.

.

tiistai 5. toukokuuta 2015

Elämää kisan jälkeen

Maanatai aamuna oli meillä näin pirteän näköisiä pimuja. Ei paljon napannu 7aikaan aamulla lähteä lenkkeilemään. Umekin puristi kuolattua tyynyä tiukemmin tasuillaan kun mami tuli huhuilemaan.

Kaikun asento kertoo kaiken. =)

Lenkille kuitenkin päästiin ja siellä oltiin semireippaita. Umpalla oli kyllä hyvä syykin tyynyn halailuun... Mami ei ihan ole kertonut kaikkea viime päivityksessä! Nimittäin Ume on taas vähän hurmannut miehiä. Niitä alkaakin olla jo joka tassulle omansa. Tässä Kemin kisareisulla löytynyt Mörkö. Kiitos Tiina näistäkin kuvista ja siitä kuvaus avusta kehän laidalla!

 Alun riehunna jälkeen alkoi lähempi ystävyyden hierominen. Mörkö on alkuun et "siis mikäs neitokainen se siinä?"

Mutta hetken päästä alkoi jo pikku virne levitä suupieliin ...

Ja hurmuri työssään. Lirpun lirpun... =D

Tänä aamuna olikin jo normi lenkkeilyt metsässä. Mamilla oli ihan sauvat antamassa vauhtia liikkumiseen. Liikkuminen tyssäs parikertaa ku tie oli vähän märkä ja mamilla tennarit. =D Pimut viilentelivät rapakossa oikein tunteella. Samalla saattoi vähän peilailla itseäänkin.

Perille ku päästiin vedettiin yhdessä tuumin uukkarit ja toiseen suuntaan uusiksi.

 Ja taas takas. Vettä oli tosiaan aikas reilusti keskikohdilla.

Melkein perillä kuivalla maalla.

Mutta ei hätää, kohta tuli jo toinen viilennyspaikka eteen. Onneksi näissä kohdissa on jo muotoutunu polut rapakon ympäri, kun vettä on aina enempi tai vähempi.

Aamun sit pilas punkkilääkkeet. Umppa sai viimekesän mukaisesti tabletin. Kainolle en sitä tuon maksan takia uskaltanu antaa niin päädyin pantaan vaikka olen niitä aina inhonnu. Pannan etu on, että jos tulee jotain saa sen helposti pois. Miinus puoli on, että jatkuvassa käytössä karvat tuppaa taittumaan pannan kohdalta. No nyt ei auta valittaa ja olla tyytyväinen että jokin apu on saatavilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti