Nyt ollaan kyllä otettu takaisin menetetty aika ja käyty Mökön kanssa oikein urakalla mylläämässä. Kyllähän tuossa oli jo aivan liian pitkä paussi ryhmärämällä. Tänään tuli sitten kamerakin mukaan niin saatiin kuvia tai no ei ne kauhean onnistuneita nyt olleet... =D
Mökö ja Kaino on niin loisto pari. Vauhtia ei tältä kaksikolta puutu ja jos puuttuu pitää Mökö huolen että se jatkuu!
Ume on vähän liian haahuilija Mökön ja Kaikun makuun, mutta kun Ume näki heppoja horisontissa näki Mökökin jotain yhtä mielenkiintoista edeessään... ;D
Kainokin näki hepat, mutta aivan liian myöhään ne oli jo tässäkohdin menny. Tai paljastetaan nyt sit meidän toko hirmun valikoiva kuulo. Eka kiekalla kun hepat tuli vastaan, vaati se jo sen prkleen että neiti suostui tuleen vahtipaikaltaan mamin luo. =P
Ja ne iki ihanat perhepotretit! Tässä tämmöinen kaunis idyllinen kuva.
Totuushan oli taas tätä. mököttävä Ume, liukas pallosalama ja Kainokin päätti sitten irvistää.
Nuoriso ei enää jaksanu vaan jätti tätsyn istua tönöttään ihan yksin.
Yksi mököttävä Umppa-Lumppa. Otti niin koville neidolla ku joutui tottelemaan, että ekat kuvat Ume vain katsoi toiseen suuntaan kuin muut.
Kuvaus kesti Mököstä aivan liian pitkään, kun eräät ei ollu yhteistyökykyisiä... Näin ollen Ume sai sitten palautetta oikein urakalla. Vitsi mikä vauhti oli kaksikolla. Umppa pystyy siis todistetusti juoksemaan lujaa!
Pakko vielä loppuun kertoa toissapäivän metsäilystä, kun matkalla metsään tuli meitä tiellä vastaan hihnaperässä jokin laumanvartija rotu, olisko ollu pyeneidenmastiffi kun niitä täällä suuntaa tuntuu olevan... Tämä yksilö oli ihan jäätävän kokoinenkin! No mitä tekee kaksi eläinrakasta ihmistä? Pysäyttää auton ja alkaa miettiä uskaltaakohan sinne mennä sitä kalasteleen... =D No kun autoja alkoi sitten tulla jo enempikin ohi ja koira pönötti keskellä tietä ilman aikomustakaan väistää autoja oli Kaisan hypättävä autosta ulos. Itse kun en (onneksi) voinut, kun emme uskaltaneet ottaa riskiä että koirat olisi oven välistä nähneet toisensa livenä. Kaisan astuttua ulos autosta tuli koira hänen luo ja Kaisa sai koiran pyörätielle. Itse nousin autosta siinävaiheessa ja juma sitä kumeaa murinaa mikä pääsi. Päätin sit jäädä autolle (hädässä ystävä tunnetaan). Hetkeksi saatiin jo hätääkin aikaseksi, kun pyörätieltä polki nainen pyörällä ja koira selvästi käyttäytyi himpun puolustavasti että eihän nyt syö pyöräilijää... Onneksi hän osottautui koiran omistajaksi ja koira saatiin kotiin. Mutta huh huh... en ole koskaan nähnyt koiralla niin tyhjää ilmettä kun se tuijotti ikkunan läpi kuskin ovella... Samaa sanoi Kaisakin ettei ole kohdannu koiraa johon ei saa minkäänlaista "kontaktia" ja samoin oli heti hihnan kiristyessä alkanut murista uhkaavasti. Jännityksellä jäämme odottamaan sattuuko joskus jotai, kun omistaja totesi koiran lähtevän aina kun näkee jotain kivaa/mielenkiintoista yms. Onneksi omat oli autossa tapahtuma hetkellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti