Karmea kotiinpaluu

Se olis joka vuotisen lintupäivityksen aika. Tässä eilen töistä kotiutuessani koin kauhean näyn pihatiellä, joku ilkeän näköinen lintu söi meidän piha-pulua! O_o Tai näin oletan sen harmaan möykyn jossain kohden olleen... Mitäs me pimujen kaa nyt seuraillaan pihalla, kun pulua ei enää ole? No josko tulisi uusi asukas. Viime kesänähän tällä pululla oli oma pulu kainalossa jonka kanssa kuherreltiin varaston katolla. =)

Pimujen kaa meillä alkoikin nyt todella tylsät ajat. Mami on nt jälleen saikulla ja lääkärin tuomio oli 5 päivän hikoilukielto... =/ Se siis tarkoitaa yhtäkuin liikkumiskieltoa, ku en vaan osaa liikkua hitaaaaaasti ja rauhaallisesti. Mrrr.... päivän ekat tunnit olleet jo yhtä kidutusta! No aina voi sohvalla fiilistellä eilisiä treenejä lihanhakureisulla. Kaino teki upeat kuuntelutreenit. Samainen treeni ei viimeksi onnistunutkaan.

Ekana Z-kävelyn istu-seiso erottelua ja homma alkaa sujua. Istu osiossa täytyy mamin muistaa vähän nostaa leukaa ylöspäin merkiksi ja seisomisessa rytmittää ne kädet. Aivan liikaa liikkuvia osia, mutta nämä ku muistaa niin homma toimisi!

Seukkina oli ihan seuraamista juosten ja se kuuntelu juttu, jossa ekana luoksetulon pysäytyksestä lähetin Kainon ohjattuunnoutoon oikealle ja seuraavalla kieroksella siitä topista kimmottiin sitten oikealle ruutuun. Kumpikin sujui ihan törkeen loistavasti ja vieläkö ruudustakin tultiin laukalla seuraaman niin olihan se hienoa! En tiedä oliko vireeseen apua kun luulin ottavani Umpalle, mutta se olikin täysin unohdettu namipallo = halkaistu tennari jonka sisälle laitan namin. Toimi meillä kummallakin pimulla loistavasti.

Tässä Umppa näyttää kuinka pallo "toimii". Kaino on paljon fixumpi ja kiikuttaa pallon mamille ja mami antaa namit pallosta. Tosin myönnettäköön, että Umppa jaksaa pelata pallolla niin kauan että ne namit tulee ulos!

Ume on kunnostautunu tokon parissa oikein hienosti. Parhaimpina hetkinä Ume jaksaa jo seurata useamman askeleen ja tehdä jopa käännöksiä. Sitä riemua ei kyllä useasti pitkään kestä, eli ai auta hangata samaa treenia loputtomasti. Nyt namipallon kanssa seuraaminen oli oikein energistä! Ja mikä kontakti!!! =D

Kainoa ei huvita!

Tänään Kaikun kanssa treenasimme eilisiä activen kotiläksyjä. Otimme noutojen palautusta vinoista kulmista. Kaino jätettiin esteen palautuspuolelle ja kapula heitettiin hetsaten vasemmalle vinoon, sitten itse hypyn kautta aloituspaikkaan lähettämään noutoon. Tää ei meillä oikein sujunu treeneissä ollenkaan... Kaino ilmoitti ettei kyseinen liike kulje ollenkaan kuvatulla tapaa, eikä näin ollen noutanut kuin hirmuisen käskytulvan saattelemana. Ajattelin et sama treeni kotioloissa olisi helpompi, mutta mitä teki Kaikku. Sama jumitus ja kun sitten viimein sain pimun liikkeelle ja noutamaan, jatkoi Kaino matkaansa suorilta terassille ja sohvalle. =D Ilmeisesti nouto ei tänään sitten kiinnostanu yhtään.

Reissussa taas

Taas me pimujen kaa pakattiin kimpsut ja kampsut autoon ja suuntasimme kohti Turkua. Siitä onkin todella pitkä aika kun viimeksi päästiin ihan perille asti. Viimeksihän matka tyssäsi juurikin tuossa kuvassa näkyvälle koiraparkille Kaustisille. Tällä kertaa pääsi Umpsikin testaamaan parkkia.

Ohjelmassa viikonlopulle oli näyttelyitä pimuilla ja ilman. Lauantaina olikin itselläni ihan turisti näyttely, kun Maisa-Olivialla oli kisat. Hienostihan siellä taas menikin, Maisan ERI putki oli katkeamaton. Mutta en ole hetkeen ollut turistina niin enköhän ollu jättäny toimitsija kortit kotii ja muistin ne vasta ku lipunmyynnissä haluttiin 6e lipusta. =) Mutta hyvä että korttit on tullu hommattua...

Illalla sitten yritin ikuistaa koko poppoota... Nää kasvattajan kotona asuvat koiriudet on kyllä turhan vilkkaita kameran eteen... Tässä Umpan sisko Mimmi banskun kans. Unilla neito oli kun kameran hain, mut ku ehdin kyykkyyn asti niin johan alkoi säpinät!

Tässäpä kamera testausta. Löysin kamerasta ohjelman jonka pitäisi ottaa kuva automaattisesti kun havaitsee koiran kasvot. No ei ole toiminu meidän pimuilla eikä tuo seppokaan vissiin näyttäny koiralta. Käänyin ja osoitin Maisaa kameralla ja heti räpsähti! Eli tässä esittelyssä Olympus kameroiden ohjelmoijan näkemys koirasta.

Ja sitten se mainittu Seppo ja Minttu. Ei ollut vanhuksetkaan yhtään helpompia kuvata kuin nuoremmatkaan...

Mimmin kaverina asustaa mamma Lady. Eka kuvaus kierroksella ei tärpänny ku piti sen verran kovin heilutella häntää, mutta paluumatkalla oli jo normi yöpuuhat menossa. Lady on siis Kainon sisko ja Umpan äiti.

Niin ja ne mun omat... Ne nyt ei jaksanu mamin takia alkaa kimpoileen... Unet kesken ja kaikkea!

Sunnuntaina olikin Raision näyttelyiden aika. Meidän poppoota edusti 4 koiraa, joista ekana Miian kans kehään pääsi Möhkis. Möhkiksellä oli selvä silmäpeli yritys tuomarin kaa ja kyl se onnistuikin. Saaliina AVO Eri 2 + SA ja PU3 kera vara-sertin.

Sitten Möhkiksen veli Gontzo. Tää äijä otti hommat coolimmin ja tuloksena AVO eri3 + SA ja PU4

Narttujen puolella meitä edusti Nasu avoimessa luokassa tuloksella Eri2 + SA.

Ja tottahan toki mukana oli Kaino-Vieno valio luokassa. Mamin ollessa rampa hoito handlerin hommia Miia. Kaino ei ole ihan varma tarviiko sitä naamaa hangata ihan niin tarkkaan...

Mut vanha kehäkettu kyl tietää kuviot ja homma hoitui... Ehkäpä juuri namien toivossa. ;D

Ja sitten taas sitä pönötystä.

Onneksi välillä pääsee juoksemaankin. Kainolla oli aivan upean rennot liikkeet. Taisi olla kivaa päästä kasvattajan kaa irroittelee kehään eikä tarvinnu katsella ryppyotsaista mamia. Myös fyssari käynti oli kerranki just oikeeseen aikaan! Muutenkin Kaino on nyt ollu todella hyvässä iskussa. Helteet on vissii helliny lihaksia.

Vaikka oma koira kyseessä, niin onhan se äärettömän kaunis!!!! Oli tuomarikin ihmeissään että vajaa 7 vuotias mammakoissu kyseessä. Ei ollut heti uskoa todeksi! Ja sekös aina mieltä lämmittää kun koiran kuntoa kehutaan. Kainon tulos VAL Eri 2 + SA PN3. Ei hullummin nuorten koirien seurassa!

Kaikkilla kun kehä meni nappiin saatiin me kasvattajaryhmä kasaan. Siinä kun ei tarvinnu juosta kinkkasin minäkin esittämään Kaikun. Kuvassa vasemmalta Möhkis, Kaino, Gonzo ja Nasu. Tuloksena kp ja sijoitus 2.

Ja sitten hirmuisella kiireellä ranskiskehään missä urokset olikin jo alkanut kun päästiin paikalle. Maisa nappasi jälleen erin ollen oman luokkansa 3. Tuomari iahstui tyttöön niin paljon että kävi vielä lopuksi sanomassa I love u dog! =D Kuulema odottaa että saa vielä hieman lisää massaa. Maisa olikin nyt viimeistä kertaa junnuissa ja siirtyy seuraavaksi kisaan isojen kehiin.

Ja Tietysti Umpestakin piti ottaa posetuskuvat! Jotka Umpe hoiti Umppamaiseen tyyliin tyylillä. =D

Saatiin me näinkin upeita posetuksia pimusta irti! Jälleen ei voi kuin ihastella omaa koiraansa... ;D

Menomatkalla en uskaltanu pysähtyä pahaonniselle teboilille, mutta palatessa kyllä. Vielä kertaalleen onnellist koiraparkkiasiakkaat. Tää on kyllä niin hassu P-paikka, mut kyllä tuolla menee ihan kiva pikku polku koirille.

Tässä vielä Kainon arvostelu:
7 years old. Very good condition. Nice topline. Underline correct for her age. Beatiful head. Correct bite & ears. Very nice movement and presentation.
Tuomarina Ehrenreich Günter

Hoidossa

Pimuilla oli keskiviikkona oikein urakalla kaikkea kivaa. Aamu aloitettiin Kaisanluona hoidoissa. Vastaanottokomitea oli näin super iloisen näköisiä poikia.

Tosin M oli sitä mieltä et amazoonit on vain ja ainoastaan hänen ja blokkasi naperon sivuun. Tai napero ei vielä ole oikein päässyt muhkujen makuun. No kaikilla on oma naismakunsa. ;) Mut Ume oli ihan villinä ku näki Mököä piiiiiiiiiiitkästä aikaa. Hoitokin sujui mallikkaasti ja me sai kehuja kasvaneista lihaksistaan. On tassupohja tuottanu toivotunlaista tulosta. Ei kait se auta ku mamin nyt talvella siirtyä pois mukavuus alueeltaan ja ostaa sarjalippu vesitankkikävelyyn. Tankki kun on noille polvivammaisille uimista parempi vaihtoehto puhtaampien liikeratojen vuoksi.

Tietysti Kainokin pääsi Kaisan hoiviin. Hyvässä iskussa oli matamikin. Kiloja saatu pois ja pöhö laskenut. Sit me Kaisan kaa haluttii olla samiksia ja tehtiin somat paketit varpaisiin. No ei sentäs. Kaisa oli telonu omansa jo aijemmin ja minä ti iltana pamautin varpaani portaissa oikein kunnolla ovenpieleen. Rusaus vain kuului ja matkanteko tyssäsi siihen. Ume tietysti näki jotain kivaa siinäkintilanteess ja tuli tennari suussa höseltää mamin kimppuun. Piti sen tuskan huudon seassa sit huutaa pienellekki et antaa vähä tilaa... Ke aamuna varvas olikinjo ihan musta. Hieman on kävely ollu tuskaista. Mutta tietysti kun fyssarilla oltiin sain minäkin soman paketin ja pakkausvälineet kotiin vietäviksi. Samoin terveyssandaalit. Tunnetusti kun en kävele kuin korkkareilla... Siinä ollu kavereilla naurussa pidättelemistä ku nähneet mut kinkkasemassa sandaaleilla... =D

Illalla pimut pääsi sitten aktiivi koiralle treeneihin. Tai kaino pääsi ja kaduin illalla sitä katkerasti... Eiköhän ulos mennessä nti päättäny tehdä koikkaloikkaset ja mun varvas napsahti taas. Toisaalta lopputulos oli että jomotus laski... Olisiko napsahtanu paikoileen yms. Mut kipee se vieläkin on!

Koska kävely on ny mamilla super hidasta ollaan käyty metsässä että vähän saa pimut liikkua ripeämmin. Mutta kuten yleensä matka taittuu rauhallisesti pikku paineilla tauotettuna. Tällä kertaa metsästä kuului jotain tosi outoja jäniä ääniä. Paluumatkalla kuulin minäkin ne. Olisikohan joku metsäkone ollu puuhassa...

Tässä se paini osuus... Ikinä ei ne juoksuosuudet tallennu kameraan...

Ja Umen tuumaus hetki. Tytteli on kyllä väillä hassu näiden fiilistelyjen kaa. Tykkää katsella ja kuulostella luontoa. Ei siis onneksi jää ajatus jumii...

Illalla sittenunet on maittanu kun yöt alkanu viilentyä. On kyllä itsekki vetäny tosi pitkiä unia. Kohta jo liikaakin. =D Kaino on viihtyny omalla sohvallaan...

...ja Umppa korissa.