Uusivuosi ja uusia kujeita

Näinhän se joka vuosi tuppaa olemaan. Tosin tää koko porukan sairastelu vuoden vaihteessa voi jo vaihtua uudeksi kujeeksi eli et terveinä oltais. No vaikka mami on maannut ihan voimattomana sängynpohjalla ja joutunu oleen pois töistäkin, ei se treenejä ole hidastanu. Tai siis on, mutta ei estäny. =D

Umen kans kävimme kokeileen Rally-Tokoa ja hui, me tykättiin siitä!!!!! Mamihan on ihan solmussa kylttien kans, mut Ume selvästi tykkäs lajista. Vieläkö mami muistais et nyt saa höpöttää ja huitoa mielin määrin. Tai ainakin näin alussa. Mestariluokassa alkaakin se mun rakastama nillitys. =D =D tykkään. Näin nopeasti yhden kerran jälkeen hauska laji jossa todella luokkavaihdot tuovat lisää haastetta. alemmat ovat kyllä mukavan letkeitä ja sitten kun osataan aletaan nillittämään. Päätin jo et tässä on kainollekkin hyvä eläke harrastus ja os me ei sitä TVAta ikinä saada, voihan sitä yrittää koularia tästä. ;D

Nillityksestä puheenollen, mulle viimein selvisi et uudet tokon sääntömuutokset koskee myös EVLää!!!! Mä luulin et pystyi huokaseen helpotuksesta, mut toisaalta olin jo ihan liekeissä tästä hyppy ohjatusta. Jeee.... Tässä linkki liikkeeseen. Me jo vähän Kaikun kans tätä tapailimme ja hienosti se pimu täs hoksi. Otimme kyllä ilman kapulaa... Mutta tuskin on iso juttu nakata se siihen mukaan. Jos jotain etua oudoista treeneistä niin tälläiset ei tuu shokkina. Niin ne haitta puolet on ollu omituiset ratkaisut koetilanteessa... =D

Nyt jäämme nauttimaan rakettien paukkeesta pimujen kans. Onneksi meillä ei kumpikaan niistä isommin välitä. Umella hieman pissaamis keskittymiskyky herppas ku piti katsella ja kuunnella, tosin siihen riittää välillä pikkulinnut ja syksyiset lehdetkin. Ajatus ei vaan pienellä aina pysy kasassa. Kaino puolestaan piehtaroi hangella ja nautti olostaan rakettien poksuessa ympärillä. Oli varmaan mielissään kun mami kerrankin pihalla mukana, kun ollu tosiaan niin poikki taudista et nakkonu pimut aina keskenään pihalle.

Ai tärkein oli unohtua. Kaino ollu mulle päivän ihan möksis kun jäi eilen yksin ja läksin Umen kaa treeneihin. Normisti sängylläkin (nyt kun mami kaivannu TLCtä oikein roimasti saanu olla vieressä) röhnöttää keskellä sänkyä ja ihan kylessä kii, viime yönä käpertyi ihan toiseenlaitaan jalkopäähän pikku kerälle ja nukkui koko yön siinä. Onneksi nyt alkanut jo lämmetä mulle taas. Huomenna sitten laatuhetkiä metsässä, vaikka nämä keuhkot kassissa mukana!

Mallipimut

Tuossa alkutalvesta/loppusyksystä mainostin että kävimme pimujen kanssa vähän valokuvattavana. Tän vuoden pimupäivyri onkin sit laadukkaampi ja erilaisempi ku aijempinavuosina. Itseasiassa pimupäivyri ON tänä vuonna erilaisempi, kun saimme Kaisalta ihanana muistokalenterin yhteiseltä taipaleelta. Näin tän vuoden kalenterissa on myös pojat Mökö ja Jymy hyvin edustettuina. =) Ei voinut kun hymyillä kun tuli muistot mieleen kalenteria katsellessa.

Mutta asiaan eli meihin. ;D Tässäpä nyt sit kuvapläjäytystä oikein urakalla!

Ja loppuun mun suosikki yhteispose. 

Kuvat Renne Ahlqvist

Jouluposetukset

Tänään oli ohjelmassa normi metsäilyn lisäksi jouluposetuskuvien otto. Ja kuinka arvata saattaa ei Umppa ollut yhteistyökykyinen tälläkään kertaa... Tuloksena oli haravointi urakka, kun kamera katosi jonnekkin kinokseen. Onneksi se sieltä löytyi ja nyt kuivaa tuossa pöydällä osina... Huokaus... Olin kyllä sen verran kiukkuinen tapauksesta, että Kaino pääsi etsinnän ajaksi sisälle lämpimään, kun Ume joutui etsimään sitä kaverina (lue pysymään pois haravoinnin tieltä!).

No toisella kameralla sain muutaman kuvan sitten napsastua, mutta ne metsä kuvat joulun tienoilta on nyt panttivankina siellä toisessa kamerassa. No tässä kuitenkin uljaat joulu-pimut.

Metsäänkin taas suuntasimme. Tällä kertaa ilman poikia, kun Jymyn  ja Mökön kans olemme nyt muutama päivänä käyty kimppalenkeillä. Pakkanen on ollut ihanan kirpsakka n. - 15 asteen tienoilla. Jouluaattona kun päästiin jo yli tai siis alle -20! Umea kun tuli taas parjattua, täytyy kertoa että näillä kimppalenkeillä on Ume ollut ainoa jonka nimeä ei ole tarvinnu moneen kertaan huudella. Kaikku on vielä vähän hapan Jymyä kohtaan ja opettaa pojalle kuinka vanhoja rouvia lähestytään. Jymy taas välillä kyllä lällättelee rva koiralle niin, että meidän täytyy Jymbelle välillä sanoa ettei se käy laatuun. Hra Mökö puolestaan on intohimoisesti pitänyt kiinni jäniksenjalastaan sekä protestoinut lumipaakkuja tassujen välissä. Ume on siis ollut ainoa tasainen kävelijä. No kerran alkoi vähän viirata ja kiusattiin tätiä hihnassa, mut muuten ei voi kuin kiitellä!

Umppa, se on out... eiku uniikki

Jouluaaton olimme pimujen kanssa mummolassa. Pimut taas tykkäs ku lahjoja ja nameja sateli. Pimut saivat uudet hienot lelut. Umppa nuorimmaisena sai valita ekaksi omansa ja nuoriso valikoi tietysti tuon playboypupu hahmon. =D Lisäksi lahajasäkistä löytyi nakkipaketti, jonka Umppa tyhjensi niin sanotusti ykösellä Ykä-ukin avustuksella. Ukki laittoi n.5 nakin nipuissa Umelle setin suuhun ja Ume imeskeli nakit sisuksiinsa ahnaasti. Kainolle jäi vain pari kalkkuna siivua lohdutukseksi.

Kainolle jäi näin ollen tuo iso keltainen nalle. Tosin Kainolla on oma pervessionsa keltaisille leluille. ;D Harvoin enää lelujen kans tuusaa, mut aurinkotyynyt ja -reppu on vieläkin ihan supereita! Pirjo-mummi olikin ihan innoissaan kun Kaino jaksoi kanniskella omaa leluaan pitkän tovin.

Kotona odotti sitten lisää paketteja meille kaikille. Tässä Kainon jo tovin kuolaamat kanafileet. Nyt on iltaherkkuja hetkeksi.  Joulun kunniaksi sai kaino ihan kaksi. =)

Koska Umppa on perheen kuopus oli paketteja vähän enempi. Uusi laatikollinen mahalevyjä ja Rapsu. Mami sai hyviä säväreitä sohvalla kun Rapsusta pääsi ääniä. Rapsun sisällä on tyhjä muovipullo joka rapisee kivasti.

 Tuossa jo aijemmin julkaisin Umen passikuvan ja nyt jouluna sain kuulla tarinan kuvan takaa. Umen lempipuuhaa mummolassa oli ollut ukin tuijotus. Kuulema Umella oli vakipaikka mihin hän istui ja alkoi tuijottamaan ukkia sinnikkäästi tai jos ukilta itseltää kysytään niin ihailua katseessa. No onhan se hyvä että koira osaa keksiä ihan itsenäisesti tekemistä. =D Ume on nyt aina tykänny katsella milloin telkkua ja milloin itseään peileistä tai heijastavilta pinnoilta ylipäätään. Tää kuva on siis Umen vakivaklauspaikalta.

Tietysti piti toivoa Kainosta samanmoinen "WANTED"kuva. =D