Talossa on hiljaista

Nyt on taas tainnu käydä niin, että mami on vähän innostunu tän liikunnan ja treenauksen kanssa... Talossa on tän päivää ollu hiiren hiljaista. Tosin en tiedä kuka tän sanonnan on keksiny, kun pari kertaa on joku hiiri pitäny katolla sellasta meteliä ettei paljon nukuttanu!!!! Ja meillähän ei mamille ryppyillä... metelit on aina saatu loppumaan. =P

Mutta tänään oli sit varattu Doganttihalli ihan vain meidän käyttöön heti aamusta. Sinne siis suuntasimme herättyämme. Ume oli ihan huippu, "napa" treeni meni jo ihan huipusti! Pimu hakeutuu tökkään kuololla navan kohdalla olevaa nyrkkiin., hoksaa jopa jo istuakkin ennen tökkäystä! WAU!!!! No se juoksun opettelu ei sit ollu niin lennokasta... Tämäkin päivä on nähty että opetan koiralle juoksua. Ume kun laittaa liinat kiinni jos mami ottaa yhtään juoksuaskelta! No pannasta kii, pari juoksuaskelta ja nami lensi -> Namin lentäessä Umppa viimein juoksi. =) No kyllä tämä tästä vielä suttaantuu!

Kainolla olikin sit ihan liikaa puuhaa kun mami innostui liikaa. Onneksi olen ottanu vihon taas käyttöön mihin kirjoitan aina treenin osa-alueen jälkeen mitä tein ja miten meni. Vähän tuli siis liikaa otettua... Alkuun ihan vain kontaktia ja sit putkeen ruutu, ohjattu ja tunnari. Vähän oli ruudun merkki hukassa kun se ohjatun merkki oli siinä matkan varrella vähän niinku tyrkyllä. No kävin näyttään oikean niin heti sujui vauhdilla. Ruutukin oli hukassa kun unohdin käyttää oikeaa pysäytys käskyä, mutta hienosti Kaikku itse ratkaisi ongelman. En edes ehtiny (onneksi) antamaan uutta käskyä kun neiti pälyili ympärilleen ja bongasi ruudun. Ohjatun vasen löytyi hienosti vaikka oli siinä ruutunauhassa taas kiinni. Tää on nyt hallussa, naknak. Tunnari taas oli ihan sökö hallissa. Taitaa olla siitä hajuja tai jotain. Oma löytyi mut piti vielä tarkistaa naapuri kapula ennen tuontia. Tässä kohdin oli palkka.

Seuraava setti alkoi häiriöseuraamisella (kenttä oli täynnä leluja, kapuloita ja tötteröitä), joka oli muuten ok, mut juoksu osuus kamala. Niinpä otettiin siihen vähän namipallolla ja putkella vauhtia. Käytin myös "juostaan" käskyä ihan uutena. Ilme kirkastui ja paikkakin pysyi paremmin. Kaket oli kans väsyt, tuli niitä valumisia maahan. Tuli siis todistettua, että se se on kisoissakin. =/ Huoh... Onneksi kohta on vire koulutusta tiedossa. Putkella otin myös yhden topin loppuun, joka oli hyvä. Tässä kohdin Kaikun silmät jo haritti ja olin itselleni vihainen kun taas lähti lapasesta. Olihan eilen se rankka lenkki pohjalla. No illan saavat uinua.

Ume vaan ei ihan hoksi kuinka sohvasta otettaisiin kaikki ilo irti. Ilmeisesti tää asento on nyt se THE oikea kun näin Umen aina aamuisin löytää.

Tai no eilen illalla kun tulin alakertaan istui Umppa yksin sohvallaan ja mietti syntyjä syviä. Me oltiin Kainon kans siis yläkerrassa...

Mutta voimmeko syyttää pientä... Täti kun on ollu kori varkaissa useanakin iltana. Tää kuvio on jo aikas vakio kamaa meillä.

Ja Kaikku rakkaan aurinko tyynyn kanssa. Tää on niin supersuokkari kuten olen useaan otteeseen mainostanut. Uusi aurinko ei ole yhtään niin ihana kuin nämä vanhat!

Torstain liharekka reissusta unohtui kertoa, että törmäsimme naapuriautossa ihanaan bullmastiffi-pitti mixiin. Pittiä tuli äidinpuolelta vähän. Virtaa pojassa riitti aikas paljon, liikkeet olikin himpun terävämmät ku normisti. Kuono oli tietty kans pidempi ja nahka napakampi, mutta ne silmät ja katse oli ihan bullmastiffin. =) Omistaja oli vähän äimistynyt Umpan koosta ja rintakehästä... Kysyikin ekaksi onko mulla mastiffeja autossa. =D Umppa olikin jo hetken posettanu takaluukku auki ja keränny ihailevia katseita osakseen. Kaikku raukka jäi nyt nuorison varjoon...

"Jäällä"

Mehän ei niistä huonoista keleistä lannistuta ja päätimme lähteä sunnuntai viettoon jäälle. No ajatus oli ihan kiva, aurinko paistoi ja yön myrsky alkoi hellittämään... Niin... se ajatus... Alku oli kyllä todella takkuinen. Jäälle kahlattiin kinoksissa, kun se kelkkajälki sit tuli eteen minne suuntasimme olikin se latu. =/ No ei menty vaan taiteiltiin siinä laidalla. Kun sitten kunnon jälki löytyi päästin pimut irti ja lähdimme liikeelle. Tai näin luulin... Jonkin aikaa käveltyäni huomasin että minulla on vain yksi koira, Kaino. Ume patsasteli lähtöpaikalla! No vähän jo siinä kohdin kiukkukäyrä kuohahti. Ei muuta kuin hakeen Ume. Ume oli sitämieltä ettei tule ja PISTE. Taivas oli täynnä niitä varjoja... No Umesta kiinni ja matka jatkui... Kunnes Kaikku keksi vieressä menevän ladun ja päätti kävellä siellä. Ei hyvä! No Kaikku pois ja Ume siinä kohdin päätti mennä tilalle. kyllä siinä kohdin ne V-S-Pt raikui, enkä nyt tarkoita näyttelyjuttuja! Jälkeenpäin tuli mieleeni, että tuolla jäällä ne äänet kuuluu aikas hyvin ja kauas... Toivotaan ettei montaa lapsiperhettä ollut lähistöllä. =D No koirat hihnaan ja menoksi, kunnes latua ei enää näkynyt. No heti samantien tuli aallonmurtajan takaa ihmisiä, joten kohteliaisuus syistä koirat taas kiinni. Arghhhhhh... ja samantien muuttui kelkkaura tälläiseksi kävellä:

 Siis toivotonta!!!! Vaihdoimme muutaman sanan vetisistä keleistä ja molemmat saimme tietää ettei se tule paremmaksi muuttumaan, he kun tulivat sieltä minne me olimme menossa ja päin vastoin. Mutta sitkeinä me vain jatkoimme matkaa ja mielikin kirkastui jossain kohdin kun pohja oli välillä ihan ok kävellä! Sehän tarkoittaa vain yhtä asiaa: Mylläystä!!!!

Ume jälleen elementissään... =P

Kaikku oli kyllä hauska jäällä. Yhtäkkiä neiti alkoi ihastella auringon laskua.

Seuraavassa hetkessä pimu juoksi täysillä edestakas ja aina välillä piehtaroi oikein antaumuksella! Hassu. Tää on juurikin sitä mun hehkuttamaa Kaikon paluuta! Ei hetkeen ole entisestä pilke silmäkulmassa jekuttajasta ollu tietoa. Tietty olen laittanu sen normaalin ikääntymisen piikkiin... No nyt tehty paluu!

Ah kuinka ihanaa elämä taas onkaan!!! =D

Ja tässä jälki fiiliksiä kun palattiin takas.

Ja tältä se keli sit hetken päästä taas näytti. Siis se alun kosteus oli todella pientä.. Niin ja mitä tekee bullmastiffit? Askel vakaana kohti sulaa mössä, samalla kun mami yritti johdatella porukkaa kuivemmalle reitille.

Aivan, se mami on nyt ihan toisella uralla menossa. Mut upeen kuvan tästä kuiten sai. ;D

Ja koska me ollaan pimujen kans niin ajanhengessä mukana, niin olihan se pakko räpsäistä selfie koko kolmikosta! =D

Huonoja kelejä ja harrastuksia

Vaikka lunta on tullu ihan tarpeeksi, ei tää talvi ole kuiten talvi... kelit on kokoajan aikas märkiä etten sanoisi. tai jos ei märkiä niin sukat on märkänä jokatapauksessa lumessa kahluusta. No onneksi jotkut muutkin kahlaa luontopolulla niin on jonkinlainen polku missä tasapainotella. =) Tää on kyllä niin huippu olla olemassa näinkin lähellä niin saa pimut myllätäkkin ihan perus aamulenkeillä. Tosin nyt viimeksi ei paljon myllätty ku mamilla oli kauhee kiire... ei töihin vaan vessaan. =D Pimuthan ei moista voinu ymmärtää millään. Lääniä olis vaikka kuinka... mami on jotenkin vaan estyny ku talojakin oli ihan vieressä! Mutta pikku posekuvathan ne piti kuitenkin ottaa. Kaikkukin sai olla hetken ilamn takkia, Ume sai vetää ihan nakuna ku ei ollu paljoa pakkasta! Kainoa takitan aikas hanakasti ettei kasvattaisi ihan julmettua talvikarvaa kun nuo hallit kuiten on aina lämpimiä. No ne pussihousut takareisiin on jo kasvatettu. =)

Tällä viikkoa oli molemmilla pimuilla vipat ohjatut treenit. Kainolla maanantaina Katjan tokot. Pimu oli niin villissään että saatiin meidän tunnari kyllä aikas karseelle tolalle. Mami halus vauhti ja sitä saatiin... =D Laitoimme kapulat pystyssä olevan putken ympärille ja kaikku innostu ihan kympillä. Katja oli samaa mieltä mun kaa, et hienosti Kaikku merkkas sen oman, mut silti piti lähteä sotkemaan muita. siinä sai kapulat taas kyytiä ku Kaikku suoritti tehtävää! pari korjaus sarjaa ja totesimme et hajalla on... Mut loppuun asti Kaikku oli ihan täpinöissään, mikä tietysti sai mamin loisto tuulelle! Itsekseni otin taas sitä ohjattu/ruutu kuuntelua ja hyvin se lähti taas sujumaan. Tosin nyt löyty keskikokoinen joka ei mahtunu suuhun eli taitaa olla turvallisinta kokeessa ottaa se iso, vaikkakin sitä pystyy slaidaan sivulta toiselle... Loppuun oli paikallaanolot ja me otettiin vain se kehäänmeno. tulin niin lennossa paikalle, et Kaikku oli hihnassa vielä tehtävää suorittaessa. Onneksi... Juuri se mun kauhu taas toteutu kun olimme menossa kehään koira räjähti Kaikulle reilun metrin päästä. Mutta mikä hienointa, se oli mami joka nappas hihnan kireälle ei Kaino!!!! Jeeeee!!!!!! Otimme tuomarin tarkastuksen uudelleen kyseiseisen koiran ollessa edelleen samalla paikalla ja Kaikku veti upeassa kontaktissa omalle paikalleen riviin. Siellä sit vapautus ja loppikselle. =D En jostain syystä jääny kokeileen pysyykö koira hallussa, kun koko tunnin oli tehty koikkaloikkasia muita päin....

Umella oli vuorostaan tiistaina vipat rallyt. Ja aikun tyttö oli taas hieno. Fanikerho sai taas uutta ihmeteltävää. Ume kun on ollu vähän semmonen suokkari tunnilla... ;D Alun tehtävänannon ja rataantutustumisen ajaksi nakkasin umen kyljelleen maahan makaamaan. Siellä neiti oli koko sen ajan kiltisti. Kun sit menin innoissaan palkkaamaan suorituksesta, säikähti Ume kun nakki osui huuleen. Ume oli jo nukahtanut paikoilleen. Uskomaton tapaus!!! Rata meni hienosti vaikka seassa oli Umelle uusia juttuja. No alamme harjoitella sivulta seisomaan nousua ja sivuaskelia. Muuten häntä taas viuhtoi ja askel haahuili, kun kerrankin ei ollu sitä hihnaa. Umen ajatus on niin loistava kun se pätkii, kesken hommien saattaa jo ajatus kadota. No hienosti se mamin kiljahduksista sitten aina palaa raiteilleen. Parasta näissä tunneissa taitaa kuitenkin olla, jos Umpalta kysytään, muiden antamat ylimääräiset namit ja rapsut, eikä pidä unohtaa muita koiria. Ume on saanut uuden vehnäterrieri poikaystävän ja staffi kaverin. Ei hullumpi saldo kurssilta. Nyt vain kova treeni päälle josko Umekin pääsisi starttaamaan kisauransa kesällä.

Keskiviikkona meillä lepäiltiin ja torstaina sit oli varannu hallin ihan omaan käyttöön. halli kun sijaitsee näppärästi liharekan reitin varrella. Näin saatiin  lihat ja treenit samalla kertaa. Ume otti noita rally juttuja, lähinnä napaa ja seuraamista. Napa on siis kun koira tulee jommalta kummalta sivulta ohjaajan eteen istumaan. Kaikku otti kisatreenit. Jaoin liikkeet kolmeen osaan ja palkka tuli sitten kolmannen liikkeen jälkeen. seuraamisessa piti antaa muutama lisäkäsky kun tassu jo lopussa painoi, mutta ne auttoivat ja homma vietiin hyvin loppuun. Kaukoissa tuli yks lisäkäsky, mutta ei onneksi taas valunu maahan se istuminen. ja tunnaria taas pyöriteltiin, joten tunnarin palautusta sit loppuun. Kapula suuhun ja mami nakkasi heti namin taakse kun K kääntyi palautukseen. Josko vauhti ja kiire palkalle lopettaisi pyörittelyn... Mutta muuten olin kyllä ihan tyytyväinen suoritukseen. Täytyy vielä parit moiset treenit ottaa ennen seuraavaa koetta.

Jäällä jälleen

Meillä oli tyttöjen viikonloppu joten suuntasimme jäälle lauantaina kivan ilman siivittämänä. Tai olihan tuolla pikku viima mut pyörätie osuudet oli leppoisia. =D Pimuja viima ei hirveästi haitannu, mut mami koki tunnontuskaa kun ei ollu takkeja. Epäilen Umen olleen enenpi kuin mielissään aiheesta,kun takkeja vihaa. Tänäänkin aamulenkillä ei ollu istä yhteistyökykyä ollenkaan kun takin kans piri kävellä!!!!

Jäällä oli sitten muitakin nähtii vaikka ja mitä. Normi kelkkojen ja hiihtäjien lisäksi oli huskyvaljakkoa, "surffareita" ja lautailijoita.

Ume olikin heti että "WHAT"!!!!!!!!??????

Kaikku tyytyi katselemaan tilannetta ihan kaikessa rauhassa.

Kauaa ei tilannetta tarvinnu ihmetellä ku painit astui kuvioihin mukaan.

Paitsi kun lautailija sujahti läheltä ohi. Kaikku edelleen katseli tyynen rauhallisena, et "tämmöistä sitten tälläkertaa".

Ja Ume totesi "adios amigos" ja häipyi paikalta. Neiti käveli siis osan lenkkiä jälleen ne camelbootsit jalassa ihan omia polkuja. =)

Tuli se Ume sit takas, et saatiin jytät taas käyntiin!

Mutta pakolliset tilanne tarkistusket välillä.

 Kunnes taas mentiin täysillä!

Kaikusta on kuoriutunut jälleen kunnon jytä-mimmi. Taitaa olo olla kevyt ja energinen! =D

Todellakin energinen, jaksaa vetää ihan omaakivaakin välissä.

5 vuotta Mökön kaa jättää jälkensä. ;D Kaikusta on tullut TODELLA äänekäs painija. Kun Ume ei liiku niin kunnon mörinät ja haukut vaan niin johan lähtee.

Jos jotain iloa kammo lautailijoista, niin hienoja posetuksia irtosi. Oli vaikea valita minkälaittais. Tosin paluumatkalla Umppa ei enää ne purjeet kiinnostanu... Tai sit se johtu väreistä, eka porukalla kun oli kirkkaat värit ja seuraavalla tumma. Tummat pilvet kuuluu Umen arkeen päänpäällä...

Kotiin ku päästiin otin Kainon kanssa vielä sen ruutu-ohjattu kuuntelutreenin minkä viikollakin, eli jätin kapulan tyrkylle ruudun suuntaan. Nyt alkaa jo näkyä tulos että pimu kuuntelee onko se ruutu vai kapula. Otin  myös uudet pysäytys käskyt merkille. Ruutuun on ROP ja muuten HEP. =D Josko näillä eväillä taas eteenpäin. =)

Loppuun vielä kuvia mun ihanasta joululahjasta jonka sain enkuista. Nyt ei ollu bullmastiffeja vain ihan muita sukeltelevia karvakorvia. =D Nää saa niin hymyn huulille!