Me ollaan Kainon kanssa oltu ny hetki vähän kevyemmällä ruualla ja sen onneksi alkaa jo huomata kummassakin. ;D Tosin Kaino ei vissiin ole ollu ihan yhtä onnellinen tästä pupunruokakuuristaan... Onneksi tuossa toisessa kupissa sitten muhiikin treenijauhelihatpihvi-ainekset. Kanansydämmet on nyt tulleet hetkeksi tiensä päähän ja ne ei oikein maistu. Tai no, kyllähän Kaikku kaikki namit nälkäänsä ja himoonsa syö, mutta ei saa ihan niin paljon liikettä kinttuihin kun pihvit. Näistäkin syötiin ähkyyn jonkinaikaa sitten, mutta tauon jälkeen maistuu taas. Ja samalla erää ollaan palautettu vanha käytäntö, ei ruokaa treenipäivinä takas. Itse kun teen namit on ne ihan hyvää ruokanakin. En oikein suosi makkaroita yms suolanvuoksi. Kainolla varsinkin huomaa aina turvotuksena ja ruuansulatuskaan ei ihan niin hyvin makkaroiden jälkeen toimi. Ikä ja leikkaus taitaa tehdä tehtävänsä... Mutta varmaan nuo nauta-sika jauhelihapihvit runsaalla tuoreella valkosipulilla on maistuvampi vaihtoehto!
Treenattu ei nyt loppuviikosta ole, mutta väistelty ei niin sosiaalisia ja niitä yltiösosiaalisia koirakoita lenkillä. Huh huh... Joskus sitä vaan miettii mitä ihmisten päässä liikkuu... No eipä siitä enempiä, että pysyy blogi kepeänä ja aurinkoisena näin synkkinä syyspäivinä. Niin sitä luntahan ei enää ole vaan takaisin on tullut kura, vesisade ja pimeys. =/ Pikkupakkanen olisi saanut jäädä pysyvästi. Nyt kun yöt pakkasella ja päivät sataa, on kelit karmeat. Aamulenkillä ei lenkkareissa ollu mitää pitoa tiellä, onneksi pankareet oli leveät niin talsimme lenkin enempi siellä. Silläkin uhalla että kangät kastuisivat. :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti