.

.

maanantai 9. helmikuuta 2015

Talossa on hiljaista

Nyt on taas tainnu käydä niin, että mami on vähän innostunu tän liikunnan ja treenauksen kanssa... Talossa on tän päivää ollu hiiren hiljaista. Tosin en tiedä kuka tän sanonnan on keksiny, kun pari kertaa on joku hiiri pitäny katolla sellasta meteliä ettei paljon nukuttanu!!!! Ja meillähän ei mamille ryppyillä... metelit on aina saatu loppumaan. =P

Mutta tänään oli sit varattu Doganttihalli ihan vain meidän käyttöön heti aamusta. Sinne siis suuntasimme herättyämme. Ume oli ihan huippu, "napa" treeni meni jo ihan huipusti! Pimu hakeutuu tökkään kuololla navan kohdalla olevaa nyrkkiin., hoksaa jopa jo istuakkin ennen tökkäystä! WAU!!!! No se juoksun opettelu ei sit ollu niin lennokasta... Tämäkin päivä on nähty että opetan koiralle juoksua. Ume kun laittaa liinat kiinni jos mami ottaa yhtään juoksuaskelta! No pannasta kii, pari juoksuaskelta ja nami lensi -> Namin lentäessä Umppa viimein juoksi. =) No kyllä tämä tästä vielä suttaantuu!

Kainolla olikin sit ihan liikaa puuhaa kun mami innostui liikaa. Onneksi olen ottanu vihon taas käyttöön mihin kirjoitan aina treenin osa-alueen jälkeen mitä tein ja miten meni. Vähän tuli siis liikaa otettua... Alkuun ihan vain kontaktia ja sit putkeen ruutu, ohjattu ja tunnari. Vähän oli ruudun merkki hukassa kun se ohjatun merkki oli siinä matkan varrella vähän niinku tyrkyllä. No kävin näyttään oikean niin heti sujui vauhdilla. Ruutukin oli hukassa kun unohdin käyttää oikeaa pysäytys käskyä, mutta hienosti Kaikku itse ratkaisi ongelman. En edes ehtiny (onneksi) antamaan uutta käskyä kun neiti pälyili ympärilleen ja bongasi ruudun. Ohjatun vasen löytyi hienosti vaikka oli siinä ruutunauhassa taas kiinni. Tää on nyt hallussa, naknak. Tunnari taas oli ihan sökö hallissa. Taitaa olla siitä hajuja tai jotain. Oma löytyi mut piti vielä tarkistaa naapuri kapula ennen tuontia. Tässä kohdin oli palkka.

Seuraava setti alkoi häiriöseuraamisella (kenttä oli täynnä leluja, kapuloita ja tötteröitä), joka oli muuten ok, mut juoksu osuus kamala. Niinpä otettiin siihen vähän namipallolla ja putkella vauhtia. Käytin myös "juostaan" käskyä ihan uutena. Ilme kirkastui ja paikkakin pysyi paremmin. Kaket oli kans väsyt, tuli niitä valumisia maahan. Tuli siis todistettua, että se se on kisoissakin. =/ Huoh... Onneksi kohta on vire koulutusta tiedossa. Putkella otin myös yhden topin loppuun, joka oli hyvä. Tässä kohdin Kaikun silmät jo haritti ja olin itselleni vihainen kun taas lähti lapasesta. Olihan eilen se rankka lenkki pohjalla. No illan saavat uinua.

Ume vaan ei ihan hoksi kuinka sohvasta otettaisiin kaikki ilo irti. Ilmeisesti tää asento on nyt se THE oikea kun näin Umen aina aamuisin löytää.

Tai no eilen illalla kun tulin alakertaan istui Umppa yksin sohvallaan ja mietti syntyjä syviä. Me oltiin Kainon kans siis yläkerrassa...

Mutta voimmeko syyttää pientä... Täti kun on ollu kori varkaissa useanakin iltana. Tää kuvio on jo aikas vakio kamaa meillä.

Ja Kaikku rakkaan aurinko tyynyn kanssa. Tää on niin supersuokkari kuten olen useaan otteeseen mainostanut. Uusi aurinko ei ole yhtään niin ihana kuin nämä vanhat!

Torstain liharekka reissusta unohtui kertoa, että törmäsimme naapuriautossa ihanaan bullmastiffi-pitti mixiin. Pittiä tuli äidinpuolelta vähän. Virtaa pojassa riitti aikas paljon, liikkeet olikin himpun terävämmät ku normisti. Kuono oli tietty kans pidempi ja nahka napakampi, mutta ne silmät ja katse oli ihan bullmastiffin. =) Omistaja oli vähän äimistynyt Umpan koosta ja rintakehästä... Kysyikin ekaksi onko mulla mastiffeja autossa. =D Umppa olikin jo hetken posettanu takaluukku auki ja keränny ihailevia katseita osakseen. Kaikku raukka jäi nyt nuorison varjoon...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti