Rantabeibsit

Sunnuntaina, niinku nyt viimeaikoina muutenkin, oli ihan ääretön helle päivä. Ylläri, me päätettiin lähteä sit rantsuilemaan. Se nyt oli ylläri että me viihdyttiin siellä keskenämme noin kolme tuntia! Näköjään ku jättää kännyn autoon aika kuluu paljon sutjakkaammin. =)

Ohjelmassa oli heti alkuun pikku rantsu-tokot. Ihan sitä liikkeestä istumista ja niiden kolmen asennon erottelua otimme Kainon kanssa. Alkaa jo sujua, mut pientä arpomista on. Ongelmallisinta on ettei itse jumisi liikaa kaavoihin. Kaino oppii tosi nopeasti ennakoimaa eikä kuuntele vaan tekee niinku pari edellistä toistoa oli... No tää piirre oli kyl apuna siinä luoksetulon toppien opettelussa. Niin hyvon jo ketjuttanu et jos ottaa kaks kertaa seisomisen putkee (ihan liikkeen alusta asti) nii helposti toisella kiekkaa se on maahan... Itseppä tätä halusin. ;D Tässä kohdin täytyy sit kehaista Umppaa, että Umpalle seiso on seiso ja istu istu. meidän putkiaivo. Tokot ku otti Kainolla selvästi kuumentavasti, keksi pimu ivan ratkaisun. Tauolla vaa jäähylle mereen. =D On se vaa keksiliäs tai sit työnarkomaani. Ku viilentää jaksaa taas paremmin hommia.

Ume käytti vapaa-aikansa tutkiskellessa hoodeja. Meressä oli jännä kivi.

Nii jännä et oikee puistattaa... =D Taisi mennä vettä nenää ku niin antaumuksella neito haisteli.

Kaino taas otti aurinkoa. Kaino on isä pappa Paukulta kyllä periny tän rakkauden lämpöön ja aurinkoon. Tosin ei ihan niin pahoissa mittasuhteissa. Kuvassa on myös meidän vesilelu. Mami makaa/istuu renkaalla ja Kaino vetää mua narusta rannalle. Taitaa vähän vinkkailla et se vedessä lilluminen ei oo hirvee hyvä juttu. Hotspotteja odotellessa...

Tietty viilennyksen jälkeen jaksaa painia. Näitä otteluita olikin tällä reissua useita. Rannalla oli kerrankin joku muu porukka meiän lisäksi niin taisivat pimut laittaa shown pystyy.

Umppa on nykyisin ihan damihullu. No ainahan se on ollu niistä kiinnostunu, mut nyt alkaa pomppiminen heti ku tuollaisen pötkön ottaa käteen.

Ja TÄYSILLÄ! Hyvää jumppaa takatuuppareille tämmöinen. Umppa veti mun kaa myös hienosti tassupohjaa. Kahlailtiin melke uimavesillä, niin Umpan tyyli oli kävellä uiden. Hassun näköistä menoa. Ponnistus pohjasta mut pidempi liuku ennen toista tuuppausta.

Kainolla tyyli oli arvokkaampi.

Myös palatessa.

Tosin tää tyyli ei ollu kauhean kannatavaa...

Sillä Umpalla oli kahden damin taktiikka. =) Ne vietiin sit ihan rannalle asti, kun yhden damin taktiikalla ne palutettiin mamille uutta heittoa varten. Tai no, taisi Ume ilmoittaa et "ny loppuu!"

Kaino sit bongaili muuta mielenkiintoista.

Yök! Se oli kuollu kala. Vähän meni alahuuli mutrulle, ku mami ei antanu ottaa saalista.

Ja loppuun bullmastiffin elämän asennetta. E anneta pienten asioiden häiritä. Siellä jossain on murkku. Harmi etten ehtiny kuvata kaveria kun se seikkaili Kainon päässä. Millo korvassa ja millo kuononpäällä. =D No kirsulta se sit heivattiin alas...

Lomalomalomalomalomalomaloma

Juu-u, se olis kerrankin mamikin viettäny ihan oikean kesäloman. Tai no, sen vajaan viikon, mut enempi ku viikonloppu. Lomaa on mahtunu väriestejuoksua, illanistujaisia, Haaparannan matkailua ja se paras juttu eli MÖKKEILYÄ! En muista milloin olis kesällä päässy mökille ihan vaa makaa ja lataan akkuja. Pimutkin oli mielissää ku sai olla ihan niinku tykkää. Tosin Ume oli kunnon angsti teini ja halus olla sisällä kuuntemassa radiota. ;D

Kamera oli tietenkin mukana ja sitä tuli käytettyä kohtuu kiitettävästi... Noin 200 kuvaa sieltä reissusta löytyi. Olikin aikas haastavaa miettiä mitkä tänne laittais. Onneksi näitä kuvanjulkaisupaikkoja on nykyisin niin useita et voi jakaa useampaan paikkaan. =D En tosin ole hurahtanu ku FBhen, ilman ku ei nykyään tule muka toimeen.


Helle oli lähtiessä ihan ieletön, kuulema oli täällä suuntaa ollu Suomen kuumin päivä ja siltä se tuntuikin. Umppa päätti viilentää hanuria meidän eväiden päällä... Ukolla ja Ukilla kun sen veneen kanssa tuntui kestävän ja kestävän... =)

 Ja janon yllättäessä ei sitä peppua kyllä nostettu. Mami oli kyllä sen verran törkeä, että pimun siitä jossain kohden sit hätisteli pois.

Vihdoin veneessä. Kaino pomppasi kyytiin kuin keijukainen ja Ume, no Ume saatiin pyylättyä kyytiin kolmen ihmisen voimin. =D Umpalla kun tuota ponnistus voimaa ei niin paljon takatuuppareissa ole leikkausten jäljiltä ja tosiaan veneeseen täytyy pompata tuon takana näkyvän kaiteen yli.

Kaino fiilistelee viilentävää tuulta.

Mökillä kun ollaan syö niin ihmiset kuin koiratkin eväänsä ulkona.Tyylilleen usollisena Ume tekee tästäkin hivenen oman versionsa... =D

Seuraavan päivän aamu oli pimuista sopivan pilvinen rantsu leikkeihin. Rantsusta Ume löysi aarteen, tai Kaino löysi ja Ume omi aarteen itselleen.

 Kovin taas vähän Ume tutki asiaa ennen voimakeinoja. Se tikku olikin kiinni himpun isommassa kepissä.

Kepistä kun oli selvitty alkoin piinaa tätsyä osuus...

Vasen koukku! =D Johan siihen tätiinkin saatiin vauhtia pikku iskulla.

Taklaus.

 Ja lisää iskuja. Mikäli Kainon ja minun EVL korkkaus syksyllä ei ihan lähde sujumaan, on syynä varmasti liian monta iskua päähän... :P

 Sit vaan hengaillaan terassilla. Ume löytäny jälleen sopivan istumapaikan itselleen mistä voi katsella laineiden liplutusta rannalla.

 Iltapäivällä se aurinko sit saatiin esiin. Ei muuta ku rantsuun paistattaa päivää.

Mökin edestä menee laivaväylä, jossa välillä on liikenettä paljonkin. Muksuna laivojen ohittaessa saaren saatiin nautti kunnon tyrskyistä, mutta nykyisin saarenkohdalla on nopeusrajoitus eikä aallot lyö ihan niin kovaa. Tosin kuten liikenteessä aina, joku ei malta jarruttaa ja näin tän laivan osilta saatii nauttia kunnon aallokosta!! Jee!!!! Harmi et uimapatja oli toisen mökin rannassa... ;D

Umppaa patjan uupuminen ei haitannu vaan aaltoihin syöksyttiin pelotta!

 Kaikki kiva loppuu aikanaan ja kotimatka koitti meillekkin. Ajoitus oli loistava sillä ukkoskuuro valtasi taivaan. Upea näky, kun toinen puoli taivaasta oli musta ja toisella paistoi aurinko! Ja saatiin se Umekin pyylättyä soutuveneestä tähän isoon veneeseen. Huh huh, yhteistyökyky oli taas tasan 0. Kainon puolestaan oli todella näppärä veneiliä joka suuntaan. soutuveessäkin mentiin kapeaa laitaa pitkin keulasta perään aina pyydettäessä ja perillä piti ihan toppuuttaa kun neiti oli hyppäämässä vielä veneen liikkuessa laiturille.

 Tässä se meidän laivakoira Kaino-Vieno.

Ja pimut kannella. Kaino katsoo tietty menosuuntaan ja Ume katselee haikeana paratiisisaaren loittonemista.

Reissun jälkeen oli molemmista pimuista puhti pois! Unta täryytettiin oikein voimakkailla äänillä. Nyt kun lepopäivä on takana, alkaa arjen puuhat ja tietty treenit. Ei muuta ku kapulat ja namit kassiii ja treenaamaan!

Kesä!

Ihanaa ku on hellettä! Jopa pimut on tykänny. =) Iltalenkki suuntautui tiety rantaan kun helle lukemat ylitettiin. Onneksi oli taas kamera mukana. Tässä rantsu tunnelmia ja kuten kuvista huomaa on Ume jo oma ärsyttävän ihana itsensä.

Mutta  ekaksi meidän rantajellona Kaino-Vieno jolla oli kova huoli uivista lapsista. Tuollaiset vesilelut ja leikit vaatii selvästi hieman vahtimista.

No ilmeisesti muksut pärjäsivät hyvin ja välillä pysty rantautumaankin.

Uimisen jälkeen Ume taas sekos... Totaalisesti. Tässä se heikkopolvinen koira himmailee. =)

Painit päättyi jälleen tätsyn tyrmäykseen.

Ja sitä auringon palvontaa! Aaaaaahhhhhh ihanaa!!!!! =D

Aamulenkillä sattui hauska välikohtaus. Pimut oli puskassa haistelemassa jotain hyvää hajua. Itsekkin siinä vielä unihiekat silmissä odottelin et mikä maksaa. Ennen ku ehdin edes reagoida oli mutkan takaa tullut joku mies fillarin ja koiran kanssa. Tämä koira sit päätti lennosta käydä haistelee pimujen keskeltä hajut ja Ume reagoi = nosti päätään vasta ku koiran kirsu oli Umen hanurissa. Ja mitä teki meidän Kake, ei edes huomannu koko tapausta vaan jatkoi kaikessa rauhassa haistelua! =D Huh ehdin kyllä säikähtää mitä ois voinu sattua, no nyt enempikin alkoi naurattamaan. Ylättävän rohkeasti ihmiset päästää koiriaan toisten koirien luo...

Paska sunnuntai

Kyllä, näin oli. Tai se alkoi jo la iltana kun pääsin reissusta kotiin ja kävin hakeen salaattipizzan. Kotiin kun pääsin huomasin, et kiva se salaatti oli unohtunu siitä pizzasta! Sunnuntai aamu alkoi ihan kivasti ja haimme Mökön pimujen kaa mukaan lenkille. Helteisessä metsässä tarvoimme noin 1,5tuntia ja koko poppoolla tuntui olevan super hauskaa. Yksin kun olin köörin kans oli kiva huomata, et Mökökin kuunteli nätisti ohjeita.

Se eka käyrää nostattava juttu oli et jäin autolla kiinni metsässä tielle. Lähtiessä peruutin toiselle tielle niin eiköhän siinä keskellä ollu upottavaa hiekkaa. Noooo ei hätää pikkusen pakkia ja sit yli... pakittaessa auto tuntui jotenkin oudolta ja kun yritin eteenpäin olimme vielä tiukemmassa ja taaksepäin ei enää kauheasti päässy kun siellä oli puu vastassa. Apujoukkojen soitosta ei ollu apua kun ei vastattu. Kiukulla koirat pihalle ja asenteella "kyllä se irtoo yksinkin" sain auton sit viimein pois pinteestä. Mut kiva... autosta alkoi kuulua mahtavat bassoäänet. Niin, siitä hiekalta olimme peruuttaneet kannonpäälle,joka oli sitten ottanu osumaa pakoputken kans... Jipii... Kotiin kuitenkin pääsin.

Nurmikon leikkuu onnistui ihan kivasti, mut kun sitten alkoi tapahtua... Itse parkkeerasin leikkuria paikoilleen, kun ukko saapui paikalle ja sanoi Umpan silmän olevan turvonnu. No tietty kuvittelin jotain paarmanpuremaa yms mut ei. Ume näytti vaihtaneen rotua shapeiksi! Ei muuta kui soitto päivystykseen ja koira autoon. Onneksi tähän lähellä on yksityinen klinikka aloittanu päivystykset.

Tältä se Ume näytti kun saavuimme perille.

Suuri epäilys on että käärme on purrut umea kasvoihin... Onneksi pääsimme heti hoitoon. Hauskaa oli huomata pärjäävänsä hätätilanteessa myös englanniksi kun lääkäri oli italialainen. Todella mukavan oloinen lääkäri. Soitti vielä illalla kotiin ja kysyi potilaan kuulumiset!

Tipassa viihdyimme muutaman tunnin.

Onneksi turvotus alkoi laskea ja pääsimme kotiin lepäämään. Kanyyli jäi vielä hetkeksi jalkaan kiinni mikäli olisi tullut hätätilanne niin aikaa säästyisi kun saisi lääkkeet heti tippaan.

Ja lähikuva naamasta kun se oli jo parempi!

Onneksi pääsimme nyt vain säikähdyksellä, mutta taitaa lenkkipolut nyt kiertää ton paikan kaukaa. Vielä näin maanantai iltana oln tuo vasensilmä himpun turvonnu, mut muuten Ume on jo oma reipas itsensä! Sitkeä pikku potilas. =)