Ainoa mikä nostattaa hikeä pintaan on se EVLn uusi paikallaanolo. Istuminen ja makuu on putkeen. Eli ekaksi istuminen normaalisti piilossa. Sen jälkeen siirrytään kehään ja liikkurin käskystä 10m päähän koirista. Tämän jälkeen koirat kaukokäskyllä maahan vuorotellen ja minuutin päästä rivistä luoksetulo ohjaajan viereen. No jos kaikki sujuu kuin sääntökirjassa ei tässä olekaan ihmeempiä, mutta jos siellä alkaa osa koirista säätään asentoja (esim istuminen valunut maahan) käy liikkuri yksitellen antamassa luvan vaihtaa asentoa. Näin ollen jos muut jumppaa ja joku ei, on se odotusaika todella pitkä siinä istua ja odottaa milloin liike alkaa.
Toinen kammo on sit se luoksetulo osuus. Kuulin jo huhun että joku koira päässyt hengestään, kun toinen ampunut saalisvietillä kii... Huh huh... Näen jo painajaisia että jonkun koira lähtisi perään. Kainoon kyllä luotan paikallaan pysymisen kanssa ihan täysin. Mutta uusi kilpailukieltosääntö näihin karkailuihin on todella tervetullut. Eli mikäli jonkun koira lähtee paikallaanolossa häiritsemään toista koiraa (hyvällä tai pahalla) on seurauksena hylky kisasta sekä 3kk kilpailu tauko. Mikäli sama toistuu uudelleen on tauko 6kk pitkä. Huippua!!!! Josko enää ei piilossa kuulisi näitä "pidetään peukkuja että se siellä pysyisi kommentteja". Tietysti jos karkaa ohjaajan luo ei tätä sääntöä sovelleta siihen.
Mutta pahoin pelkään sen TVAn nyt sitten jäävän haaveeksi, kun iso työ opettaa 7 vuotiaalle bullmastiffille kaikki uusiksi... No ei pidä vielä lyödä hanskoja tiskiin! =) Kaikku saadaan vielä iskuun.
Mutta vähän tietysti pitää saada silmäiloakin blogiin. aamuhan meillä starttasi metsäilyn merkeissä. Ihana auringonpaiste sai kyllä mielenkin iloiseksi. Yö pakkanen oli myös jäädyttänyt kelkkareititkin mukavaksi kävellä. Tässä siis taas kuvasaldoa samalta polulta kuin aijemminkin. Varmaan kohta voi alkaa kierrättää samoja kuvia viikosta toiseen. =D
Kaikku löysi jälleen makoisan kepin mitä mentiin järsiin pikku kukkulan laelle.
Ja kukas muukaan kun Umppa toimi taas ilonpilaajana. Hetkeksikkö kapulan jättää on Ume haukkana paikalla.
Niin on surkea ilme pienellä...
Mutta K ei luovuta koskaan. Keppi vaihtoi lopuksi omistajaa.
Sehän ei Umelle käyny joten lopputuloksena oli pikku painit.
Voittajan on helppo nauyiskella. Hauskaa on kuinka K antaa Ulle melkeen kaikki asiat periksi, mutta paria ei. Vesileikkien damit on aina Kainon hänen näin halutessaan, toko treenejä ei pidä tulla härppimään keskenkaiken ja painit päättyy aina Kainon voittoon. Muuten ei sittenole niin nuukaa.
Kaino kun on aina kartalla mitä ja missä, hoksattiin keksken piehtarointienkin liikettä tien päässä.
Tarkempaa tarkastelua ja Umella ei vielä hajuakaan mitä ympärillä tapahtuu...
No huomasi se Umppakin kaukaa häämöttävän hiihtäjän. Hiihtäjä oli onneksi koiraihmisiä ja huusi jo kaukaa ettei tarvi kytkeä koiria, kun kohteliaana jo hihnoja kaivelin vyöstä.
Hetken siinä poristiin ja pimut sai rapsuja. Tosin kun kyseessä on koiraihminen on ne rapsutkin rajallisia. =D Näin olen pimut lähtivät kesken porinoiden omiin hommiinsa. Sitten tulikin kiire, kun hiihtäjä alkoi kadota horisonttiin. Nauroin, että kerrankin tankit liikahti! Ja kuten kuvasta näkyy ei se Ume taaskaan ole ihan kartalla mitä tässä pitikään tehdä... ;D
Loppumatka vetästiinkin taas niissä syksyisissä maisemissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti