Pimujen väliintulo

Vitsit, että nuo pimut saa kyllä mamin välillä niin loistotuulelle! Joskus miettii, että kyllähän näiden on ymmärrettävä maailman menosta enempi ku arvataankaan. Mami on tässä liitänyt nyt viimeaikoina aikas tukkaputkella ja kokoajan on jotain puuhaa meneillään ja kesken. Tietysti kun puuhaa on liikaa alkaa se ottaa voimille. No eilen illalla kun tulin kotiin tein nopeen välipalan itselle ja söin sitä Kaikun kans sohvalla telkkua katsellen. Puolen tunnin päästä totesin Kaikulle, että nyt noustaan ja lähdetään treenaan ja lenkille. Samalla hetkellä Kaino hyppäsi mun syliin ja painoi sohvan selkänojaa vasten ja Umppa hyppäsi sohvan tyhjälle puolelle blokaten mun pakoreitin. Siinä mä olin jumissa kahden bullmastiffin välissä! =D Jossain kohden Kainon rutistukset alkoi olla sen verran voimakkaita, että ei voinut muuta kun vaipua sohvaakohden. Ume taisi tässäkohden todeta voimattomuutensa kannatella kahta muodokasta ladyä ja hyppäsi lattialle sohvan eteen makaamaan. Kaino puolestaan makasi hajareisin mun päällä ja linttasi sohvaavasten. Ei se sitten auttanut ku ottaa Kainon lujassa syleilyssä 20minsan lepohetki! Pimut, ne on mamin super rakkaita!!!!!!

Kesä oli ja meni

Tai ainakin se taas siltä tuntuu, kun ulkona tulee vettä ku aisaa! =/ Lauantai aamupäivästä se kesä vähän niinkuin ilmoitteli itsestään ja nyt todellisuus taas iski. No se positiivinen puoli on taas se että ei ole liian kuuma treenata ja tokot ja rallyt on onneksi hallissa! =D

Mamilla on vissiin pukannu jotain kesäflunssaa nyt pidempään jo päälle ja nak nak nyt on viikonloppu nukuttu joten josko se ei tulis. Kun olo on soista ja synkeää, on haliterapia sitä parasta. Kaikku saikin nukkua tuhistella vieressä melkeen koko viikon kunnes alkoi taas valtaan tilaa turhan paljon. Pari yötä kun mentiin näissä asetelmissa, oli aika vaihtaa puhtaat lakanat ja puottaa koirat takas alakertaan omiin sänkyihin nukkumaan.

 Lauantaina kun se aurinko vähän pilkisti pilvien raosta piti heti käydä ottaa kunnon kukkaiskuvat pimuista. Näistä jo haaveilin viimekesänä, mutta se jäi... No nyt jäi ne seppeleet, mutta tässäkohdin alkoi jo ripistellä vettä joten aikaa ei turhaan näpertelyyn ollu. Pannat muistin ottaa pois, mutta punkkipannat jäi. No epäilen, että tuolla vitikossa jos missä niitä vilistää. Mehiläisiä oli ainakin.

Ja kun mamilla alkaa kuvauskierrokset käydä korkealla, laskee samassa suhteessä pimujen fiilinki! Olisin niin halunnu kuvia ilman taloja takana, mutta kun Umppa alkoi eka kiukutella, kun ei saanu lähteä katsomaan jänistä joka loikki meidän takana ja Kaino ei arvostanu mamin yritystä istuttaa nokkosten päälle oli kuvaus tulos tämmöinen. En muuten ottanut uyhtään lisää kuvia vaan lähdettiin metsään vieläkun ei satanut kaatamalla vettä.

Kosto on molemmilla pimuilla suloinen. Eka yritys Umpasta kun nti katseli ylväänä maisemia... Niin samalla kun otin kuvaa oli pimu jo kyykännyt.

Ja se Kaikku tietysti sieltä ravaili paikalle ja sama homma... Noh todistettavasti olimme metsässä. Keli oli tässäkohden jo niin sumee ettei kuvista oikein tullu mitään. Muutenkaan ei kameraa viitsinyt sateessa ulkoiluttaa...

Umpan jalat kesti hyvin lenkkeilyn kun tahti oli rauhallinjen ja välttelimme hiekkateitä. Muutenkin kyllä tuntuu, että nää tykkää näistä umpirämpi/metsäpolkulenkeistä enempi kuin tielenkeistä. Nyt sunnuntai aamuna käytiin sitten poikien kans uudestaan metsäilemässä ja ennekkotiedoista poiketen pääsi Umekin mukaan, tosin hihnassa mentiin koko lenkki ettei tule koikkaloikkasia.

 Launataina kun harrastin koirahommia ilman koiria käymällä kannustamassa Jymyä näyttelykehässä, oli sunnuntain koiraharrastusjatkot keittiössä. Löysin uuden namireseptin mitä piti tietty heti testata. Tähän tuli juustoa, kanaa ja riisiä jotka soseutettiin tahnaksi. Sitten vain pursottelua ja uuniin. Oli muuten aikas nameja kun maistoin... Ensi viikon ruoka taitaa olla tässä. =D No josko eka testataan illan ralleissa kuinka nämä toimii pimuilla.

 Ja kypsänä näin herkullisen näköisiä. Tein myös yhden satsin uunipellillä isona pihvinä mutta sai kyllä paistaa aikas kauan, pursotetut kun paistui hetkessä valmiiksi. Vaikka tuo pursottelu tuntui alkuun aikas turhalta, niin ens kerralla kyllä mennään taas näin, eikä "helpomman" kautta.

Loppuviikon suhinat

Jos alkuviikko meni leikkiessä, oli meillä sitten vakavampi loppuviikko. Keskiviikkona käytiin heittää illasta ohjauksen jälkeen treenit ihan normityyliin. Tietysti me testattiin kurssin antia ihan käytännössä ja täytyy kyllä sanoa, että namien kulutus alkaa olla jo super minimissä trenatessa. Sen kyllä huomasi myös eilen jääkaapissa, kun löysin treenijuustorasian ja hullu menin avaamaan sen.... Huh mikä haju!!! Hieman muokkasin kurssiantia meille sopivammaksi. K ei oikein innostu tuosta taistelu > patukka kainaloon > seuraa kuviosta vaan selvästi ilme ahdistuu ja jättää ison välin, mutta muutin sen painiksi ja sieltä seuraa niin johan oli liukasta!!! WAU mitkä täyskäännöksetkin saatiin aikaiseksi. Ei tarvii maminkaan enää treenata salilla niin intona, kun koiranpalkkauksesta irtoo ihan hirvee lämpö ja hiki. ;D

Torstai me vaan lenkkeiltiin, mutta perjantai aamuna oli Kaikulla taas Kaisalle aika maksahuoltoon. Hoidot on selvästi toimineet. Pöhö on pois ja ruuansulatustoimii hyvin. Olen jo uskaltanut antaa kotiruokaakin eikä ole tullut mitään outoa. Tosin nyt on ruokana ollut ihan kasvissose ja lohi, lisäillään nuo linnut sitten myöhemmin niin ei tule liikaa muutoksia jatkuvasti.

Pojat olivat näin iloisena meitä vastassa, mutta K ei edes vilkaissut poikiin päin vaan paineli suoraan hoitohuoneeseen Kaisaa odottelemaan. =D Mami nyt kävi tietysti rapsut antamassa.

Mamin muisti on ollut aivan surkea viimeaikoina. Aina on pitänyt ottaa kuvat käynneiltä, mutta kamera ei ole tullu koskaan mukaan... No nyt oli kamera, mutta sai ollakkin... siinä vieressä. =/ Pois lähtiessä hoksin, että mikäs se siinä makaa. Onneksi Kaisalla oli näin kiva kuvausidea. Kuulema auttaa järjenjuoksuun tai jotain.... =D Saimme siis molemmat omat neulat silmien väliin.

Umppa on nyt lomaillut kun edelleen sitä könkää ilmassa eikä näin ollen päässyt autoon mukaan. Nti olikin pihavahtina hoidon ajan nauttimassa kesästä. Näin terävännäköinenvahti oli meitä vastassa.

No sitten se riemu repesi ja mami kans. EI passais nyt revitellä yhtään! Onneksi tuo könkkäys on tainnu johtua pissatulehduksesta. Vein pissanäytteen lääkäriin ja viikon kuurin jälkeen siellä vielä näkyi jotain tulehdussuloja. Nyt jatkamme kuurin loppuun ja katselemme sitten tilannetta uudelleen.

Lauantaina tuli pihalle tämmöinen lähetys! Jeeeee!!!!! Isi oli tehny mulle uudet hypyt. Nyt voi kunnolla alkaa sisäistään uutta hyppy-ohjattua. Ja sit peukut että se liike on sitten edes jollain tavalla semmoinen kun sääntöluonnoksessa nyt lukee... Kyl on kennelliitto osannu sotkun järjestää näissä aikatauluasioden tiimoilta. Peukutetaan että uudet korjatut säännöt ehtivät elokuuhun ja koirakot ei ole opetelleet ihan vääriä liikkeitä...

Umpan loppuviikko onkin mennyt taas leluja järjestellessä. =D Perjantaina kun töistä palasin oli asetelma tää...

Launataina oli jo sammaripossu päässy mukaan läjään.

Ja nyt sunnuntai aamuna oli pallopossukin mukana. Raskinkohan mä nyt tuota läjää siivouksen yhteydessä hajoittaa? Ja sitten vois miettiä että onko nuita possuja Umella jo liikaakin... Tässä kun ei vielä ole läheskään kaikki! =)

Leikkikoulussa

Tästä se idea sitten lähti! =D Tän kun tuolta FBstä bongasin ei voinu olla ilmottautumatta. Juuri meille kuin tilauksesta, kun sitä vire asiaa ollaan Kainon kanssa nyt työstetty oikein tosissaan. Talven tottis kurssilla opittiin alkeet tuosta leikkihommasta, saatiin nyt vielä kunnon syventävät kurssitukset vireen saloihin ja niihin leikkitekniikoihin. Suosittelen kyllä kaikille harrastajille lajiin katsomatta! Sunnuntai meni teoriaa kuunnellessa ja opiskellessa. Mukaan saatiin kattava tietopaketti vieteistä ja niiden toiminnasta sekä kuinka niitä voidaan käyttää hyväksi koulutuksessa.

Sunnuntain teoriapäivällä kävi mami vain yksinään, mutta maanantaina oli sitten Kaikun vuoro lähteä mukaan. Ume tietysti oli kans taas kannustamassa autossa. Turha varmaan mainita, että sieltä kontista nätisti katseli kurssin antia ovi auki. Ja toinen vakio oli tämä Kainon valmistautuminen treeni-iltaan...

Sitten asiaan eli leikkimään. Kentälle menin ihan suoraan autosta ilman mitään virittelyjä. Hetki "diiselillä" meni lämmetessä ja siinä heti alkuun vaihdettiin lelukin tähän isompaan patukkaan, vinku-karvapatukka ei sitten tälläkertaa kelvannu. Kun  moottori lämpeni saatiin Kainostakin kunnon taistelut irti.

Voitto ja tappo!

Sitten taas mamia vietiin pitkin kenttää. On se vaan taitava ja voimakas rankka-ankka! =D

Tää saalisvietin nostatus oli meille uusi vinkki. Hetki meni mamilla oppia oikea potkutekniikka, ei saanu lentää liian kaus eikä lähelle... Kuvastakin huomaa kuinka K syttyi ihan tosissaan tästä. Jossain kohden kouluttajana toiminu Pasi kommentoi ,että "voi olla hankala pitää, kun koira painaa samanverran kuin itse", mutta onneksi meillä  on nuo painosuhteet mamin puolella... Oooopssss... taisin nyt paljastaa jo liikaa... =D Mun vastaus kommentti "meidän sintistä" saattoi kouluttajaa yllättää. Hra Paronin jälkeen kun tuo reilu 50kg ei tunnu missään! ;D

Ja taas saatiin taistella oikein tosissaan. Tässä kohden K sai kantaa patukan autoon ja mami pääsi puuskuttaan tuolille kuuntelemaan palautteen. Juma että oli paita märkänä!!!

Mukana oli myös pallosalamana tunnettu Mökökin. Jymyllä oli vasta seuraavana päivänä oma vuoro. Koiria oli ilmottautunut n. 40 joten koirakot oli jaettu puoliksi maanantain ja tiistain välillä.

Ja seuraavaa settiä. Nyt K jo tiesi mitä tehdään ja mentiin patukan perässä riehuen kentälle. Taistelut ja voittotapot jonka jälkeen K sai kantaa patukkaa kehässä. Tähän sain lopussa neuvon että K ei saa itse päättää suuntaa vaan minä ohjaan minne mennään. Tää ohje johtu siitä, kun leikki kesti jo tovin ja aloin itse jo huomaamaan, että kohta ei jaksa enä kiinnostaa ja niinhän se moottori sammui kuin napista painamalla. Tuli kouluttajallekkin täytenä yllätyksenä tää hanskojen tiskiin isku. Itse siihen jo oppinu. No kuitenkin asiaa ettei koira saa päättää milloin työt loppuu ja tästä syystä mun pitää olla vähän enempi johtaja näissä kantohommissakin. Toisaalta itse osaan jo lukea sen verran hyvin Kainoa, etä treenit loppuu aina vireen ollessa vielä katossa. Mutta nää "epäonnistumiset" koulutuksissa on ainakyväksi kun silloin saa ne ohjeet kun homma ei toimikaan niinkuin pitäisi.

Sitten pitoa eli meidän hetki. Käsileuan alla ja rauhallista silittelyä. Kun vire laski jatkettiin taas. K ei vain itse puottanut patukkaa vaan kun vire lopahti katseli mua kysyvästi ja näin ollen pyysin patukan pois. Sitten tulikin se vaikein osuus etten saanu ottaa patukkaa itselle vaan se putosi maahan!!! Hui kun oli vaikeaa muistaa. Uusi saalistus alkoikin sitten taas potkun kautta.

Mutta kyllä se patukan räkäisy alkoi lupussa jo onnistua ihan vain käskylläkin, ei tarvinnu ottaa "merkkikättä" avuksi. Olen kyllä noudon palautuksiakin ottanu niin että pelkällä käskyllä irroitaa, mutta aloin miettiä että onkohan mulla kuiten ollu sitten kädet ottamassa kapulaa kiinni... Hmmmm... tähän täytyy nyt iinnittää huomiota. Pelkästä käsienkosketuksesta kapulaan meillä ei ole saanu sitä sylkäistä pihalle. Tän taistelun kautta saatiin myös hyviä neuvoja siihen noutoon Esan kentällä kun kävin kuuntelemassa. Kainollehan pentuna nolen tuon noudon opettanu kapulalla taistelun avulla, kun eihän se muuten kiinnostanu. Oikeilla jäljillä siis oltu... =)

Ja sitten taas mentiin. Kun K oli jo kunnolla syttyny patukaan sain sen jo parin potkun jälkeen ottaa käteen ja taas mentiin!

Pasi näytti meille sitten kuinka K laitetaan kunnolla töihin ja taistelemaan patukasta. Oli huippua katsoa kuinka Kaikku tosiaan ei todellakaan luovuttanut patukkaa vaikka isomies kiskoi pitkin kenttää! Sitten taas se rauha...

Ja irroitus. Hyvät leaun painaumat oli patukassa tän jälkeen. Patukka sai myös oikein kunnolla osumaakin ja nyt taitaa olla parsintahommia tiedossa tai uuden osto edessä.

Tässä sitten lähikuvissa tuo pidon ero, kun minä olen taistellut ja kun Pasi taisteli. Mamin kans on voinu pitää vähän niinku silleen ja Pasin kans patukkaan on pitänyt oikeasti purra kiinni!! Nyt pitää mamin kyllä petrata oikein tosissaan tätä taistelua. Onneksi seuraavana päivä sai olla ihan kuunteluoppilaana sillä koko kroppa oli niin jumissa, tuntuu tuo mun harrastuskaverikin olevan himpun väsyny... ;) Tästätaitaakin tulla kunnon kuntokuuri molemmille mammoille!