.

.

perjantai 11. helmikuuta 2011

Umpan korvat

Tässäpä taas korva kuulumisia. Mä olen niin onnellinen, et noi asettuu näin helposti. Kainon kanssa alkoi aikoinaan uskoloppua, kun korvat ei asettunu sit millään!!!! Näin hienoilta korvat näytti aamulla, kun teipit otettiin pois edellisenä iltana.

Elämän ihanuutta ja järkytyksiä

Meillä on tullut koirille kova kisa kuka pääsee BOTti patjalle unille. Tuo BOTtihan on meillä jo vanha tuttu ja itseasiassa tuo ruskea sänkykin sen alla, mutta kun tuossa viimekuussa sain ommeltua meidän vanhasta petarista autoon uudet patjat (nyt siis kummassakin osastossa samanlaiset) jäi siitä patjasta suikaleita yli. Tuossa ne varastossa oli odottanut kaatiskuormaa, kun sain ajatukset täyttää tuon sängyn patjan "petari hakkeluksella". Vaikka sänky ei ole kauhean vanha, tuntuu noissa perus koirasängyissä olevan patjat aika nopeasti luttaantuvaa mallia. Nyt on patja ihanan napakka, mutta joustavan pehmeä. = ) Vieläkö BOTti ihanasti lämmittää niin mitä muuta bullmastiffit voisi enää toivoa?

Tässäpä näytteet kaikilta ruttunaamoilta:



Sitten niihin ikäviin uutisiin. Paukku sai meillä jälleen sydämet hyppäämään. Herra tuli tiistai iltana pihalta sisään ja sen jälkeen oikein parkui kun yritti istua, mennä makuulle yms. Ja tietty jalkaan ei laitettu painoa ollenkaan ja refleksitkään ei toiminut oikein! Päätin katsoa aamuun josko pari rimadyliä tekisi tehtävänsä yön aikana, mutta mitä vielä. Herra oli aamulla vieläkin huonompi jos mahdollista. Kysyin heti aamulla Kaisalta voiko Paukkua tuoda aamun fysioon ja ohjeena oli, ettei kannata tuoda, vaan viedä lääkäriin kuvattavaksi. No me tyttöjen kanssa käytiin kaikki kolme rentoutumassa Kaisan hoidossa ja samalla reissulla soitin Lemmikkiin Raijalle aikaa. Kuvissa ei näkynyt mitään entuudestaan poikkeavaa, joten jäljelle jäi ajatus, että kaikki vanhuuden vaivat yhdistettynä johonkin kevätjuhlaliikkeeseen on aiheuttanut jotain kivuliasta. Mukaan saatiin läjäpäin lääkkeitä. Pelkäsin jo pahinta, mutta mitä vielä, pappa näytti jälleen kerran mistä hänet on tehty! Päivän lääkekuurin ja BOTti hoidon jälkeen alkoi jo valoa näkyä ja tällä hetkellä on herra jo ihan liikuntakykyinen ja ruoka maistuu! Makuupaikka oli hieman hakusessa, mutta onneksi Kepo keksi kantaa (siis raahasi) tuon koirien futonin alakertaan. Se tuntuu olevan loistava patja toipilaan nukkua. Futoni kun on sen verta "kova", että siitä pääsee hyvin liikkeelle ja on muutenkin hyvä nukkuma alusta. Ja kyllä taas saa huomata tuon BOTin tehokkuuden! Onneksi meillä on tuo Kainon "verkkatakki" sen verta reilu että sai naruja löysäämällä sopivaksi Paukulle, ei tule kuuma kun Paukulla on vain tuo toppa versio itsellä. ; )

Kaino tykkäsi taas olla Kaisan hoidossa eikä isompia jumeja löytyny. Ainahan meillä jotain on... = ) = ) = ) Laitettiin myös nesteen poisto neulat, kun juoksut tuloillaan ja Kainolla tahtoo hieman turvottaa tuo odotusaika. Ai, täytyykin myös mainita, kun samaisella reissulla päästin tytön pellolle irti hoidon jälkeen oli aikamoisen hienot topit, kun pyysin odottamaan mutkissa yms! Tuommoiset kun sais kisoihin.... Tähän on syynä, että jouduin ojentamaan ntiä lenkillä oikein kunnolla. Nyt kun on pentu lenkkikaverina, tahtoo Kaino olettaa turvallisuuden olevan hänen harteillaan. Näin ollen saatiin pientä pullistelua räykyttävien pikkukoirien kohdalla... Jouduin käyttämään kaikki tunnetut kirosanat, kun ojensin tyttöa. Kaino yritti alkuun heittää leikiksi, mutta ilmeisesti Mamin tykyttävät otsasuonet saivat tytön kuiten luopumaan aikeistaan nopeasti! No olihan tämä jo TOINEN kerta meillä. Edellisen kerran Kaino sai kyytiä n. vuoden vanhana kun päätti metsässä ettei anna kiinni. = ) Eipä ole siitäkään ollut senkoommin ongelmaa. Täytyy kyllä myöntää, että tuo on bullmastiffiksi ihanan "uskovainen"!

Umppakin pääsi kokeilemaan fysiota. Tosin ihan kokeilu mielessä pelkällä hieronnalla. Alkuun pentu oli ihan kauhuissaan miksi hänet pakotetaan olemaan kyljellään lattialla, mutta ei menny kauaa, kun hengitys alkoi olla raskaampaa! ; ) Ja tietystihän me niitä jumejakin löysimme = ) = ) Mutta nyt on takatuupparit "jumeista" vapaat ja voi taas mamia uhmata uusilla voimilla!

Loppuun vielä aiheeseen liittyvä kevennys. Tässäpä Umppa ja Pappa vetää sulassa sovussa hirsiä. Kerrankin tuo ikiliikkuja on Paukun mieleisessä vireessä.

lauantai 5. helmikuuta 2011

Korvia ja kisoja

Nyt on Umpan korvat pikki hiljaa alkaneet näyttämään bullmastiffin korvilta. Ei ne vielä "valmiit" ole, mutta nyt saatiin teippejä jo kevennettyä kolikoihin. Pakko laittaa tähän kuvasarja kuinka älyttömästi nuo korvat vaikuttaa ilmeeseen!

Tässäpä mistä lähdettiin:
Tässä teippien kanssa:
Ja sitten muutamia tunteja teippien poistosta:

Tänään Umppa kävi pitkän lenkin ihan uusilla hoodeilla ja vielä ilman Kainoa. Hienosti pentu toimi. Sain jopa hieman kontaktia viritettyä matkalla. Ainoa jumi saatiin ekan alikulun kohdalla, mutta laitettiin taas "neli veto" päälle ja seuraavat menikin ihan kuin aina menty. = ) Suunnittelin reitin että saatiin mennä neljästi alitunneleista. Myös vastaan tuli vinkuva koira joka ohitettiin myös mallikkaasti. Lastenrattaita puolestaan fanitettiin. Oli ne vaan sen verta hieno ilmestys! = ) Ehkä asiaa auttoi rattaita työntäny mies joka kovasti hymyili Umpalle. Olivat kuulema muksun kanssa tulleet ihan bongaileen koiria, tosin hakusessa oli eilisillan ihana pikku pentu. Umppa ei täyttänyt kriteerejä! ; ) Niin ja eilen Umppa jopa pissasi hihnassa!! Kyllä tuosta maalaisesta pikku hiljaa kaupunkilainen kehkeytyy.

Kainolla oli tänään vipat toko-kisat hetkeen. No ei taas mainittavaa kunniaa tullu, mut viimekertaiseen suurta parannusta. Seuraaminen ja istu oli kaameita... HUOH... vaikkakin niistä paikallaan käännöksistä yms saatiin taas älysti kehuja. Kaino ehti katsella katon roikkuvat johdot, yleisön ja kaiken muunkin. Kisojen huippu oli ruutu, muuten 10 suoritus, mitä nyt mami sanoi maa aivan liian myöhään ja Kaino meni ruudun yli. Tämä liike on yleensä kaihertanu kisoissa, mutta nyt lähti kuin kanuuna ja tippui maahan heti!!!! JEEEE!!!!! Metallin pilasi järjestäjien kapula. Molemmista isoista oli laipat kääntyny sisäänpäin jolloin se painoi Kainoa silmän alle. Tyttö pudotti kapulan ja otti eri laidalta kiinni ja toi sen. Mutta vahinko oli jo tapahtunut. Onneksi nuo noudot niin supereita ettei jääny sen kummemmin ihmettelee. Tunnari me passattiin ettei vaan taas levee, kun just saanu sen mallilleen. Katsellaan nyt loman jälkeen joko keväällä tai syksyllä miten lähtee taas sujumaan.

Tässäpä pisteet. Kommentit tulikin avauduttua tossa yllä. ; )
 Paikallaanolo: 10
Seuraaminen:5
Istuminen: 0
Luoksetulo: 0  (toppi ei onnistunu ja maa valui. Nollasin itse, tosin tuomari moitti kun "annoin periksi")
Ruutu: 0
Hyppynouto:7 (palautus hidas ku katseli yleisöä)    
Metallinouto:6
Tunnari: 0
Kaukot: 0 (ei taas mitään mieltä....Omat vaihdot ja etenemisiä)
Kokonaisvakutus: 8,5 (taas oli kivaa työskentelyä)

Paukulla ollut ohjelmassa pappailua. Umppa kovasti yritti saada pappaan eloa, mutta papan väki vallaton vastarinta tuotti tulosta ja nyt vaarin kanssa köllitään hyvässä yhteisymmärryksessä.

Tässä kova kutsu päällä, että LEIKITÄÄN NYT!
 Johon pappa vastaa "Nyt on vaarin torkku aika!"
No kerta pappaan ei eloa saada täytyy edes sitten ryöstää jotain. Umpan suosikki puuhaa on tyhjentää isojen huoneesta kaikki lelut ja tyynyt omaan huoneeseen. Pienempiä menee kaksikin kerrallaan ja näitä isompia sit yksi.

torstai 3. helmikuuta 2011

Umppa cityssä , Kaino tokoaa ja mami kolaroi

Tänään käytiin Umpan kanssa lääkärissä kontrollissa ja ihan yleisessä terveystarkastuksessa. Umppa yllätti mamin ihan totaalisesti! Olin varma että reissusta tulee painajaismainen kokemus, mutta mitä vielä. Eukko hengaili vastaanotolla kuin aina olis Lemmikissä käyny! Häntä vain heilui ja jopa istuttiin kauniisti odottamassa. Henkilökuntaakin hurmattiin matkalla ja Raija sai tutkia tytön ilman kummempia temppuja. Terve tyttö oli, mitä nyt vaihdettiin lääkkeet tuohon tulehdukseen. Painoakin oli 31-32kg. Että näin... ; )

Kun kerta homma oli kivaa, kävimme vielä pienellä kaupunki kävelyllä ja samalla näyttäytymässä Goalas tiimille. Iltapäivällä, kun menin töihin, oli osa tietty harmissaan, kun ei Umppaa ollu nähny. Meillä kun löytyy vapaaehtoisia rapsuttajia.  Kaupungillakin kävely sujui mallikkaasti. Ainoastaan jumistusta tapahtui, kun piti rajoittaa kävelyä esim. liikenne valoihin yms. Nti ei tykkää kun häntä yritetään hallita... = ) Keneenköhän on tullu?????

Pappaa Umppa jo höykkyyttää ihan kuin Kaino aikoinaan, mutta täti onkin kovempi pala purtavaksi. Kaino kun ei sulata mitään kevätjuhla liikkeitä naamalla. Kova on pää pennulla, kun ei tahdo tädin ojennuksen mennä jakeluun! Lenkillä onneksi osataan käyttäytyä niin saadaan aamulenkit hoidettua reippaasti.

Kainolla oli tänään piiiiiiiitkästä aikaa toko päivä. Ma oli normi treenit, mut ti kun olimme ajamassa activelle, päättyi matka kolariin. = ( Onneksi tuli vain peltivauriota etukulmaan eikä kenellekään käynyt kuinkaan. Kaino varmaan ajatteli et "tää on ihan normia mamin kans" = ). Motarilla joku ihanuus veti suoraan eteen, kun ajoin ohituskaistalla!Ei auttanu muukuin vetää jarrut pohjaan ettei aja päälle. Grrrr... Kyllä v****ti. Onneksi ei tosiaan isompaa kolaria 4 ruuhkaan saatu. Äijä tosin selvisi naarmuitta ja kiihdytti pois paikalta. Mutta  "hyvä" tuuri ei loppunu tähän (tarkoittaen ettei tullu isompaa lommoa), hinausauto sattui ajamaan juuri ohi ja 5 min kolarista autoa laitettiin jo lavalle!!!! No nyt on jälleen koiraauto huollossa ja täytyy tulla tuolla pikku kirpulla toimeen. = )

Niin sitä tokoa. Otin vauhti ruudun x1, hyppynouto x1, kaket läheltä kaikilla vaihdoilla x1, istu x1 liik. om, ja pari tunnaria. Kaino taisi olla eilisestä tunnin umpirämpi lenkistä vähän poikki ja vauhti ei ollu paras, mutta muuten meni kivasti. Varsinkin kaket oli HUIPUT!!!! eka tunnarissa löysi oman mut jäi sinne (nosti mut ei tuonu) mut toka oli jo ok, tosin tiputti jalkoihin. Sit pari pitoa loppuun ja homma toimi taas. Muuten ei hirveästi huomautettavaa! Oli muksaa pitkstä aikaa! =) Tää kun pysyi päällä kisoissakin, mutta en taida vielä hirveästi hehkuttaa...