Pimut cityssä

Tänään käytiin hieman cityssä hengailemassa pimujen kaa. Metsään me oltiin menossa, mutta suunnitelmat sai äkki muutoksen. Ume raasu on taas pissitulehduksessa... =(  Aamulla vietiin näyte Lemmikkiin ja sauvabakteerejahan siellä taas oli. Tällä reissulla sain sitten päähänpiston et josko metsän sijaan kaupungille. Torinrannasta me jotenkin ajauduttiin rantareiteille ja mitä ihanimmalle puutalo alueelle! Hitto että voi näköjään kotikaupungissaan pyöriä turistina! =D Siinä olikin sit ihanat puistot ja merenranta vieressä ja tältä meidän city sitten näytti...

Ja näinhän siellä kaupungilla kuljetaan.

No paljastetaan loppuun että kyllä me siellä rotuaarillakin kävimme. Juostiin lujaa läpi kun parkkiaika olikin juuri loppumassa. ;)

Kaino eilen ja tänään

Kaino on ottanut nyt pari iltaa rennon letkeästi soffalla... Todellakin tää on se mun tykki kisakoira! ;D

Eilen.

 Ja tänään.

Ume taas on nuokkunut luu suussa. Kauhee jyrskä päällä ja ei malttaisi lopettaa vaikka uni painaisi silmiä.

TOKO Kannus

Ei me sit vieläkään päästy tästä VOIvottelusta eroon.... Tulos jäi KOLMEN pisteen päähän ykköstuloksesta! Kyllä kolmepistettä vajaa... =/ Voisin taas kiittää universumia tästä! ;) Mutta muuten kisa kuulumiset on vallan mainioita. Kaino veti kehän ihan sairaan hienosti. No joo meidän paikka makuu tarvi kolme maahan-käskyä, onneksi tuomari kuuli vain kaksi. Mutta mitä ihmettä? Meidän varmoimpia liikkeitä, tosin aloin miettiä että joskus aikoinaan lopettiin treeneissä ainainen paikallaanolon harjoittelu, kun Kaino selkeästi masentui niistä. Nyt sitten ollaan otettu niitä useampi ja ainahan se on nillittämiseksi menny asennosta. Ehkäpä Kaikku kertoi mulle että ne riittää ja piste. Seuraaminen oli kans levotonta, mut tällä reissulla lii,kkeiden välit oli iskussa ja muutenkin Kaino oli todella pirteenä kuulolla. Varmaan osaksi on syy palkkauksessa treeneissä ja kisoissa. Tai siis on syy. =D Olen nyt muutamia kertoja ottanu liikeiden palkkauksia vasta seuraavan liikkeen alussa ja nyt tein kisoissa samoin et liikkeen alussa palkkasin WAU kiljahduksella "pyllypaikalle" tulon. Samoin en ahdistellu koiraa taputuksilla vaan purin sen kaiken hakkaamisen tarpeen lattiaan.

Tässäpä Kainon pisteet.

Paikallaanmakuu 7,5 (ne lisäkäskyt ja lonkka-asento)
Seuraaminen       7,5 (levotonta)
Istuminen             9 (kuulema heilutin olkapäätä...)
Luoksetulo         7,5 (se oli "hieno" lukuunottamatta lopun surkeaa perusasentoa josta meni suurinosapisteistä)
Ruutu                  9 (maahan sais mennä nopeampaa)
Hyppynouto          9 (palautusvauhti)
Metallinouto          9 (vähän kalvokapulaa ja se palautusvauhti)
Tunnari                  7 (levoton liike mut onneksi toi! )
Kaket                    6,5 (eka istu kaks käskyä ja eteni n. 30cm, mut hienolla asenteella mentiin!!! =D )
Kokonaisvakutus   10

tuomarina oli Pipa Pärssinen ja pistesaldoa kertyi siis se 253pistettä. Sijoitus 1/2.

Kaikki liikkeet siis tehtiin!!! Se on jo paljon se. Ei voinu olla kuin tyytyväinen vaikka kyllä se 3 pistettä aina vähän harmittaa... ;) Tälläkin reissulla Kaikku kainalokaveri sai paljon uusia ystäviä vanhojen fanien lisäksi. Hyvä kun kotimatkalle päästiin ajallaan lähtemään. Mutta on se ihanaa antaa rodusta näin iloista mielikuvaa, kun paljon on sitä huonoakin liikkeellä. Kannus on muutenkin kisapaikkana aina yhtä ihana. Fiilis on kehänlaidalla aina mukava ja vaikka itsekkin asun 150km päässä kisapaikasta on aina kehänlaidalla mukavaa juttuseuraa ja upeat kannustusjoukot hurraamassa jos hommat onnistuu. =D

Paikalla oli myös yksi kisaaja kameran kanssa ja tietysti häntä heti pommitin kuva pyynnöillä niin katsotaan ja jännitetään josko muutaman muistonkin saisi.

Ume-joogaa

Umppa on taas ottanut elämän todella rennosti, jos pois suljetaan lenkillä rieppaamiset. ;) Se on joko täysillä tai ei ollenkaan on Umpan motto. Ikävä kyllä kuvissa ei ihan yhtähyvin välity neidon S-mutka-asento, mutta vähän mallia kuinka kroppaa venytellään.

Mami on kyllä ollut tämän päivän ihan samoissa tunnelmissa, tuli käytyä todella pitkästä aikaa hierojalla. Nyt on kuin jyrän alle jäänyt olo, no huomenna ollaan sitten virtaa täynnä. On se kumma että pimujen hieroja ajat muistaa varailla ajallaa, mutta omia ei. Olisikohan tässä myöhästyneen uudenvuoden lupauksen ainesta? Mutta mamin jäätävään väsyyn on kyllä aihetta mamin päivänsäteissäkin... Aivan oikein, nekin on joskus ärsyttäviä! ;) Olimme yötä Matilla ja siellä ei vielä ole pihaa aidattu, joten koirien ulosheitto vaatii ihan läsnäoloa. Ume sitten kahden aikaan yöllä päätti että nyt on hätä. Herätys siis talossa!!!! Ei kait se auttanut kuin palvelusväen vetää vaatetta päälle ja ulos yönselkään. Yritin siinä samalla Kainolta kysellä olisiko tarvetta lähteä ulos. Vastaus oli pitkä huokaus ja asennonvaihto tiukemmalle sykkyrälle. Kun sitten Ume oli saanu asiansa hoidettua (ja samalla hypähdellyt pupunjälkien yms perässä upeassa talvisäässä), palasimme sisälle. Juuri kun sain vaatteet pois ilmoitti Kaino häntä koipien välissä, että "nyt olis pakko mennä!" Really???!!! Vaatteet taka päälle ja katselemaan kun toinen bullmastiffi hypähtelee onnellisena pellolla, tosin tais ne pissatkin jossain kohdin tulla. Ei kun takas sisälle ja pimujen palautus unipaikoille, mutta sehän oli helpommin sanottu kuin tehty kun pimut oli superiloisella päällä. Mami ei ja siinä kiukun noustessa karkasi ne unetkin. Huoh.... En muista milloin koirien kuorsaus olisi ollut niin ärsyttävän kuuloista! Normaalisti se on rauhoittavaa. =D Onneksi aamulla keli oli aivan ihana ja väsystä huolimatta tunnin lenkki oli mitä mainioin.