi luoja! Oikeasti!!!!!!!

Tässä kohden oli sit onneksi tauko ja kävin hakee Kainolle jäähytakin ja vähän sparraa tulevaa ohjattua varten. Tää ohjattu treeni tehtii ihan hyvällä vireellä.

Sit pikku jäähdyttelyjen jälkeen jatkettiin hommia.

Ohjattu   0    (hieno merkki ja käskystä lähti vasenta hakeen. Puolessa välissä katsoi keskimmäistä ja päätti kesken matkaa hakea sit sen. Siis mikä koira päättää kesken matkaa vaihtaa jo lukitun kapulan? en tiedä olisiko vähän hallaa tehny liikkurin kävelyreitti, kun hän ekana käveli merkille, siitä keskimmäisen luo mnkä jälkeen vasta vei sen haettavan kapulan sekä muut. No anyway ihan jäätävä tää liike oli.
Metalli    7  (Nyt jaksettiin hypätä, mut kuulin kuinka ne tissit lätkähti vasten estettä. =) Mut olihan siitä kaikki 6lautaa... Ja sit se perusasentohan ei oikee osunu kohdillee ku läähistä painoi... )
tunnari    8  (oma tuli ja se tuotiin jopa kohtuu lähelle. Oli kylläkin sen eka palauttaa liikkurille ku nyt lähempänä seisoi. =) )
Kaukot   0   (juu, taas se ampaisu eteenpäin. Meille tosi paha kun kaikki liikkeet tehtiin samaansuuntaan, ohjattua lukuunottamatta, mut pitäis koiran pystyä. Maahan käskyn saatuaan Kaino ampaisi askeleen eteenpäin ja älys taas et eiku maa. Tippui sit hienosti poikittain mun eteen. Odotin vain hiljaa et mitäs nyt tehdää... Allu oli taas niin höveli et antoi toisen mahdollisuuden, kun "ei tässä sitä ykköstä enää kolkutella". No istumaan ei noustu ja seiso-istu valui maahan. Mut parempi taas tämäkin kun se versio missä ei tapahdu mitää. Ei edes pahasti liikkunu eteen tehtäessä.)

Pisteitä siis kokonaiset 132,5 =D Tuomari oli Allan Aula.

Lopussa juttelimme juurikin Kainon ongelmasta nkun kaiken osaa, mut on niin sit päivästä kii et onnistuu. Muisti talven kokeen missä hän arvosteli lauantain kokeen ja se meni penkinalle. Su sit Helin kokeessa saatii KP. Oli kuulema katsonu tuloslistan ja huomannu. Mut kylmiä ilmoja nyt odotellessa ja selvästi pitää noita liikkeen välejä treenata. Nyt oli tosi raskasta raahata koiraa mukana. Onneksi merkkiin löydettiin keskiviikon activen treeneissä apu kun taas ampui alkuu ruutua kohden. Mun virittelyt ku ollu samat ku ruudussa niin hakee sitä. Nyt uudella "onko " käskyllä eteenpäin. Eli kun ruudun kohdalla olen käyttäny "missä ruutua" Nyt opetan "onko ruutu/herkku/kapula yms" suoraan edessä. Näytti lähtevän hyvin liikkeelle tää treeni. Niin ja ps. Se ruutu niissä treeneissä oli HUIKEAN HIENO!!!!

No paras osuus olikin sit kisapäivän ilta kun päästiin Kainon kanssa mökkeilemään hyvässä seurassa kera maittavien ruokien. Kameran jätin tietysti autoon joten kuvia ei tästä henkeä salpaavan upeasta rantamaisemasta nyt ole. =/ Ainoastaan Tuan nappaama kuva minusta ja Kainosta. Kainon ilme on kyllä taas niin mairea. Ei vissiin yhtään jaksa posettaa enää tässäkohden iltaa, kun masu on täynnä ihania grilliherkkuja!