Mami on kyllä ollut tämän päivän ihan samoissa tunnelmissa, tuli käytyä todella pitkästä aikaa hierojalla. Nyt on kuin jyrän alle jäänyt olo, no huomenna ollaan sitten virtaa täynnä. On se kumma että pimujen hieroja ajat muistaa varailla ajallaa, mutta omia ei. Olisikohan tässä myöhästyneen uudenvuoden lupauksen ainesta? Mutta mamin jäätävään väsyyn on kyllä aihetta mamin päivänsäteissäkin... Aivan oikein, nekin on joskus ärsyttäviä! ;) Olimme yötä Matilla ja siellä ei vielä ole pihaa aidattu, joten koirien ulosheitto vaatii ihan läsnäoloa. Ume sitten kahden aikaan yöllä päätti että nyt on hätä. Herätys siis talossa!!!! Ei kait se auttanut kuin palvelusväen vetää vaatetta päälle ja ulos yönselkään. Yritin siinä samalla Kainolta kysellä olisiko tarvetta lähteä ulos. Vastaus oli pitkä huokaus ja asennonvaihto tiukemmalle sykkyrälle. Kun sitten Ume oli saanu asiansa hoidettua (ja samalla hypähdellyt pupunjälkien yms perässä upeassa talvisäässä), palasimme sisälle. Juuri kun sain vaatteet pois ilmoitti Kaino häntä koipien välissä, että "nyt olis pakko mennä!" Really???!!! Vaatteet taka päälle ja katselemaan kun toinen bullmastiffi hypähtelee onnellisena pellolla, tosin tais ne pissatkin jossain kohdin tulla. Ei kun takas sisälle ja pimujen palautus unipaikoille, mutta sehän oli helpommin sanottu kuin tehty kun pimut oli superiloisella päällä. Mami ei ja siinä kiukun noustessa karkasi ne unetkin. Huoh.... En muista milloin koirien kuorsaus olisi ollut niin ärsyttävän kuuloista! Normaalisti se on rauhoittavaa. =D Onneksi aamulla keli oli aivan ihana ja väsystä huolimatta tunnin lenkki oli mitä mainioin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti