Pääsiäisen viettoa

Kävimme pitkästä aikaa tyttöjen kanssa mökkeilemässä saaressa. En edes muista milloin olisimme käyneet. Alkuu hieman jänskätti, kun kuulin naapuri mökkiin ilmestyneistä koirista, mutta ihan suotta. Kaksi upeaa nöffi poikaa siellä vain flirttaili tytöille. Josko heistä saataisiin mylläys kavereita jonain päivänä. Nyt ei tuttavuutta lentosuukkoja lähemmin tehty. =) Pari päivää kului tietty terassilla auringossa tokoillen ja pitkillä lenkeillä jäällä. Käytiin ihan naapuri saaressakin katseleen nähtävyyksiä. Nyt on akut ladattu urbaanielämään koko narttukatraalla. ;)

Onneksi kameran olin muistanut ottaa mukaan, joten tässä taas kuvasaalista pyhiltä.

Tytöillä oli taas ehkä jopa paremmat matkustusoltavat kuin mamilla, =)  eivätkä taas olleet milläskään oudoista kyydityksistä! Ume matkusti perällä suuremmassa hytissä.

 Kainolla oli taas pienempi hytti, mutta kattoikkuna käytössä. ;)

Tälläisella virityksellä olimme siis liikenteessä. Hyvin tuntui toimivan.

Eka päivänä nautiskelimme upeasta auringonlaskusta merellä.

Harmi ettemme ehtineet kuvata laivaväylän vieressä olleita jäälohkareita aijemmin... Kimaltelivat alkuun todella upeasti. Tietty kun kameran kanssa saavuimme, oli aurinko jo laskenut liiaksi =/

Takana oleva merimerkki oli alkuun aikamoinen kynnyskysymys Kainolle... Se kierrettiin turvallisen noin 50 metrin turvavälillä. No toisella kierroksella ei siihen kiinnitetty mitään huomiota! =D Hassuja ovat!

Aamulenkillä käytiin katselemassa naapurisaarta. Vauhtia riitti menomatkalla ihan riittävästi... ;)

Ja vauhdin lisäksi tietysti välillä piti painiakin. Ylläri! =D

No tämä oli ylläri. Täti suostui sekunnin oleen alimmaisena, mutta painotan sanaa sekunnin!

Pelkkä jäällä kävely käy vissiin pidemmän päälle tylsäksi ja tytöt oli ihan villinä, kun päästiin perille ja maata näkyviin ja tassujenkin alle. Niin ja ennenkaikkea niitä hajuja!!!

Mutta kyllä hiihtäjät on kummallisia toteaa Umppa. Umpirämpiä hetkenmatkaa ei mihinkään ja takas... Hiihtäjistä puheenollen kuulin varmaa ekaa kertaa kun Kaino haukahti! Kävelimme iltalenkillä porukoita vastaan, kun palailivat hiihtolenkiltä. Hetken Kaino katsoi urhoasennossa "mitäs noi on" ja poksahti. =) No sitten älyttiin, että mummi ja ukkihan oli vaan yrittäny naamioitua!

Poukamasta löysimme hassun yksinäisen koivun, jonka juurella tietty piti posettaa. No huomasin kyllä heti kuvattuani, ettei se tästä suuntaa ole normi koivua kummempi... Nätti kuva kylläkin tuli. =)

Tässä puu sitten ilman koiria. Tuossa ei oikeesti kasvanu muuta ja rinteessäkin olleet puut oli havupuita.