Leikkikoulussa

Tästä se idea sitten lähti! =D Tän kun tuolta FBstä bongasin ei voinu olla ilmottautumatta. Juuri meille kuin tilauksesta, kun sitä vire asiaa ollaan Kainon kanssa nyt työstetty oikein tosissaan. Talven tottis kurssilla opittiin alkeet tuosta leikkihommasta, saatiin nyt vielä kunnon syventävät kurssitukset vireen saloihin ja niihin leikkitekniikoihin. Suosittelen kyllä kaikille harrastajille lajiin katsomatta! Sunnuntai meni teoriaa kuunnellessa ja opiskellessa. Mukaan saatiin kattava tietopaketti vieteistä ja niiden toiminnasta sekä kuinka niitä voidaan käyttää hyväksi koulutuksessa.

Sunnuntain teoriapäivällä kävi mami vain yksinään, mutta maanantaina oli sitten Kaikun vuoro lähteä mukaan. Ume tietysti oli kans taas kannustamassa autossa. Turha varmaan mainita, että sieltä kontista nätisti katseli kurssin antia ovi auki. Ja toinen vakio oli tämä Kainon valmistautuminen treeni-iltaan...

Sitten asiaan eli leikkimään. Kentälle menin ihan suoraan autosta ilman mitään virittelyjä. Hetki "diiselillä" meni lämmetessä ja siinä heti alkuun vaihdettiin lelukin tähän isompaan patukkaan, vinku-karvapatukka ei sitten tälläkertaa kelvannu. Kun  moottori lämpeni saatiin Kainostakin kunnon taistelut irti.

Voitto ja tappo!

Sitten taas mamia vietiin pitkin kenttää. On se vaan taitava ja voimakas rankka-ankka! =D

Tää saalisvietin nostatus oli meille uusi vinkki. Hetki meni mamilla oppia oikea potkutekniikka, ei saanu lentää liian kaus eikä lähelle... Kuvastakin huomaa kuinka K syttyi ihan tosissaan tästä. Jossain kohden kouluttajana toiminu Pasi kommentoi ,että "voi olla hankala pitää, kun koira painaa samanverran kuin itse", mutta onneksi meillä  on nuo painosuhteet mamin puolella... Oooopssss... taisin nyt paljastaa jo liikaa... =D Mun vastaus kommentti "meidän sintistä" saattoi kouluttajaa yllättää. Hra Paronin jälkeen kun tuo reilu 50kg ei tunnu missään! ;D

Ja taas saatiin taistella oikein tosissaan. Tässä kohden K sai kantaa patukan autoon ja mami pääsi puuskuttaan tuolille kuuntelemaan palautteen. Juma että oli paita märkänä!!!

Mukana oli myös pallosalamana tunnettu Mökökin. Jymyllä oli vasta seuraavana päivänä oma vuoro. Koiria oli ilmottautunut n. 40 joten koirakot oli jaettu puoliksi maanantain ja tiistain välillä.

Ja seuraavaa settiä. Nyt K jo tiesi mitä tehdään ja mentiin patukan perässä riehuen kentälle. Taistelut ja voittotapot jonka jälkeen K sai kantaa patukkaa kehässä. Tähän sain lopussa neuvon että K ei saa itse päättää suuntaa vaan minä ohjaan minne mennään. Tää ohje johtu siitä, kun leikki kesti jo tovin ja aloin itse jo huomaamaan, että kohta ei jaksa enä kiinnostaa ja niinhän se moottori sammui kuin napista painamalla. Tuli kouluttajallekkin täytenä yllätyksenä tää hanskojen tiskiin isku. Itse siihen jo oppinu. No kuitenkin asiaa ettei koira saa päättää milloin työt loppuu ja tästä syystä mun pitää olla vähän enempi johtaja näissä kantohommissakin. Toisaalta itse osaan jo lukea sen verran hyvin Kainoa, etä treenit loppuu aina vireen ollessa vielä katossa. Mutta nää "epäonnistumiset" koulutuksissa on ainakyväksi kun silloin saa ne ohjeet kun homma ei toimikaan niinkuin pitäisi.

Sitten pitoa eli meidän hetki. Käsileuan alla ja rauhallista silittelyä. Kun vire laski jatkettiin taas. K ei vain itse puottanut patukkaa vaan kun vire lopahti katseli mua kysyvästi ja näin ollen pyysin patukan pois. Sitten tulikin se vaikein osuus etten saanu ottaa patukkaa itselle vaan se putosi maahan!!! Hui kun oli vaikeaa muistaa. Uusi saalistus alkoikin sitten taas potkun kautta.

Mutta kyllä se patukan räkäisy alkoi lupussa jo onnistua ihan vain käskylläkin, ei tarvinnu ottaa "merkkikättä" avuksi. Olen kyllä noudon palautuksiakin ottanu niin että pelkällä käskyllä irroitaa, mutta aloin miettiä että onkohan mulla kuiten ollu sitten kädet ottamassa kapulaa kiinni... Hmmmm... tähän täytyy nyt iinnittää huomiota. Pelkästä käsienkosketuksesta kapulaan meillä ei ole saanu sitä sylkäistä pihalle. Tän taistelun kautta saatiin myös hyviä neuvoja siihen noutoon Esan kentällä kun kävin kuuntelemassa. Kainollehan pentuna nolen tuon noudon opettanu kapulalla taistelun avulla, kun eihän se muuten kiinnostanu. Oikeilla jäljillä siis oltu... =)

Ja sitten taas mentiin. Kun K oli jo kunnolla syttyny patukaan sain sen jo parin potkun jälkeen ottaa käteen ja taas mentiin!

Pasi näytti meille sitten kuinka K laitetaan kunnolla töihin ja taistelemaan patukasta. Oli huippua katsoa kuinka Kaikku tosiaan ei todellakaan luovuttanut patukkaa vaikka isomies kiskoi pitkin kenttää! Sitten taas se rauha...

Ja irroitus. Hyvät leaun painaumat oli patukassa tän jälkeen. Patukka sai myös oikein kunnolla osumaakin ja nyt taitaa olla parsintahommia tiedossa tai uuden osto edessä.

Tässä sitten lähikuvissa tuo pidon ero, kun minä olen taistellut ja kun Pasi taisteli. Mamin kans on voinu pitää vähän niinku silleen ja Pasin kans patukkaan on pitänyt oikeasti purra kiinni!! Nyt pitää mamin kyllä petrata oikein tosissaan tätä taistelua. Onneksi seuraavana päivä sai olla ihan kuunteluoppilaana sillä koko kroppa oli niin jumissa, tuntuu tuo mun harrastuskaverikin olevan himpun väsyny... ;) Tästätaitaakin tulla kunnon kuntokuuri molemmille mammoille!