Ritiratirallaa vain! Tää kylmyys alkaisi jo riittämään jos minulta kysytään ja uskon että pimutkin yhtyvät tähän toiveeseen. Ume ei edelleenkään pidä takeista ollenkaan, Kaikkua ne ei haittaa eikä hyvin topattuna kyllä haittaa ne pakkasetkaan. =) Pakkaskelien hienoushan on upeet maisemat nähtiin viikolla jopa sateenkaarikin ja tuo metsäpalon näköinen on aurinko. Ihanaa! Yöllä onkin sit saanut ulvoa upeeta kuutamoa.
Kaikulle sattui lenkillä hivenen "hankala tilanne". No menoa se ei haitannu ollenkaan, mutta ajattelin kuiten nykästä kepin pois hanurista hankaamasta. ;) Takkikelien huonopuoli kun ne tahtoo välillä olla mitenpäin milloinkin. Tänään Kaino tuli yläkertaan ja kuuntelin että askeleet oli jotenkin erilaiset portaissa. Neiti oli saanu takajalan tungettua BOTin häntäaukosta ulos. No pystyi sitä selkeästi liikkumaan noinkin.
Vähän se pakkanen vetää suupieliä alaspäin.
Umpalla sitävastoin vauhtia riitti. Kaino katselee kauhuissaan toisen menoa. Ume on sen syksyisen eksymisen jälkeen uskaltautunut kirmailemaan metsässä, ehkäpä Ume oppi pitämään meitä nyt paremmin silmällä ja hoksasi että metsäilystä saa näin enemmän irti.
No kyllä se tätinkin välillä innostuu antaa kakaralle kyytiä.
Uljasta posetusta...
...ennekuin alettiin metsurihommiin.
Ume totes ettei tädin tuusaamisesta tule nyt mitään ja päätti hoitaa homman ihan itse.
Eli näin se hoituu, nips ja naps on keppi poikki.
ja parissa muussakin osassa. Kaino löysi itselleen oman pikkukepin mitä järsiä.
Tän keppisession jälkeen koettiin pieniä kauhun hetkiä kun olin jo itse jatkanut matkaani kun katsoin taakse ja älysin että pimut katsoo jotain selvästi merkaten. No sit näin koiran ja sen perässä auton. Ei muuta kuin käsky omille odottaa ja katsoo voiko tilannetta pelastaa mitenkään päin. Ei voinu vaan koira päätti lähteä tulemaan laukalla tervehtimään pimuja, ei auttanut kuin vapauttaa omat käskyn alta. Kainohan tunnetusti on Neksu mummilta oppinut että tutustuminen hoidetaan teekupin ääressä ja moiset julkeat päälle jyräykset torpataan heti. Onneksi kyseessä oli luennollakin useasti yltiösosiaalisena mainostettu lapukka joten tilanne oli ohi pienellä rähähdyksellä. =) Huh kun ehdin jo säikähtää. Umehan oli vain liekeissä menossa leikkii mukaan ja oli alahuuli mutkalla ku täti ei sit niin leikkituulella ollutkaan. No samassa mies sai ajettua meidän luo autollaan ja nousi sieltä ulos. Pimuthan oli sitä mieltä et siis vitsit miten hienoa että tääl metsässäkin on joku heitä ropsuttamassa. Lapukka raukka yritti muhkupyllyjen takaa päästä oman iskän luo, mut pimut oli sitä mieltä että jos metsässä on joku se on heitä varten ja piste! =D Vaihdoimme siinä muutamn sanan ja mies kehui että on vantteria koiria. Itsellä kun oli jo kiire töihin huhuilin pimut mukaani ja mies nappasi omansa autoon ja tilanne oli sit lopullisesti ohi. Kaino vain oli ihan mieli maassa hetken kun piti lähteä. =) Oli mukava taas huomata että ihanhan nuo on yhteiskuntakelpoisia olioita. =D
Seuraavana päivänä suuntasimme samoille reiteille ja nyt ei yllätyksiä tullut. Pimut tosin näkivät pellolla jotain todella mielenkiintoista, mitään siellä ei kyllä minusta näkynyt...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti