Ihanaa aurinkoa!

Meillä oli torstaina pimujen kans melkeen vapaapäivä, tarkoittaen että mamin työpäivä oli vasta illalla ja sekin vain muutaman tunnin. Aamulla räjäytettiin koko huussolli puhtaaksi ja siinä siivouksen lopuksi ehdotin Kainolle josko lähdettäisiin metsäilemään. Kaikun ilme kertookin "JIPIIIII!!!!!" Itseasiassa Kaikku oli jipii vaikkein ihan heti sitä huomaisikaan. ;D

Metsään me sitten mentiinkin ja kamerakin oli mukana. Oli vielä sen verran kiukku keskiviikko illasta kun törmäsimme Kaisaan ja poikiin sattumalta montunlaidalla. Oli taas joku korkeampi voima yrittäny mulle kertoa jotain, kun olin ottaa kameran ja olin soittaa Kaisaa mukaan. En sitten muka jaksanu, ku lähdin niin salamana. No nyt oli kamera mukana! Ilma oli aivan upea, lunta satoi yöllä uusi puhdaskerros ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Ihanaa!!!! =D

Ensitöikseen Ume jäähdytti päätään ylikuumenemiselta.

Apu ei ollut pitkäaikainen vaan paketti repesi samantein.

Täti sai tuttuun tyyliin kyytiä ihan kunnolla!

Tänään tätsy oli hyvinkin vastaanottavainen. =) Kainolla oli jälleen vähän paremmat päivät meneillään. Olo kun on nyt heijannut edestakaisin väsyn ja normaalin välillä. Ensi viikolla ollaan sitten viisaampia mikä pimua vaivaa kun koepala napsaistaan maksasta.

Kainolla oli kielenulkoilutuspäivät. =D Kieli oli aikas monessa kuvassa mukana.

Kaino piirsi ympyrän. =D Ensin oli vauhti päällä eteenpäin kun selvästi joku juttu tuli pimulla mieleen ja piti tehdä uukkarit, tai tässä tapauksessa ookkarit.

No tuli se Umellakinajatus mieleen... Piti päästä kakalle. Ume kun tykkää olla ihan omissa oloissaan kakatessa, joten pimu aina ottaa muusta porukasta hatkat ja lähtee puskiin kyykkimään. Hihnassa tämä tapa on hivenen ärsyttävä...

Olo on kevyt ja takaisin laumaan on kiire. Paluu suoritetaan aina laukalla ja lujaa, tai siis Umen lujaa. ;D

Koska mami oli jo aamulla käyny spinningissä oli pimuille luvattu haahuilu-lenkki haisteluineen ja maisteluineen.

Kaino tykkää monttuilla vuorikiipeillä, mitä korkeampi sitä kivempi. Ume ei aina hoksi tätä huvia, mutta kyllä sinne usein tätsyn perässä mennään häntäsuorana.

Umen vuoriseikkailut on aina vauhdilla ylös ja vauhdilla alas. Tätsy ei ihan niin nopeasti selviä tutkimusmatkailusta. Ume jouuu siis vuorenjuurella odotteleen Kainoa.

Aina ei jaksa odottaa vaan täytyy juosta takas ja antaa kyytiä rinteillä.

Ja rinteen alla.

Monttuilun jälkeen saatiin nauttia metsäilystä. Paikalla oli ihanan iso lauma tilhiä jotku piipittivät puissa. Mami nautti ja fiilisteli...

 Sitä ei sitten kauaa kestäny kun kauhu kaksikko päätti rynniä paikalle. Se siitä rauhasta....

Ja se kieli taas...

No jos Kainolla oli kieli pihalla jatkuvasti istui Umppa pissalla. En kuvatessa älynnykkän kuinka monta kyykkäys kuvaa tulikin otettua. =D

Ja kun tankit alkaa loppulenkistä olla tyhjät, jaksaakin juosta oikein vauhdilla autolle.

Ammattilainen työssään. Ume ehtii pikkasen posettaakkin kesken mylläysen. ;D

Viimeiset vuoreilut. Nää olikin kohtuu korkeet ja kaukana. Juuri kun mietin, että kerrakin usallan antaa pimujen haahuilla niinkuin suurin osa antaa koirien haahuilla, sain muistutuksen. Tuolta vuorenlaelta vilahti yhtäkkiä puolikas mies. Tai kokonainen se oli mut näkyi puolikas sininen takki. Hui kun kauhistuin. No K tuli hienosti käskyllä samantein, mut se Ume... Umella on se 10sekunnin viive. Mikä hauskinta vaikka äijä oli hiippaillu ihan vieressä ei pimut kiinnittäny siihen mitää huomiota. =D Tai kuvista näkyy kuinka Kaino katselee vuoren laelta toiselle puolelle, joten eiköhän ollu vieraan pongannu, mut ume taisi olla onnellisen tietämätön taas kaikesta! =D