.

.

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

"Jäällä"


Mehän ei niistä huonoista keleistä lannistuta ja päätimme lähteä sunnuntai viettoon jäälle. No ajatus oli ihan kiva, aurinko paistoi ja yön myrsky alkoi hellittämään... Niin... se ajatus... Alku oli kyllä todella takkuinen. Jäälle kahlattiin kinoksissa, kun se kelkkajälki sit tuli eteen minne suuntasimme olikin se latu. =/ No ei menty vaan taiteiltiin siinä laidalla. Kun sitten kunnon jälki löytyi päästin pimut irti ja lähdimme liikeelle. Tai näin luulin... Jonkin aikaa käveltyäni huomasin että minulla on vain yksi koira, Kaino. Ume patsasteli lähtöpaikalla! No vähän jo siinä kohdin kiukkukäyrä kuohahti. Ei muuta kuin hakeen Ume. Ume oli sitämieltä ettei tule ja PISTE. Taivas oli täynnä niitä varjoja... No Umesta kiinni ja matka jatkui... Kunnes Kaikku keksi vieressä menevän ladun ja päätti kävellä siellä. Ei hyvä! No Kaikku pois ja Ume siinä kohdin päätti mennä tilalle. kyllä siinä kohdin ne V-S-Pt raikui, enkä nyt tarkoita näyttelyjuttuja! Jälkeenpäin tuli mieleeni, että tuolla jäällä ne äänet kuuluu aikas hyvin ja kauas... Toivotaan ettei montaa lapsiperhettä ollut lähistöllä. =D No koirat hihnaan ja menoksi, kunnes latua ei enää näkynyt. No heti samantien tuli aallonmurtajan takaa ihmisiä, joten kohteliaisuus syistä koirat taas kiinni. Arghhhhhh... ja samantien muuttui kelkkaura tälläiseksi kävellä:

 Siis toivotonta!!!! Vaihdoimme muutaman sanan vetisistä keleistä ja molemmat saimme tietää ettei se tule paremmaksi muuttumaan, he kun tulivat sieltä minne me olimme menossa ja päin vastoin. Mutta sitkeinä me vain jatkoimme matkaa ja mielikin kirkastui jossain kohdin kun pohja oli välillä ihan ok kävellä! Sehän tarkoittaa vain yhtä asiaa: Mylläystä!!!!

Ume jälleen elementissään... =P

Kaikku oli kyllä hauska jäällä. Yhtäkkiä neiti alkoi ihastella auringon laskua.
Seuraavassa hetkessä pimu juoksi täysillä edestakas ja aina välillä piehtaroi oikein antaumuksella! Hassu. Tää on juurikin sitä mun hehkuttamaa Kaikon paluuta! Ei hetkeen ole entisestä pilke silmäkulmassa jekuttajasta ollu tietoa. Tietty olen laittanu sen normaalin ikääntymisen piikkiin... No nyt tehty paluu!

Ah kuinka ihanaa elämä taas onkaan!!! =D

Ja tässä jälki fiiliksiä kun palattiin takas.

Ja tältä se keli sit hetken päästä taas näytti. Siis se alun kosteus oli todella pientä.. Niin ja mitä tekee bullmastiffit? Askel vakaana kohti sulaa mössä, samalla kun mami yritti johdatella porukkaa kuivemmalle reitille.

Aivan, se mami on nyt ihan toisella uralla menossa. Mut upeen kuvan tästä kuiten sai. ;D

Ja koska me ollaan pimujen kans niin ajanhengessä mukana, niin olihan se pakko räpsäistä selfie koko kolmikosta! =D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti