Me kaivattiin pimujen kans vähän maiseman vaihdosta ja niin me sitten ajeltiin muutama kymmenen kilometriä monttuilemaan erimaisemiin. =) Pimut oli ihan liekeissä kun oli uudet hajut ja maisemat. Hassua kuinka sitä tutuissa maisemissa ei enää kiinnitä asioihin huomiota, mietin tuolla että kiva kun on näitä hiekkarinteitä että voi jumpata... No niitähän ei tuolla salonpään montuilla olekaan. =D No vettä siellä ei ole, joten nyt sai pimut aina vähän jäähdytellä bodauksen välissä.
Auto piti jättää vähän niinku keskelle tietä, kun oli tie tulvan vuoksi poikki. Niinpä matkakin akoi keskeltä metsää. Metsäilyn jälkeen meitä kohtasi iso ylläri, kun keskellä ei mitään avautui pelto. Pimut kävi sen tietty katsastaan, mutta mami päätti jatkaa matkaa tietäpitkin, kun pellon laidalla oli kieltokyltti.
No pienen kiukun jälkeen se tassukin taas nousi kiireellä, kun montut näkyi horisontissa!
Jihuuuuu!!!!! Onko mikää parempaa ku vuori-mylläykset?!
Vauhditkin saa huimaan kasvuun alamäessä. Hienosti nää meidän vaivaiset vielä jaksaa. Umpan kohdalla olenkin ollut tosi huolissaan, kun ontunut takasia, vuorotellen kumpaakin. Aloin jo epäillä pissatulehdusta ja tänään oli suunnitelmissa viedä näyte lääkäriin, mutta löysin kaapista antibiootit ja jo päivän jälkeen könkkä alkoi jo liikkua paremmin! Muita oireita ei sitten taas ollutkaan... =/
Mutta kun lääkitys on kohdillaan jaksaa sitä taas painia!
Ja Umppa the rakkaus pakkaus. Nti kun ei anna asioiden itseään vaivata puoleen eikä toiseen. Tässä kuvasarjaa kuinka Ume kohtaa äkkisyvän. Tuolla montuilla kun nuo vesistöt on todella yllätyksellisiä. Kaino raukkahan silloin pentuna veti umpisukkeloon, kun iskämiehen perässä juoksi veteen. Onneksi nousi myös pintaan. Hätä ehti olla jo hirveä niiden muutaman sekunnin aikana kun pentu oli veden alla... Sekunnit tuntuivat kyllä minuuteilta silloin. Tässä sitä tallustellaan...
Vähän alkaa jo vissiinn tulla syvempää.
Ja humps vain pari uintivetoa eteenpäin. Hyvin huomaa tosiaan kuinka nopsaa syvä tulee, kun katsoo Kainon kohdalta vedenpintaa.
Ja homma ohi, eikä ilmekkään ole värähtäny saati tahti muuttunut. =)
Pikku jäähyjen jälkeen jaksaa taas mennä. Kainon hoidot ja ruokavalio alkaa olla nyt kohdillaan. Sen verran pirteä on rva ollut treeneissä ja muutenkin.
Mitä vanhemmat edellä sitä nuoremmat perässä!
Kiire oli tosin vahtipuuhiin.
Ume hoiti sitten oman tonttinsa vartioinnin.
Mikään ei näin jää huomaamatta!
Huipulla tuulee!!! Sen koki mamikin kun kiipeili rinteillä. Tuli kyllä hyvät hiekkapuhallukset kasvoille, ei tarvii hetkeen mikrohiontaa kosmetologilla... ;D
Ja sitten taas painittiin, kun miljöö oli tarkistettu! =)
Ja nyt ei tule loppu kevennystä vaan kiukku! #"!!### kuvastakoon nuo voimasanoja... Kuka tollo kippaa luontoon roskia??!!!! Ja vielä puutarhajätettä muovisäkeissä. Really??!!! Kuinka tyhmiä ihmiset on? Ja tätä tyhmyyttä korostaa vielä se, että juuri tällä suuntaa kaupunkia sijaitsee kaatopaikka johon saisi ihan ilmatteeksi kuskata noi jätteet. Mrrr ja grrrrr... Ikävä kyllä tuolla jäälissä on huomattavasti enempi tätä roskaongelmaa kuin oulunsalossa, vaikkakin kyllä niitä sieltäkin on löytynyt. Mutta tällä reissulla törmäsimme useaan kaatisläjään lasten leluista, harrastusvälineistä huonekalujen ja autonosien kautta näihin puutarhajätteisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti