Paska sunnuntai

Kyllä, näin oli. Tai se alkoi jo la iltana kun pääsin reissusta kotiin ja kävin hakeen salaattipizzan. Kotiin kun pääsin huomasin, et kiva se salaatti oli unohtunu siitä pizzasta! Sunnuntai aamu alkoi ihan kivasti ja haimme Mökön pimujen kaa mukaan lenkille. Helteisessä metsässä tarvoimme noin 1,5tuntia ja koko poppoolla tuntui olevan super hauskaa. Yksin kun olin köörin kans oli kiva huomata, et Mökökin kuunteli nätisti ohjeita.

Se eka käyrää nostattava juttu oli et jäin autolla kiinni metsässä tielle. Lähtiessä peruutin toiselle tielle niin eiköhän siinä keskellä ollu upottavaa hiekkaa. Noooo ei hätää pikkusen pakkia ja sit yli... pakittaessa auto tuntui jotenkin oudolta ja kun yritin eteenpäin olimme vielä tiukemmassa ja taaksepäin ei enää kauheasti päässy kun siellä oli puu vastassa. Apujoukkojen soitosta ei ollu apua kun ei vastattu. Kiukulla koirat pihalle ja asenteella "kyllä se irtoo yksinkin" sain auton sit viimein pois pinteestä. Mut kiva... autosta alkoi kuulua mahtavat bassoäänet. Niin, siitä hiekalta olimme peruuttaneet kannonpäälle,joka oli sitten ottanu osumaa pakoputken kans... Jipii... Kotiin kuitenkin pääsin.

Nurmikon leikkuu onnistui ihan kivasti, mut kun sitten alkoi tapahtua... Itse parkkeerasin leikkuria paikoilleen, kun ukko saapui paikalle ja sanoi Umpan silmän olevan turvonnu. No tietty kuvittelin jotain paarmanpuremaa yms mut ei. Ume näytti vaihtaneen rotua shapeiksi! Ei muuta kui soitto päivystykseen ja koira autoon. Onneksi tähän lähellä on yksityinen klinikka aloittanu päivystykset.

Tältä se Ume näytti kun saavuimme perille.

Suuri epäilys on että käärme on purrut umea kasvoihin... Onneksi pääsimme heti hoitoon. Hauskaa oli huomata pärjäävänsä hätätilanteessa myös englanniksi kun lääkäri oli italialainen. Todella mukavan oloinen lääkäri. Soitti vielä illalla kotiin ja kysyi potilaan kuulumiset!

Tipassa viihdyimme muutaman tunnin.

Onneksi turvotus alkoi laskea ja pääsimme kotiin lepäämään. Kanyyli jäi vielä hetkeksi jalkaan kiinni mikäli olisi tullut hätätilanne niin aikaa säästyisi kun saisi lääkkeet heti tippaan.

Ja lähikuva naamasta kun se oli jo parempi!

Onneksi pääsimme nyt vain säikähdyksellä, mutta taitaa lenkkipolut nyt kiertää ton paikan kaukaa. Vielä näin maanantai iltana oln tuo vasensilmä himpun turvonnu, mut muuten Ume on jo oma reipas itsensä! Sitkeä pikku potilas. =)