Matkaan läksimme taas kerran tutulla laina-autolla, hyvin mahtuu pikku Nöppis kyytiin. Autosta johtuen Ume sai jäädä nyt kotiin. =D
Kainosta laina-auto on ihanhuippu kun voi matkanvarrella katsella välillä unien sijasta maisemia. Ja mami keskittyy jälleen kerran oleellisimpiin asioihin autolla ajaessaan...
Kisat sitten menikin totaalisesti penkin alle ja Kaino oli kuin hakattu kehään. =/ Päädyimme keskeyttämään. Liikkuri oli tehnyt kivan kehä suunnitelman sekoittamalla liikkeet ja ne tehtiin kivasti ympäri kehää. =) Eka setissä oli metalli, ohjattu, tunnari ja kaket ja seuraavassa sitten Zta, luoksetulo, ruutu ja seuraaminen. Viimeiseen settiin olikin jätetty ne paikallaanolot.
Mamilla fiilis oli kyl kerrankin kohdillaan, kun se mun kammoksuma kehäänmeno oli siellä viimeisenä odottamassa. No Kanuksessa en kammoksu, kun siellä yleensä ihan huippu tyyppejä kisaamassa niin tilaa on aina saanu ku sanoo vieruskavereille ohjaajan hermorakenteesta. ;D Kehään siis hyvällä fiilarilla, mut Kaino ei ollu taaskaan iskussa. Alku verkassa sai juoksupyrähdyksiäkin, mutta se huohotus alkoi jo paluumatkalla. Tyhmä minä kun edes sinne kehään lähdin... =/ No se metalli meni ok, vähän laiska vauhti ja kapulan otto, mut 8½ sieltä tuli. Ohjattu saatiin vasen missä suuntaa oli ruutukin ja ylläri, sen se Kaikku bongas. Uskomatonta ku treeneissä on nyt nuita tehty todella haastavillakin versioilla ja hyvin on alkanut kuunnella. No se ruutu oli siellä vaki nurkassa niin sinnehän se tyttö paineli. Seisoi ruudun keskellä ja ja hoksi taas itse et nyt ei ihan tainnu mennä nappiin. Annoin 2 lisäkäskyä noudolle ja K paineli oikealle kapulalle ja toi sen. Pisteitä saatiin 5, hienosti K kuitenkin kuunteli loppujen lopuksi! =D Sit olikin se tunnari. Oma tuli, mutta siellä kapuloilla oli joku haju mitä jäätiin haistelemaan oikein antaumuksella. Oma siis merkattiin sit haistelut, oma suuhun ja vielä haistelua ja sit oma ja palautus. Nollahan se oli... Kaket lähti heti päin v...tä. Seiso-istu-seiso-maa-istu-maa oli järjestys. Nousi 2 käskyllä, istu tunnetusti alui maahan eikä noustu, seiso ok, samoin maa, mut sit taas ei istuttu ja nii-in se nolla tuli.
Seukki setti olikin jo odotellessa ihan kuutamoa. Kaino ei jaksanu edes reagoida ohi kirmaavaan koiraan, katsoi vain. Muutenkin oli kauhea pöhötys. Toi pöhö se vain tulee ja menee... Saattaa johtua maksasta, kun kaverilla ollu sama vaiva ja sanoi et ihan yhtäkkiä saattoi olo huonontua. Zta vedettiin sinnillä läpi, mut taas itu meni mahan, eikä edes normisti vaan K makas takaset ihan sivulla ja oli läjässä. Lähti kyllä seuraamaan, mut sit normi maasta ei, vipa pätkä meni ok topin kaa ja palkkasin iha vaan lennosta ilman loppu kuvioita. Tuskin olis niitä pisteitä ollu jaossa muutenkaan... Luoksetulo käveltiin ja ilme oli surkea. Tässä kohdin ajattelin jo keskeyttää, mut mietin ku super-suokkari ruutu jäljellä niin jos se olis ollu kiva lopetus. Ei ollu. Merkille "hoiperreltiin" ja K ajautui kauas vasemmalle merkistä, alkoi korjata itse merkkiä kohden, mutta kun pääsi kehän sisälle ajattelin et riittää ja toppasi, lysähti K maahan. Todellakin LYSÄHTI! Annoin ruutu käskyn, mut ei mitää liikettä. Juoksimme sitten yhdessä ruutuun ja maahan, jonka jälkeen kiitimme tuomaria ja läksimme loppikselle. Täytyy kyllä sanoa, et mieli oli maassa meillä molemmilla. Sit vaan loppupissitys, kamat kasaan ja auton nokka kotia kohden.
Nyt täytyykin miettiä tarkasti mitä tehdä. Yhdet kisat on nyt ilmoitettuna niin katson pitääkö perua. Muihin tuleviin en nyt ilmoita. Katsotaan sitten ensisyksynä uusilla säännöillä ja moovseilla. Iiiik.... =D Mut sehän voipi olla jopa kivakin juttu, kun saa uusia tuulia treeneihin. Kesällä olis tarkoitus kokeilla sitä rally-tokon kisaamista, molemilla pimuilla! =D
Koska Kaino pääsi reissuun, sai Ume laatulenkin luontopolulla ihan yksin. Tällä kertaa se oli kyllä laatua, kun hotellin pihassa Ume sai paljon rapsuja ja kehuja hienosta ulkomuodosta ja lihaksista! Aamulenkillä ne rapsut pitikin jakaa tädin kans. Huh, se olikin taas kokemus kun tankeilla riemu repesi...
Kamerakin oli, mutta Umppa on aina sen verran kaukana ettei kuvia tahdo oikein saada... Tänäänkin sain hikoilla oikein kunnolla tämän tavan vuoksi. Tän aamun lenkki otettiin rauhallisesti maisemia katsellen ja nuuskuttaen. Juuri kun olimme pääsemässä autolle (tiet täällä peilin kirkaalla jäällä joten menimme tuon kilsan matkan autolla =D ) huomasin ettei Umella ollut vilkkupantaa päällä. AAAARGHHHH!!!!! Ei muuta kuin koko lenkki takas, sieltä se kääntökohdasta löytyi. Mami tietty antoi Umpalle himpun korvamakiaa ku ei viitsi kertoa (siis olla lähellä), että panta hukassa. Ume taas oli sitä mieltä, että juuri sitä hän oli yrittänyt kertoa kun tuli sen 100m perässä... :P
Koska täti oli nyt kotona täytyi Umen suorittaa se perinteinen kieliakrobatia osuus.
Tietysti Ume muistaa aina myös posettaa kameralle. Ume on kyllä hyvin kuvauksellinen puoleen ja toiseen.
Autokin me sitten palautettiin mummilaan oikein imuroituna, joten kyllä kelpasi pimujen matkustaa. Taas oli oikein herttaiset fiilikset takapenkillä... =D Hassua, pimut ei oikein aijemmin ole viihtyneet näin poski poskea vasten, mutta viime aikoina olen yllättänyt jopa aikas usein pimujen fiilistelevän vierekkäin matolla, korissa ja kerran jopa sohvalla, tosin siihen liittyi yksi pohjimmaisena litystynyt mami... Ja jälleen mami keskittyi siihen liikenteeseen, mutta sentäs meillä kaikilla oli ne turvavyöt... Tuli muuten taas todistettua se tosiasia, ettei ne punaiset pala koskaan silloin kun se olisi hyväjuttu, vedimme vihreällä aallolla läpi useiden valojen perille asti!
Loppu se hempeily! Ume huomasi kuinka mami koitti ikuistaa ystävyksien halailun...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti