TOKO Kannus 12.11

Eih, ei vieläkään sitä ykköstä! Meidän pitkäaikainen toko-koutsi Jennikin jo kyseli et montako starttia meillä on voittajassa... Huh pitäisköhän ne laskee... en taida uskaltaa, mut piiiiiiiiiiiitkä rivi niitä on. =D

Kannuksen totuttuun tapaan kisat oli hienosti järkätty ja liikkuri oli tehny ihan huipun kehän! Me tykättiin!!! No ennen ku päästiin sinne asti oli kauheaa huomata et tulin aikas viimetippaa paikalle ja kaikki jo odotteli mua paikalle. Aikataulut oli n. 30 min etuajassa. No ei muuta ku Mupotin pika pissalle ja suoraan kehään. Siinä ei taas ehtiny kauheasti jännitellä!

Kehä alkoi perinteisesti paikallaanololla. Ilmeisesti se oli tarkoitus pitää myöhemmin, mut häiriökoira halus päästä jo kotiin. Me oltiinkin ainoat kisaajat ylemmissäluokissa. Tuomari kysyi multa liikkeen jälkeen että "onko tällä hyvä hajuaisti?" Hivenen menin kysymyksestä hämmilleen ja änkytin et" ei sillä kyllä taida olla", samalla mietin ettei Kaino ole koskaan  haistellut paikallaanolossa. No onneksi Veijo selvensi asiaa kertomalla Kainon ottaneen hajun musta piiloon ja haistellu mua koko liikken ajan. Sieraimet oli vaa heilunu. =) Kuulema miettii onko mammalla kaikki hyvin. On se Mupotin nii ihana pakkaus!

Kehä aloitettiin noudoilla, hyppynouto, metalli ja tunnari. Tunnarissa Veijo mietti  oliko pari kapulaa jääny alakulmuriin tai johonkin kiinni ku ne liikkui. Kerranki joku hoksaa ettei tuolla  väkäleualla nostella kapuloita vaivihkaa, vaan ne kauhotaan suuhun. :P Kaukot alkoi unilla ja kolmannella istukäskyllä ilme kirkastui ja homma lähti liikkeelle. Tässäkin oli loistava sotkujärjestys ja huomasi et Kaino mokasi sen takia yhden vaihdon, ku oli sitä mieltä et tietää kui tää homma menee. Täytyy siis alkaa sotkee itsekki eikä jumia samaan sarjaan. Oliskohan sitten ollu luoksetulo, joka oli taas hidas ku mikä ja peruasentoa ei ollu ollenkaan. Liikkuri ajatteli ettei meidän eteentulo onnistunu ja antoi ylimääräsen "käsky" käskyn. No ei se siitä huolimatta se perusasento ollu kummonen. =D Lähtökin oli vähän sekava ku liikkuri unohti käskeä koiran maahan. No kunnialla siitä selvittiin. Hassua miten sitä menee jumii ku kaikki ei suju niinku pitäis... Toisaalta siitä himpun rentoutu. ;) Sit siirryttiin istumaan ja se onnistui!!!!!!!

Ruutu olikin taas taattua Kaino kamaa, tosin maahanmenoon tarvi kaks käskyä. Kaino ajautui aikas lähelle etunauhaa ja jäi istumaan. Annoin toisen maahan käskyn ja neito lähti painuu maahan ja veti itsensä sellaselle banaanille ettei ylittäisi nauhaa. Ja ei ylittäny!! Tuomarin ilme oli loistava ku hiippaili lähemmäs katsomaan onko kaikki tassut ruudussa ja älysi et on. =D Kommentoi vielä upeasta pelastuksesta. Sit olikin enää seuraaminen jäljellä ja se meni paremmin ku aikoihin. Meille näköjään sopii et se tehdää vähän vaisummalla vireellä. Nyt pitääki miettiä seukki kisoihin että pitääköhän mun vähän väsyttää Kaino ennen kehää tokottamalla... Saa nähdä riittääkö sit potku loppuun asti. Kokeilemme!

Tässä pisteet liikkeistä:

paikallaanolo           10
seuraaminen              8
istuminen                10
luoksetulo                 5
ruutu                         8
hyppynouto              8½
metallinouto              8½
tunnari                       7
kaukot                       0
kokonaisvaikutus        9

pisteitä    225 ja kakkostulos. Sijoitus 1/1 ja keittiön "palkintohyllyyn" saatiin iittalan kartio laseja. Tuomarina Veijo Kinnunen.

Kisanjälkeen tuomari halusi jututtaa Kainoa ja tykkäsi kovasti tytöstä. Varovaisesti kyseli onko se kiltti. =D Pikku Mupohan laittoi super hurmuri vaihteen päälle ja hurmasi tuomarin ohessa liikkurinkin. Paljon tuli siis ylimääräistä ropsuttelua tytölle ja Kaino nautti!

Patjanvaihtoviikot

Nyt kun mami on ollu lomalla ja sen sivuoireenahan tulee aina tätä lisä energiaa, on tytöt saaneet nyt patjapäivityksiä ulos ja sisälle. Kainon "kömmänän" patja on kohtuu vasta päivitetty, mut päälinen on ollu jo ihan loppu. Vanha päälinen alkoi jo pölyttää pahasti joten siivouspäivänä se sai luvan lähteä roskiin! Tästä syystä oli Kainolla se patjakriisi muutamanpäivän. Onhan se järkyttävää kun on vain futoni käytössä! O_o Kaino kun rakastaa tuota portaidenalus paikkaa yli kaiken. No ei hätää mamihan otti ja ompeli uudenpäällisen. Tosin pari päiväähän se otti aikaa. Samalla kankaahakureissulla ostin sitten matskut toiseenkin päälliseen. Se jäi vielä odottamaan uutta ompelupuuskaa...

 Tässä vielä raukeat unet omalla rakkaalla patjalla ja paikalla.

 Näin levotonta se uni on väärällä alustalla ;)

 Tässäpä uusi patjanpäälinen. Himpun siitä tuli iso, kun en älynny et kangas on joustavampaa kuin edellinen joten seukki versio sit pari senttiä pienempi. Tai no kohtahan sen patjan vois päivittää uuteen ja isompaan... =D Tosin aikas tiukka mitta se on tuolla "kömmänässä" ei paljoa isompi enää mahdu.

Tässä sitten tältä päivää. Tytöillä on ollu aina kova kisa kumpi ehtii sohvalle köllimään ulkoillessa. Nyt ei tarvii kisata, kun on omat patjat. Tuossa varastoon kun kannoin puutarhakalusteita, löysin tuollaisen sohvanaluslaatikon ihan turhana. Vieläkö autosta oli jääny kesällä yksi patja yli ja se sattui just sopimaan laatikoon, niin ei muuta kuin mööpleeraamaan terassi uuteen uskoon. =) Noooooo eihän tuo kaunis ole mutta harvoin nämä sisustusratkaisut koiraperheissä ovat. Käytännöllisyys ratkaisee!

 Loppuun pikku piristys meidän suloisen Umppa-Lumpan toimesta. Umpalla oli taas yksi synkkääkin synkempi päivä takana!!! :P

Meillä (sairas)lomaillaan

Nyt onneksi pimatsut on pysyny terveinä ja oli mamin vuoro käydä vaihteeksi leikkauspöydällä. Koska lääkärin määräyksestä on pitänyt ottaa rauhallisesti, eikä juosta sinne sun tänne, ollaan me pimujen kaa otettu todella rauhallisesti. Nooo mamihan tosin pyörähti Tallinnassa mutkin ja pimut pääsi mummolaan hoitoon. Kauheeta... Kaikku olikin nyt ekaa kertaa mummolassa hoidossa. Ilmeisesti kun eka hoitoreissu sujui Kaisan hoivissa sen verran hyvin, uskaltauduin jättämään toistekki Kaikun hoitoon. =) Minullako ongelma???? ;)

Meillä ei siis ole nyt päivittää muita kuvia kuin rennonletkeitä uni pläjäyksiä! Tässä kyllä huomaa tän rodun hienouden, kun ei voi kunnolla liikuttaa ei se kuitenkaan aiheuta sen kummempaa sekasortoa taloudessa. Unta vain riittää enempi. =)

Umppa pääsi jo niin lomafiilinkeihin, että löysi itsensä himpun luvattomilta makuualustoilta köllimässä... Ja tässä nähdään taas johdonmukaista koiran koulutusta: eka haetaan kamera ja toivotaan parasta ettei luvaton tekeminen olisi loppunut tällävälin ja sitten komennetaan koira sängystä pois.

 Ja rennosti luu ulkona. HUOH! ja unille.

Himpun pelkään Umella olevan valeraskaudenoireita... Sen verran on lelut ollu nyt rakkaita. Isänpäivillä käydessä "mummolassa" kävi Umppa pelastamassa unohtuneen fanttinsa mukaan. Mietittiin et mihin se sujahti ja kohta onnellinen tytteli tuli pikkufantin kaa takaisin. =)

Umelumella alkaa tyynyn kanssa olla jo hieman herra Paronin kaltaisia tapoja...

Mietin pitkään et enkös ole jo tallaisen kuvan laittanu tyrkylle ja muutamaan kertaan vaihtelin kuvia näytöllä kunnes älysin että koira kyllä joo näyttää ihan samalta mut sohvalla olevat peitot on erit. =D Vissii hyväksi havaittu asento!

Kaino-Vienonen ei ole jääny junioria huonommaksi asennoissa. Tosin Kaikkua kohtasi kauhea patja kriisi, mutta siitä myöhemmin lisää... Mutta onneksi olkkarissa oleva Kainon oma sohva on nyt ollu enempi käytössä, kun mamin kotona ollessa on koko huussolli käytössä. Tälle sohvalle on Kaikulla aina kova kiirus unille. Jatkuvaan käyttöön kun Kaino ei enää sellaista voi saada. =/ Pentuna olleen korvatulehduskierteen syyksi paljastui nahkasohvalla nukutut yöt! Onneksi joku oli joskus jossain vainkannu et jollakin on joskus tullut makuualustasta jotain ongelmia. No kokeilin pariyötä ja PIM oli punoitus hävinnyt ilman mitään lääkekuureja. Sama temppu on tepsinyt muutamalle muullekkin korvaongelmaiselle tai muuten rauhattomalle nukkujalle. Samanmoisen tarinan olen kuullu koirasta jolla aukesi huulet ja ikenet ja syytä tutkittiin hartaasti. Syyksi paljastui juomakupin materiaali. O_o Joskus sitä vain ihmettelee tätä maailmaa... Asiat on usein yksinkertaisempia kuin uskoisi!

Loppuun vielä kuva mun monenvuodenmittaisen haaveen toteutumisesta. ;) Joskus miehet vaan osaa yllättää positiivisesti! Tarina kukkien takana on se, kun olen joka Tallinnan reissulla haaveillu saavani kukkia siitä upealta kukkakauppakadulta (Tallinnassa käyneet varmisti ovat pistäneet merkille vanhankaupungin laidalla olevan upean kukkameren!). Nyt tää haave siis toteutu ja kukat säilyivät hyvänä kotiin saakka ja piristävät vieläkin mieltä ja saavat hymyn huulille. ;) Nii ja mainittakoon, ettei kukkien saamiseksi tarvinnut kuin pieni vihjaus... Oikeasti!

TOKO OKK 27.10

Taas kävimme koittamassa onneamme kisoissa ja ei se taas ihan putkeen menny. Jo lähtö kisoihin oli kaamea ja jännityksen täyteinen... Näin koko yön painajaisia kisoista, millon liikkuri ei ollu liikkuroinu meille kaikkia liikkeitä ja milloin olin jättäny kaikki kamat kotii ja olin kisapaikalla 7 min ennen suoritusta... Huoh... tunnelmat oli siis katossa jo kotoa lähdettäessä. En vain olisi kelojen siirtoa stressannu... ;)

Vielä ennen omaa suoritusta olin ihan paineessa kun edellinen koirakko oli aikas levoton. Suorastaan pelotti mennä paikalleen makuun kun koira tullessa oli enempi ku kiinnostunu Kainosta ja haahuili omiaan. No kyllä se siellä vaaditut minuutit pysin, mutta heidän oma suoritus loppui jo pariin liikkeeseen koiran jumitettua ja lopulta karattua kehästä. Siinä mä sit yritin häkillä olla suojana ettei ammu sinne, "onneksi" matkalla oli toinen koira jonka luo koira jumitti ja kaverini blokkasi reitin juuri kun koira oli jatkamassa matkaa eteenpäin ja omistaja sai koiran kii. No näissä tnnelmissa sit lennnosta kehään. Teitty seli seli ja oppia ikä kaikki. En ihan saanu ajatuksia kuriin joten alku kehä oli kaamea. Kaino vain laahusti eteenpäin ja roikkuin mukana. VAisu tyttö oli ollu jo lähdettäessä, mut uskoisin oman jännityksen olleen suurin syy. Kaino kun lukee mua niin valtavan hyvin! Yritin tsempata Kainoa koko kokeenläpi epätoivon vimmala ja unohdin meidän kaikki pikku nikisit kuinka saada Kaikku filiksiin. Tuo tsemppaus ku vain pahentaa asiaa.... No ens kerralla sitten.

Saatiin kuviakin kisoista ja oli se tyttö paikka paikoin siis ihan kuvattavakin. Kiitos Tiina Ahvenlampi kuvista.=) Okkn halliahan on ihan kauhea kuvauspaikka joten ihanaa et sain edes muutaman kuvan muistoksi!

Vähän kontaktia alkuun..

 Ja vissii joku liike onnistunutkin kun niin hymyilyttää! =)

 Ruutuun menossa

 Ruudussa

 Ja takaisin.

 Kyllä näköjään edes pätkä on seurattu suurinpiirtein kohdilaan...

 Tunnari. Tuomari kehui kuinka hienosti Kaikku alapurenaisesta leuastaan huolimatta kauhoi kapulan suuhunsa. =)

Tässäpä pisteet:

paikallaanolo   9  (lonkka asento tuli jossain kohdin ja hidas maahanmeno)
seuraaminen    7 (siis kauheeta haahuilua ku mami ihan paneessa)
Istuminen       0  (ei menny vaikka pysähdyin.... no kuite sit meni jollain käskyllä. tää leviää nyt käsiin tää liike, taas... =/ )
Luoksetulo     6  (niin surkea perusasento, joka vei kuulema paljon pisteitä. Topit ok)
Ruutu             10 (musta laiska, mut aina meidä bravuuri =) )
Hyppynouto   9  (pientä kapulan pyörutystä ja vino perusasento ja sais olla palautus koko matkan laukalla)
metallinouto    9½ (pientä kapulan korjailua suussa,  mut upea palautus)
Tunnari           9½  (sama ku edellä)
Kaukot            0    (eka istu 3käskyä ja  1maa lisäkäskyllä, se ei si  muuta tarvinnu. Upeita vaihtoja välissä!)
Kokonaisvuikutus 7 (sitä ku piti tsempata koko kisan läpi... muutoin tuomari kyllä tykkäsi taas)

pisteitä 210 ja 3tulos. Sijoitus 2/3. Tuomarina Heli Kelhälä. Itseasiassa yks mun suokkari tuomareista, joten tuomarin muutos kisoissa oli ihan jees juttu. Ei sillä et  tykkään kyllä alkuperäisestäkin tuomarista myös paljon. Kisoissa oli viimehetken tuomari muutos.

Palkinnoksi onneksi saatii muki. Just kun niitä sit aloin kerätä, on ne ollu  loppu parikertaa. =) Pikku natinalla löydettiin sit laatikon pohjalta muki hyllyy. =D