Uudella innolla

Nyt alkaa Kaino olla jo kaikinpuolin normaali kunnossa ja mitoissa. =) Mami taas super onnellinen. Lauantaina kävimme pitkästä aikaa kursseilemassa. Kurssilla kouluttajana toimi Minna Pättikangas pitkänlinjan pk-puolen harrastaja joka on kyllä tainnut kokeilla lajia kuin lajia. Itse innostuin heti kun kurssi-ilmossa puhuttiin vire asioista. Sinne siis heti ottamaan vinkkejä meille! Ja niitä kyllä saatiin. Paras kurssi taas hetkeen. Nyt ihan harmittaa kun ilmottauduin vain yhdelle päivälle, mutta onneksi aikaa per koirakko oli ruhtinaalliset 35min. Kun meidän vuoro tuli kerroin tietysti Kainon ruoka hässäkästä ja siitä ettei vire ole muutenkaan aina ihan kohdillaan. Se sitten heijastuu kaikkeen tekemiseen. Näytimme pätkän seuraamista joka oli hyvää ja huonoa sekä kaikkea siitä väliltä. Meidän onneksi Minna ei alkanut nillittämään mistään tekniikka jutuista vaan heti saimme vinkin laumapalkkaukseen eli käännyn Kn eteen ja palkka tulee siitä. Nami sitten myöhemmin. Otimme siis seuruupätkän, käännyin Kn eteen ja WAU ja heti lennosta taas uusi pätkä ja WAU. Toistimme muutaman kerran ja sit annon lentopalkan siilellä.

Tästä päästiin heti jouhevasti patukka palkkaukseen. Näytin miten minä teen ja sitten Minna näytti miten se pitäisi tehdä. =D Niin selvä ero tyyleissä! Halusin tietenkin että mua opetetaan tohon patukan kans taisteluun, koska Kaino oli ihan liekeissä Minnan kans. Iski patukkaan kii oikein voimalla ja taisteli hyvin. Minnaa myös hymyilytti kun sanoin, että kyllä se K jaksaa hypätäkki patukkaan. Itse kun olen aina antanut patukan lähellä maata ja Minna antoi sen rinnankorkeudelta. Kaino toimi kuin pk-koira konsanaan. =D Vähän sitä oli hieno katsella. Kurssi siis menikin vain patukka taistelua opetellessa. Onnneksi edes vähän jäi oppeja muistiin... Minä kun olen heilunu joka suuntaan ja kiskonu itse sitä patukkaa, niin nyt minä olen PALJON rauhallisempi ja K saa tehdä työt. Lopetimme n 20 min kohdalla ja eukki koirakko teki siinä välissä oman osuuden. Sit käytiin vielä kerran vetään patukka taistelut ja K sai kantaa patukan möksään loppikselle. JA K todella kantoi sen patukan ylpeänä ku mikä! Tänän tietty kävin vähän testaan oppeja ja hienosti K nosti virettä ja seuraamispätät oli lennokkaita! Ohajttu vähän tökki mutta pidn opit mielessä enkä alkanu jankkaa vaan helpotin niin johan alkoi tassu nousta siinäkin puuhassa. Hitsin urautuminen!!!!!!

Koska Mami oli sit lauantai ilan juhlimassa tupareita oli sunnuntai meillä lepoa. Ne pikku treenit vetäisimme ja lähdimme metsään haahuilemaan. Mami piti kerrankin vauhdin kohdillaan ja pimut sai puuhastella omiaan. Tuntuivat taas nauttivan tästä.

Heti alkumatkasta näkyi tiellä kummia! Tarkkasilmäiset lukijat saattavat erottaa ratsukon tiellä. K sen taas bongasi ajoissa ja Ume vähän jälkijunassa.

Kun ratsukko oli mennyt tovin siirtyi Kaino paremmille tähystyspaikoille...

Ja Ume oli taas vähän tilanteesta myöhässä... =D

Ja WAU kuinka kaunis meidän jo 7 vuotias pimu onkaan niin halutessaan! Tästä näkee kuinka pöhö alkaa olla jo laskenut.

Umella oli omaa kivaa ja vauhti päällä. Siellä se neiti juoksenteli ja saalisti pitkin risukkoja. Kerran käytti männyn  yms alaoksia myös rapsutus telineenä. Hitsit kun en ehtinyt kuvaamaan, taaskaan. Siellä se pieni "ryömi" puskassa ja kynsytti selkää oksiin. =D

 Välillä sitten meitä kytättiin puiden siimeksestä. Kuvasta siis löytyy yksi kappale bullmastiffeja pystykeskilinjan vasemmalta puolelta.

Ja ylläri! Sieltä sit hyökättiin pikku paini sessioihin tätsyn kans. Tätsy ei heti alkuu lämmenny moiseen, vaan ohjaisi toiminnan suoraan kinokseen. Siihen tyssäsi sitten se vauhti ja Kaino pääsi kävelemään tilanteesta pois voittajana Umen jäädessä umpirämpeilemään kinokseen.

Kainon oma kiva oli jälleen ne kepit. Tätä kyseistä aarretta kannettiin mukanakin jonkin aikaa, kunnes siihen vähän kyllästyttiin ja jätettiin keppi Umpalle. Mami kun oli jo löytänyt uuden paremman mitä heitellä metsään. =D

Ja on meillä tapahtunu myös kummia, jos pimuilta kysyy. Aamulenkiltä kun palasimme ja juuri pyöröharjausket lopeteltu jähmettyvät molemmat eukot ku patsaat konsanaan. Ekaksi tietty säikähdin ettei nyt joku koira ole meille tulossa kun portitkin oli auki. Mutta mitä vielä sieltä se herra fasaani tepsutteli meidän pihatietä kohti portteja! Pimut oli ihan piukeena, että mikäs se on tulossa meille!!!???!!! Hra fasaani päättikin sitten kaartaa tietäpitkin vasemmalle ja pimut saattoivat taas hengittää ja tulla sisälle. =D Ja tietysti tän parhaimmat tilanteen aikana kamerat oli sisätiloissa. Kuinkas muutenkaan....